Kuuntelin tunnarin Youtubesta, enkä tunnistanut. Debunked!

(Videon kommenteissa oli vähän keskustelua Hubbardin lainauksista.)

Henry Lee Lucas of course had Ottis Toole as his accomplice, and the picture of super-prolific sexual predators that the two painted of themselves with their confessions sort of matches how the perpetrator(s) of this case come across. But I’d imagine (or at least hope) that officials would have tested Lucas’ DNA as well, unless they had already ruled him out via other means.

Olisin väittänyt Mighty Ducks -ilmiön kytkeytyneen Teemu Selänteen NHL-uraan, koska omassa mielessäni joukkueen nimi kytkeytyi 90-luvun Selänne-faneihin. Wikipedian mukaan Selänne kuitenkin myytiin Anaheimiin vasta 1996, joten 1993 on ihan liian aikaista aikaa selittääkseen tuota ilmiötä.

Ja minäkin pidin joukkuetta alunalkujaan pelkkänä parodiana, tai Disneyn fiktiona.

Näytöntökkimäpelit tökkivät täälläkin. Ihmettelin jo silloin, kun olin hetken aikaa mobiilipelikoodarina, että miksei näille laitteille tehdyillä peleissä hyödynnetä laitteiden antureita. Pelisuunnittelussa yritetään vain mielikuvituksettomasti toisintaa vanhan maailman peliohjaimien fyysisiä nappeja siinä näytöllä, josta ei saa edes kunnon taktiilia palautetta.

Se kytkeytyy hyvin läheisesti pelien mekaniikkaan, eli pelit pitäisi nykyään alun alkaenkin suunnitella sellaisiksi, että niiden mekaniikan ohjaus soveltuisi luontevasti mobiililaitteen ominaisuuksilla tehttäväksi. Esimerkiksi perinteiset sidescrollerit ovat syntyneet joystickien ja painonappien ympäristössä, ja siksi niiden ohjaamiseen mobiililaitteella ei ole edes oikein mahdollista rakentaa painonappien simulointia luontevampia konsteja. Pitäisi siis luoda kokonaan uusia, mobiililaitteiden ohjaimille luontevia genrejä.

(En tuon lyhyen pelikoodarikeikkani jälkeen ole juurikaan seurannut mobiilipelien kehitystä, joten voi olla, että nykyään näin jo paremmin tehdäänkin.)

Mielenkiintoista nähdä kuinka sopeudut Mac-maailmaan, moni asia on siellä softapuolella toisin kuin Windowsissa. Laitepuolella perinteisesti laadukkaana pidetyn Applen ote on kuulemma tässä viime vuosina alkanut hieman lipsua, mutta sekin hyvä puoli (ilmeisesti) hieman vanhemman mallin valinnassasi on, että ilmestymisen jälkeen ensimmäisillä käyttäjillä ilmenneitä vikoja on niissä ehditty sittemmin tuotantolinjalla korjata.

Elokuvasarjan ”viimeisellä” viittaat ilmeisesti (Connerystä päätellen) Viimeiseen ristiretkeen eikä Kristallikallon valtakuntaan. Jos et tiennyt jälkimmäisestä tätä ennen, suosittelen myös unohtamaan sen saman tien.

Ristiretkestä tehty seikkailupeli oli yksi Amigalla intohimoisimmin pelaamistani (silloin vielä kaverin luona, kun itselläni oli vain Nepa). Sen varustelukin oli hulppea, erityisen huikealta tuntui mukaan sisällytetty Jones seniorin päiväkirja.

Muistaakseni tämä oli minulle niitä pelejä, joita pelasin ennen kuin olin elokuvan nähnyt.

Minäpä en ole koskaan pelannut enkä edes nähnyt mitään Ultimaa millään koneella. Kaikesta Mikrobitin hypetyksestä huolimatta mikään niistä ei (tietääkseni) koskaan yltänyt Pelkosenniemen perille.

Pelasitko disketti- vai kasettiversiota? Kasettiversion kääntöpuoli ei ikinä suostunut latautumaan, ja sitten lopulta tajusin että siinähän lukee ”audio” (tms.) ja kokeilin sitä kasettisoittimessa. Ja sieltä pläjähti soimaan Resister -nimisen yhtyeen Who’s Crying Now?

Kiitoksia kuunteluvinkeistä. Olen tähän saakka poiminut uusia kuunneltavia pääasiassa sen perusteella, mitä aiemmin kuuntelemissani podcasteissa on sivuttu/mainittu/mainostettu, mutta nyt sillä saralla on vähän aikaa ollut hiljaista (tai ne muutamat uudet mainitut/mainostetut podcastit eivät ole houkutelleet aihepiirinsä takia tai muuten).

Someone Knows Somethingistakinhan on kolmoskausi alkamaisillaan. Se taisi olla se minun alkuperäinen porttini tähän ulottuvuuteen. Mielenkiintoista nähdä millaista sieltä on tuloillaan, kun kahden ensimmäisen kauden tapaukset olivat keskenään tyystin erilaiset.

Mutta nythän sinä jätit kokonaan mainitsematta anakronistisen huumorin, joka tässä pelissä silloin aikoinaan niin kovasti huvitti: keräiltävät esineet ovat telkkareita (”The Mirror of Wisdom”), hehkulamppuja (”The Fire Doesn’t Burn” [sic]), Coca-Cola-tölkkejä (”Elixir of Life”) sun muuta modernia krääsää. Noiden vitsien takia sitä sieti kaikkia niitä raivostuttavan turhia kuolemia.