Hep, minä seuraan, koska tykkään juuri tällaisesta klassisesta päiväkirjatyyppisestä blogista (jollaiset ovat nykyisin harmillisen harvinaisia). Eli juurikin tuo rosoinen, tavallinen elämä kiinnostaa. :)
”Niin, että voi herättää keskustelua niissä, jotka vielä blogauksia jaksavat lukea. Itseasiassa en tiedä, jaksaako kukaan enää.”
Minä jaksan.
Oletko Twitterissä? Millä nimellä?
Vielä luetaan, onnea kymmenvuotiaalle!
Minähän en täältä koskaan lähtenytkään.
Tykkään kovasti tuosta projektista, ja oli ilo löytää sinutkin sieltä.
Juu, tokihan täällä yhä luetaan.
Ihan toista kuin minun unien lomassa suunnittelemat ”loistavat” päivitykset, jotka aamulla haluan vain häpeissäni unohtaa mahdollisimman pian.
Teki silloin tuoreeltaan mieli kommentoida tyyliin ”you’ll be back”, mutten halunnut ainakaan sillä sisuunnuttaa sinua pysymään poissa.
Lopettaminen kannattaa aina silloin tällöin. Sen jälkeen on hyvä jatkaa.
Kierrät veistä haavassa! I like it.
Mutta ihan lupaavalta näyttää kyllä tuo v2.0, että ei kai tässä sittenkään hätää ole. Tumblrin kommentittomuudesta en tykkää, mutta eivät nämä mm. minun ylimääräiset lätinäni nyt tähänkään saakka ole Silmiksen tärkeintä antia olleet.
Netti ja sosiaalinen media laajemmin ei ole yksinomaan nuorten juttu, mutta Suomen YouTube-vlogaajat vaikuttaisivat olevan keskimäärin nuorempia kuin muiden kanavien käyttäjät. Eivät ehkä kovin paljon, mutta alle parikymppisten osuus on silmiinpistävä näin vanhan koulukunnan blogaajan näkövinkkelistä.