Ai niin ne nallet! Olisi pitänyt kiertää sieltä kautta kun käytiin vastikään Suomenlinnassa, vaan eipä tietenkään silloin juolahtanut mieleen.
Minä sitten inhosin Mulholland Drivea. Inland Empirea siedin vähän pitempään, mutta lopulta kyllästyin siihenkin ja hyppäsin lopun kliimaksiin (vaihdoin tähän kiertoilmauksen siltä varalta, ettet olekaan nähnyt elokuvaa). Jos Lynchin elokuvat olisivat tunnin mittaisia, pitäisin niitä varmaan loistavina.
Ääripopularisoidun tieteen saralta suosittelen Bill Brysonin Lyhyttä historiaa lähes kaikesta. Sen maanläheinen lähestymistapa on kirjan suosion perusteella vedonnut niin maallikoihin kuin vähemmän -. Minustakin se oli mainio, vaikka monet sen sisältämät asiat olivat ennestään tuttuja harrastuneisuuden takia.
”kaltaiselleni rämekuukkelille”
Kiitos uudesta sanasta.
Ahaa, sinä olitkin niitä onnekkaita joilla oli nepassa levari. Mitä hienostelua! Minä väänsin enempien latauspalkkien toivossa ruuvia kunnes Amiga. Tosin minullakin oli sentään sen verran moderni kasettiasema, että sitä ruuvia saattoi vääntää suoraan sen kannassa kiinni olleesta nupista. Ei siis tarvinnut ruuvimeisseliä niin kuin jotkut varhaiset nepistit (tuon sanan keksin tässä ja nyt).
Voisin tarttua meemiin, jollei PC-kaudellani koneita olisi tullut ja mennyt jo niin paljon, etten enää kykene muistamaan niitä kaikkia saatika niiden järjestystä.
”Kyllä se pistää miehen mieltä synkäksi aina kun kokoomus mainitaan.”
Minä sitten niin tykkään siitä kun tämä blogi heittäytyy poliittiseksi.
Lopetuskohu oli minullekin ensimmäinen kerta, kun kuulin Strindbergistä.
”Mutta sen pidäkkeettä vellova voima saa pahimmillaan ihmisen tuntemaan itsensä ei vain pieneksi vaan minä hetkenä tahansa murskattavaksi. Ei siinä tilassa voi enää mistään nauttia.”
Minusta taas pienuuden kokemus luonnon edessä on kokemuksista suurin, ainakin niin kauan kuin siitä selviää isommitta loukkaantumisitta. Se tuntuu siltä, että asiat ovat sentään hetken oikeissa keskinäisissä mittasuhteissaan.
Kahdeksan tuntia? Phoh! Pikemminkin kaksitoista.
Minä luulen, että tarkoittamaksesi kuvittelemani pommi-iskut edellyttäisivät melko merkittäviä muutoksia maamme maahanmuuttopolitiikassa. Sellaisia, joista ainakin viime aikoina uutisoitujen mielipidetutkimustulosten valossa ollaan menossa pikemminkin poispäin. Mutta ehkä erehdyn tarkoituksestasi.
Pahuksen DOS-pelit, ilman niitä olisin tarjoutunut viemään sinulta sen vanhemman läppärin surffilaudaksi. Uudempikin toki kelpaisi, mutta siinä taas esteenä on rahatilanteeni, joka on tavanomaisen kehno.
Eikö Samsungissa ole edes musisointisovellusta? Vanhaan Siemensiini tein Bubble Bobblen teeman sellaisella itse. Se on sopivan lyhytkin loopattavaksi.
Ei se ole pelisessio eikä mikään, jos ei siinä ryhti kumarru, näkö heikkene ja sormi kramppaa!
Jäljestin niitä pelejä muuten taannoin juuri sen musiikin takia. Niillä saa valistuneessa seurassa kännykän soittoääninä osakseen mukavasti huomiota.