Mukavan pelkistetyt tapetit, melkein tässä iskee taas remonttikuume itsellekin.
Toivottavasti X-Files-arvostelusarjasi jatkuu taas jossain vaiheessa, mutta ei tuon huikean aikamatkapläjäyksen kustannuksella, mieluusti ajelisin sen kyydissä loppuun saakka.
”Jos X-Files olisi tehnyt Suomeen sijoittuvan jakson, olisi jengi varmaan kulkenut kaduilla neljäntuulenlakit päässään joikhuja kailottaen.”
Oi taivas miten eeppistä tuo olisi ollut!
Ehkä pitkän juonikaaren kässärissä on jo tuota jaksoa lopputekstitettäessä ollut kohtauksia, joissa tuo leimallinen tapa on esiintynyt.
Tyypin naama ja elkeet on kyllä tosiaan roolille passeleita.
Eikö Well Manicured Man ole se joka usein viilailee kynsiään siellä pukumieshuoneessa istuskellessaan? Näin minä aina oletin, en koskaan tullut sitä tarkistaneeksi.
”Dein ist die Hand die verletzt”, eivätkös ne opet siellä jotain manatessaan noin sanoneet? Siitä se otsikko oli repäisty.
Ai että, joo, tämä jakso oli kyllä klassikko. Yhtään en osaisi sanoa että miksi oli niin mieleenpainuva, mutta siksikin hyvä kun teet tätä analysointia meidän molempien puolesta!
Hassua: itse muistan Dourifin tästä X-fileestä, mutten B5:stä lainkaan. Piti ihan guuglata kuvia jälkimmäisestä, eikä niistäkään herännyt mitään muistikuvia.
Tuo kuvan kohtaus oli kyllä tosissaan karmiva, hui sentään.
Itte tykkäsin aina enemmän salaliittojaksoista, Monster of the Weekit olivat laadultaan aina vähän hit and miss. Lisäksi koin niiden ”lopussa kaikki palaa ennalleen niin että seuraavassa jaksossa ei ole enää mitään muistijälkiä tästä jaksosta” -asetelman ärsyttävän lapsellisena, se muistutti Simpsoneita (jolle saman tyylin olin valmis sallimaan, koska se oli piirretty komedia). Joitain pieniä visuaalisia viittauksia Salaiset kansiot toki myös menneitten MotW-jaksojen tapahtumiin silloin tällöin ruudulle heitti, ja tietysti sitten Toomsista tykkäsin juuri siksi, että hahmo teki comebackin myös myöhemmässä jaksossa.
Muistan sarjaa 90-luvulla katsellessani pitäneeni sellaista koko kauden tai jopa sarjan ylitse ulottuvaa juonikaarta jotenkin uutena ja ihmeellisenä ilmiönä, mutta en tiedä oliko se tosiasiassa niinkään radikaalia kuin sittenkin enemmän seurausta siitä, etten juurikaan ollut myöhäisillan tv-sarjoja ennen X-Filesia katsellut. Mutta nykypäivän poliisisarjoista (varsinkin Foxilla) on kyllä helppo nähdä, että niissä on paljon Salaisten kansioiden perintöä.
Oi, aivan liian vaivalloista! Tiedän kyllä mitä tarkoitat, juuri tuo tunne teki aikoinaan esim. Salaisten kansioiden seuraamisesta niin huippua. Mutta nykyisin en enää viitsisi hankkia sitä, tekijöiden täytyisi lusikoida se suuhuni. Samasta syystä en millään jaksa nykyisiä videopelejä, joissa täytyy käydä läpi perehdytysjakso. En jaksa perehtyä voidakseni viihtyä!