”silloin kun ihminen hajoaa täysin on yllättävää huomata että häntä auttavat kristinuskon symbolit ja rukoilu, kun on pakko heittää mäkeen kaikki huolensa ja periaatteensa ja vain uskoa johonkin koska ei ole muuta keinoa selvitä pelosta. O.o mä en ymmärrä sitä, mutta se toimii. ainakin osittain.”

Tämä on minusta yksi syy sille miksi uskonnot tuskin tulevat koskaan maailmasta katoamaan, ja miksi niiden ei pidäkään kadota: äärimmäisen epätoivon hetkinä ihminen voi tarttua mielikuvituksensa tuomaan lohtuun. Siinä ei ole mitään väärää eikä pahaa, se on vain luonnollinen selviytymiskeino. Luulen, että kristinuskossa on ainakin meille siihen kasvatetuille juuri se, että meidät on siihen kasvatettu. Se on ikään kuin turvallinen lapsuusmuisto, ja ihminen pyrkii usein palaamaan varhaisempiin kokemuksiinsa, kun nykyiset mekanismit eivät selviytymiseen enää riitäkään. Kokonaan uusien kehittäminen on aikaavievä ja vaikea projekti. Luultavasti buddhalaisuudessa kasvanut palaisi vastaavassa tilanteessa buddhalaisuutensa, muslimi islaminsa pariin jne.

”Kyllä se pistää miehen mieltä synkäksi aina kun kokoomus mainitaan.”

Minä sitten niin tykkään siitä kun tämä blogi heittäytyy poliittiseksi.

Lopetuskohu oli minullekin ensimmäinen kerta, kun kuulin Strindbergistä.

Voisiko kyse olla sukupuolesta riippumatta siitä, että malli siitä, miltä sen kumppanin pitää vaikuttaa, saadaan lapsuudessa jostain merkittävästä aikuisesta? Aikuisethan useimmiten vaikuttavat lapsen näkökulmasta ”päältä katsoen häikäisevän vahvoilta ja itsevarmoilta”. Eli sitten kun lapsi varttuu, hän etsii edelleen sitä itsevarmuutta ja vahvuutta, mutta nyt aikuisen näkökulmasta, jolloin naapurintyttöys/-poikuus ei kelpaa.

No nyt päästiin asiaan, makuasiaan. Sipuli on parhautta, kahvi on pahaa (mutta sen juominen kivaa niin kuin riippuvuuksien tyydyttäminen yleensä), katkaravut ovat kuin toukkia ja rapujen syöminen ylipäänsä niin kuin söisi isoja hyönteisiä, ja juuri siksi minä haluaisinkin niitä maistella (katkarapuja toki olenkin, ja syönkin). Etanoista en tiedä, mutta mustekalaa haluaisin ehdottomasti kanssa kokeilla, ja ainakin kuvittelen sen herkulliseksi oikein valmistettuna. Epäilen, että ne kaupan pakastealtaasta myytävät renkulat eivät antaneet siitä oikein kunnollista kuvaa, vaikka ihan hyviä nekin olivat.

Valkohomejuusto menettelee jopa sellaisenaan, sinihomejuusto vain ruuan seassa, missä se onkin oikein hyvää.

Viineistä ja viskeistä haluaisin kovasti pitää, mutta toistuvat yritykseni niin tehdä ovat aina epäonnistuneet. Tai no, viskiä riitti se yksi yritys. Kuvottavaa kamaa.

Hetkonen, olenko minä muka vieläkin ainut miespuolinen täällä? Missä ne jätkät oikein luuraa? No, jääpähän minulle enemmän pekonia. *ottaa*

Kas, moi Saara! Kiva nähdä sinutkin täällä.

Sä, minäkään en enä muistaa kuinka se silloinen kommenttiblogiviritelmäni toimi, mutta sen sijaan minulla on hämärä muistikuva, jonka mukaan olisin kirjoittanut siitä ohjeet jonnekin. Pitäisi vain muistaa että minne.

Kyllä sen pitäisi, jos aikavyöhyke on Suomi. Aiemmin siihen piti käyttää erillistä lisäosaa, mutta tuo toiminto on ollut sisäänleivottuna jo… olikohan 2.6:sta alkaen?

Noita edellisiä kommentteja jättäessäni kello oli todellisuudessa jotain lähemmäs viisi. Nyt, juuri ennen kuin painan Lähetä-nappia, kello on 17.18.

Onnittelut viisvuotiaalle! Otankin tästä Pommac-lasin ja vetäydyn nurkkaukseen lurkkimaan isojen nimien piletystä.

Oho, milläs ihme aikavyöhykkeellä tämä blogi sijaitsee?