No joo, mutta Helsingin rakennusten ulkonäkövertailu keskenään on minusta rumien vertailua vielä rumempiin. Tuomiokirkon lisäksi en äkkiseltään keksi yhtään sellaista, josta ei tekisi heti mieli kääntää päätä pois.
”lienee museoviraston suojeluksessakin siinä määrin”
Joidenkin rötisköjen suojeltuus se sitten hämmästyttää minua. Jotenkin sitä olettaa, että sellaisiksi valikoituvien kohteiden pitäisi olla paitsi ajankuvaa, myös esteettisesti ajattomasti miellyttäviä.
Marginaalin ohjausnäkymässä seisoo tätä kirjoittaessani: ”3,859 Artikkelia”.
Minähän luen!
En muistaakseni kuulu pilkutuksestasi valittaneisiin, ja olinkin siitä tässä luettuani yllättynyt, että joku on löytänyt ilmaisustasi jotain moitittavaa. Mutta oma tietty makunsa kirjoituksillasi on, ja aloin nyt pohtia, olisiko se kenties juuri tuon pilkutuksen vaikutusta, sillä en aiemmin olisi osannut sitä makua minkään tietyn detaljin synnyttämäksi sitoa.
No mutta, tonnista onnea! Seuraavaa odotellessa.
Oho, onnittelut hienosta uudesta lookista! Minusta näytät nyt enemmän taiteilijalta kuin pitkätukkaisena. Tosin en tiedä oliko se mielestäsi tavoiteltavaa vai ei. Mutta komea päänmuoto tosiaan.
Ja ehkä jo kymmenisen vuotta tukkansa itse säännöllisesti lyhentäneenä olen exmen kanssa eri mieltä sen jaksamisesta. Tukanleikkuusta on ainakin minulle tullut miellyttävä puhdistautumisrituaali.
Tämä tuli kuin tilauksesta, olenkin tässä ollut lukuvinkkien tarpeessa. Ennätin tosin lainata Huxleyta, mutta se on vain lyhykäinen esseekokoelma. Huviretkenhän aikoinaan luin suosittelustasi ja siinä minuunkin iski juuri tuo lapsuudenajattelun autentiikka.
Sattui niin sopivasti, että on pakko linkata.
Minä olen aina inhonnut pieniä myymälöitä, niin levy- kuin kirja-. Minun mielikuvieni sellaisessa musiikki soi aina liian hiljaisella, niin, että kuulee oman hengityksensä vinkuvan nenässä. Joku tyyppi istuu pöydän takana ihan liian rennoissa vaatteissa aikakauslehteä lukemassa, ja kaikin puolin muutoinkin tuntuu siltä kuin olisin astunut luvatta jonkun olohuoneeseen. Antakaa minulle marketin hengetön ja steriili viihdeosasto ilman yhtäkään myyjää, koska tahansa!
Mutta ymmärrän kyllä esinelevyjen plarailuun liittyvän jotain sellaista ihmiseen vetoavaa, jota nettikatalogit (ainakaan tähän mennessä näkemäni) eivät tavoita, ja jonka katoaminen on tämän kokemuksen aiheuttaman tunteen perään olevien kannalta v-/haikeaa.
Onnitteluni keskimmäisen kuvan sommittelusta. Herkkua on siinä monenlaista.
Sähköpostia ei muuten tosiaan enää blogin tiimoilta tule, toisin kuin ennen. Mistähän se kertoo? En usko feibun olevan sen takana, sillä feibuitse en ole saanut yhtään uutta tuttavaa, kun taas nuo sähköpostit olivat henkilöiltä, jotka olivat blogia lukeneet ja halusivat vaihtaa ajatuksia kommenttipalstan ulkopuolella.
Ei, voin sittenkin olla väärässä: jospa ne, joiden ihmisiä netistä löytääkseen olisi ennen pitänyt koluta blogeja, ovat nyt feibussa, mutta toisin kuin minä, kaveroituvat siellä aktiivisesti uusien ihmisten kanssa.
Tekisi myös mieli vedota blogien määrään nykyisin, mutta aika vähän olen itseni kaltaisia päiväkirjasekopäitä kaikkien näiden uusien joukosta tähän mennessä löytänyt. On kuin meidän kaltaisemme eivät jostain syystä ole lisääntyneet yhdessä mm. muotiblogaajien kanssa (wink).
Vanhoista hyvistä ajoista puheen ollen, olen leikitellyt ajatuksella, että menisin blogipikkujouluihin. Nähdään ehkä siellä? (Mutta pidetään tämä ihan meidänkeskisenä salaisuutena. En halua tuottaa pettymystä, jos en lopulta kykenekään venymään perille.)
Sattumalta Inland Empire tulee näköjään tänään telkkarista ja Mulholland Drive on näytetty viime viikolla. Tai ehkei täysin sattumaltakaan.