The ”Disney” one is visual development work done by Christophe Vacher for Disney.

Ai niin, ja kuulemma täältä WordPress.comin kojelaudaltakin löytyy jonninlainen Readeri.

What are some good web RSS readers to replace google reader? Netvibes on… erilainen, Feedlyä ja Newsbluria on paljon kehuttu, jälkimmäinen vaikutti pikatestissäni hyvältä (mutta päädyin silti TSI-ratkaisuun).

Pisteet: 56/130

Olit parempi pomo kuin
1 prosenttia
vastaajista.

Tämä meni ihan niin kuin pitikin.

Kokemukseni mukaan kyvykäs mutta johtamishaluton johtaja voi olla paljon parempi kuin johtamishaluinen, mutta muutoin -kyvytön. Se -haluton ei tosin ehkä jaksa pallillaan kovin pitkään, mutta muutoin kyvykkäänä huolehtii operaation sujuvuudesta oman aikansa ja todennäköisesti vielä poissiirtymänsäkin ajalta.

Newsblur (joka on kuulemma perustettu jo vuosia sitten tätä päivää ennakoiden) vaikutti pikaisella kokeilulla lupaavalta, mutta tämän TSI-miehen vei lopulta Tiny Tiny RSS. Ennen Readeria käytin jonkin aikaa Netvibesia, joka on vieläkin olemassa. Readeriin tottuneen täytyy kylläkin Netvibesissa opetella tyystin erilainen tyyli kuluttaa sisältöä.

Zepa, joo, olen jo tottunu siihen että joudun moderointiin melkeinpä systemaattisesti joka kerta, alustasta riippumatta (niin käynee tämänkin kommentin kohdalla). Tässä kontekstissa tietty erityisen hupaisaa sikäli, että captchan täyttelyllä siltä yleensä välttyy (joskin ankarimmin vartioiduissa silläkin pääsee vain moderointiin saakka).

Sä, juuri noin se on, osuit naulan kantaan. Mm. osa Gutenberg-projektin kirjoista on skannattu, tai siis niitä skannauksia tulkkautettu, tuon avulla. Googlehan sitten kylläkin skannaa (tai skannasi, en tiedä sen projektin viime käänteistä) ihan ei-PD-kirjojakin puhtaasti omiin kaupallisiin tarkoituksiinsa, eli sille tämä ei ole hyväntekeväisyyttä.

Vuodatuksen varmistus muistaakseni ainakin joskus oli yksinkertainen numerolitania, sellaiset on nykyisin melkein yhtä helppo koneen lukea kuin ihmisen. Muitakin keinoja noiden murtamiseen on.

Google on virittänyt alkujaan skannatun tekstin oikoluvussa hyödyntämänsä reCAPTCHAn näyttämään nyt skannattujen sanojen lisäksi noita Street View’n katuosoitenumeroita. Idea on joka tapauksessa sama: näytetään kaksi tunnistettavaa kohdetta, joista toisen merkityksen Google tietää jo, toista ei. Söherö, jonka merkityksen Google jo tietää, on se varsinainen varmiste, eli vain sitä verrataan käyttäjän syötteeseen.

Käyttäjän toisesta söheröstä tekemän tulkinnan syöte lisätään vain Googlen tietokantaan sellaisenaan (yhdessä muiden käyttäjien samasta söheröstä tekemän tulkinnan kanssa sitä käytetään osoitenumeron tai skannatun tekstin kyseisen kohdan koneellisen tulkinnan apuna). Siksi varmistuksesta pääsee läpi, vaikka syöttäisikin toisen söherön kohdalle ihan mitä tahansa, kunhan se toinen on oikein, ja tämä oikein mennyt sattuu olemaan varmiste.

Järjestelmä perustuu siihen, että käyttäjä ei periaatteessa tiedä kumpi söheröistä on varmiste, ja joutuu siksi antamaan parhaan arvauksensa molemmista päästäkseen läpi. Ainakin minun näppituntumani kuitenkin on, että jos toinen söheröistä on ilmiselvästi toista hankalampi, niin se on se, jonka tilalle saa syöttää mitä hyvänsä, ja selkeämpi söherö on varmiste.

Siinäpä se, en tiedä. Eiväthän ne tietysti silloin nuorena kuivalta tuntuneet, kun kosmisen mittakaavan eeppisyys vei kehittyvää aivoa kuin pässiä narussa, mutta miten lienee nyt, kun siitäkin on Internetin ansiosta visuaalisia kokemuksia.

En kyllä minäkään. Tosin olisi hyvinkin mahdollista että yrittäisin, jotta voisin sitten lytätessäni sen sanoa yrittäneeni. Olisi myös mahtavaa löytää joku tuollainen järkälemäinen teossarja, josta olisin oikeasti fanin lailla innoissani, sillä tarvitsen tietysti alati viihdykettä päivieni täytteeksi. Olen, pakko myöntää, tästä syystä joskus harkinnut jopa Harry Pottereita. Fantasiateoksia vain harmi kyllä useimmiten paisutellaan tyhjänpäiväisellä hötöllä (tunnelmanluontia se kai on olevinaan), jota en jaksa lukea.

Asimovin Säätiö taisi olla edellinen kokonainen suursarja, jonka luin halukkaasti loppuun saakka. Sekin oli teini-ikäisenä, joten voi olla, että nyt enää ei menisi. Voisi kyllä jossain vaiheessa kokeilla.

Tämä on varmaan jo jonkin sortin metailuennätys kotimaisten blogien historiassa. Mutta tuo kuulostaa kyllä potentiaalisesti todellakin niin huonolta kirja(sarja)lta, ettei ihmekään että raivosin. Onneksi se oli vain unta, eikä edes omaani!

Olet siis alkanut pitää hajusteita, rasvoja, hiusvermeitä ja viherkasveja, ja majoittanut kissan vaatekaappiin. Good for you!