It was the best of times, it was the blurst of times

Itte tykkäsin aina enemmän salaliittojaksoista, Monster of the Weekit olivat laadultaan aina vähän hit and miss. Lisäksi koin niiden ”lopussa kaikki palaa ennalleen niin että seuraavassa jaksossa ei ole enää mitään muistijälkiä tästä jaksosta” -asetelman ärsyttävän lapsellisena, se muistutti Simpsoneita (jolle saman tyylin olin valmis sallimaan, koska se oli piirretty komedia). Joitain pieniä visuaalisia viittauksia Salaiset kansiot toki myös menneitten MotW-jaksojen tapahtumiin silloin tällöin ruudulle heitti, ja tietysti sitten Toomsista tykkäsin juuri siksi, että hahmo teki comebackin myös myöhemmässä jaksossa.

Muistan sarjaa 90-luvulla katsellessani pitäneeni sellaista koko kauden tai jopa sarjan ylitse ulottuvaa juonikaarta jotenkin uutena ja ihmeellisenä ilmiönä, mutta en tiedä oliko se tosiasiassa niinkään radikaalia kuin sittenkin enemmän seurausta siitä, etten juurikaan ollut myöhäisillan tv-sarjoja ennen X-Filesia katsellut. Mutta nykypäivän poliisisarjoista (varsinkin Foxilla) on kyllä helppo nähdä, että niissä on paljon Salaisten kansioiden perintöä.

Jos taas toisen mainitsemani alan mukaan mennään, niin perinteisesti unientulkinnassa kuolema on käsittääkseni tulkittu merkiksi muutoksesta. You know, entinen minä kuolee pois jotta jotain uutta voi tulla tilalle. Tämä perustunee tarokkien Kuolema-korttiin, joka sekin perinteisesti on merkinnyt muutosta muodossa tai toisessa. Tämän mukaan siis tuskin on syytä huoleen, ainakaan ennen kuin uniisi ilmestyy Iloinen Orava.