Jotkin kaikuluotausta käyttävät lepakot kykenevät irrottamaan kuuloluunsa kaikuluotauspulsseja lähettäessään, koska äänet ovat niin voimakkaita, että eläin itse kuuroutuisi jos kuulisi ne (lähde: David Attenborough, Vaarallinen seikkailu). Olisi hyödyllistä jos ihminenkin pystyisi samaan. Herätyskelloistakin tulisi samalla hyödyttömiä (koska tuskin kukaan enää nukkuisi korvat auki).
Songtapperia olen joskus kokeillut kappaleiden tunnistukseen, muttei se kovin hyvä ollut. Shazam taas tarvii pätkän autenttista materiaalia, mutta näköjään nykyisin on sellaisiakin joihin voi hyräillä tai soittaa virtuaalikoskettimin.
Karsin taannoin Twitter-tilauksiani rajusti, yhtenä kriteerinä tviittaustahti. Nyt kaikki päivän aikana sinne muilta minulle tulevat päivitykset mahtuvat pystysuunnassa parille-kolmelle näytölliselle, joten ne on helppo vilkaista läpi vaikka jäisi päivä väliinkin. Aiemmin tilasin sumeilematta kaikki vähänkään kiinnostavat, ja lopputuloksena oli, etten jaksanut juurikaan avata koko palvelua, kun en kuitenkaan olisi jaksanut yrittää kaivaa kaikesta siitä hälystä niitä muutamia kenties kiinnostavia repliikkejä. Karsimisen myötä Twitterkin muuttui yhtäkkiä taas minulle hyödylliseksi.
Minä ruukasin tehdä noin, silloin kun vielä kirjoitin kynällä. Sen tarkoitus oli nimenomaan julistaa, että olisin mieluummin tekniikan rajoittamassa ympäristössä kuin täällä, missä rajoitteita on vähän. Rajoittuneisuus on minulle paljon turvallisempaa.
On kuitenkin helposti kuviteltavissa, että nykyisin on jo näiden ilmiöiden juurilta niin kauas vieraantunutta porukkaa, etteivät ymmärrä käsin piirretyn sivuttaishymiönsä merkityksiä saatika piittaa niistä. Get off my lawn!
Oi, aivan liian vaivalloista! Tiedän kyllä mitä tarkoitat, juuri tuo tunne teki aikoinaan esim. Salaisten kansioiden seuraamisesta niin huippua. Mutta nykyisin en enää viitsisi hankkia sitä, tekijöiden täytyisi lusikoida se suuhuni. Samasta syystä en millään jaksa nykyisiä videopelejä, joissa täytyy käydä läpi perehdytysjakso. En jaksa perehtyä voidakseni viihtyä!
Niin kuin hyvissä addiktioissa aina, tärkeää on, että sarjasta saa keskustella kavereiden kanssa.
Olikohan tuo pähkinänkuoressa se, miksen ole kai yli kymmeneen vuoteen enää ollut mihinkään tv-sarjaan koukussa (ainut poikkeus lienee Sherlock Holmesin seikkailut)? Ei (by choice) ole ketään kenen kanssa keskustella. No, väitän kyllä siltikin, että osansa siinä on myös Sturgeonin lailla.
Yritin myös Doctor Whota ihan tässä viime viikolla, ei lykästänyt. Periaatteessa sen kyllä pitäisi olla ihan minun makuuni, brittituotantoa ja scifiä, vaan ei. Pettymyksekseni brittisarjoihinkin tunnutaan nykyisin imevän amerikkalaisvaikutteita niin, että hädin tuskin kieli ja kasvot ovat enää brittiläisen särmikkäitä.
”Temporarily switch back to old compose” -linkki löytyy ainakin minulla kokeilijana sen compose-popupikkunan oikeasta alanurkasta löytyvän väkäsen kautta avautuvasta valikosta. Mielenkiintoista kuulla löytyykö sitä sinun näkymästäsi.
Gmail tarjosi tuota kokeiltavaksi taannoin. Kokeilin, mutta palasin hyvin pian entiseen. Jotain pointtia uudessa paradigmassa muistaakseni mietin olleen, mutta se paradigma ei kohdannut minun käyttöparadigmani kanssa kovin hyvin.
Pointtina siis tässä, että jollei tämä nyt ole lopullisen käyttöönoton ensiairut (minulla tuo ei ainakaan vielä tätä kirjoittaessani ole tullut takaisin pakotettuna), voit ehkä vielä palata entiseen sinäkin, jos onnistut löytämään sieltä sen linkin. Muistaakseni se oli hyvin pienellä jossain nurkassa silloin kun minä uutta kokeilin (jokunen kk sitten). Jollei päänäkymässä niin asetuksissa.
Etsisin tarkat ohjeet kokeilemalla, mutta pelkään, että jos tämä todella nyt on lopullista, sieltä ei minullakaan enää ole paluuta jos erehdyn tuon ”new compose experience” -linkin nyt valitsemaan… Tai no menkööt, jos on lopullista niin sitten on.
I’ll be back.
What are some good web RSS readers to replace google reader? Netvibes on… erilainen, Feedlyä ja Newsbluria on paljon kehuttu, jälkimmäinen vaikutti pikatestissäni hyvältä (mutta päädyin silti TSI-ratkaisuun).