Very nice-looking icons. Did you know that ’moka’ in Finnish translates to ’a screwup’? Not that it matters, it just makes saying something like ”If you find any bugs or issues with Moka” funny and probably helps the name stick better with us Finns. :)
Edullinen perusmuistikampa. Ei minkäänlaisia asennusvaikeuksia, täyttää määrittelynsä asiallisesti ja aiempien Kingston-kokemuksien perusteella tälläkin odotettavissa pitkä elinikä yhteensopivien laitteiden kanssa.
Kääntääkö myös nurinpäin koneeseen menneen oikeinpäin? En ole omassani kiinnittänyt tähän nurinkurisuuteen huomiota, mutta siihen kyllä, että kaikki muut menevät sinne pussilakanan sisään. Ja shortseista ja bermudoista kääntyy aina toinen lahje nurinpäin, toinen ei. Koneeni päämääränä on ilmeisesti ripustamisessa maksettavan vaivan maksimointi.
I’m failing to follow you in the second paragraph. I thought it was the K editions that are targeted at enthusiasts, being more overclockable and all.
Source Coden nimi on niin… skeneterminologian ”lame” kuvaa sitä parhaiten, etten ole pitänyt mitenkään mahdollisena että se voisi olla hyvä. Nyt täytyy vissiin yrittää nähdä se tilaisuuden tullen, olen itsekin aikamatkustustarinoiden ystävä (silloin, kun ne tehdään oikein). Los Cronocrímenesistä en tätä ennen ollut kuullutkaan, samoten se kiinnostaa nyt.
Oletko nähnyt Gilliamin 12 apinaa? Siitähän minä tykkään hulluna, ensimmäinen koskaan näkemäni uskottava aikasilmukka.
I wonder how good is their sense of smell. Wouldn’t she be able to tell when there’s no garlic in the milk bottle anymore? Then again, I suppose adults aren’t naturally too big into milk by default.
That’s what I always wondered when the Bible talks about salt losing saltiness.
I love it how she uses her tiny nose as a fifth limb!
Silkan teknisen kehityksen (grafiikka, äänet, kannettavuus) ohella isoin muutos mikä peleissä on 1980-luvulta tänne tultaessa muuttunut, taitaa olla sosiaalinen aspekti. Mitättömimpiinkin kännykkäpeleihin rakennetaan nykyisin jo useimmiten vähintäänkin FB-linkki jonka kautta ennätyksillään voi kehuskella, ja varsinaiset isot pelit sitten saattavat rakentua hyvinkin vahvasti tiimityöskentelyn varaan (headseteillä ollaan vaikkapa yhteydessä ympäri maailman hajautuneen kommandoryhmän muiden jäsenten kanssa). Eli viimeistään nykyisin pelien epäsosiaalisuusaspektia paheksuvat ovat jo todistettavasti väärässä. Tosin ei pelaaminen 1980-luvullakaan epäsosiaalisuutta sinänsä ruokkinut, väitän, vaan päinvastoin saattoi kannustaa muutoin yksinäisiksi jääviäkin hankkiutumaan tekemisiin muiden samanhenkisten kanssa, kun pelejä sai kätevimmin kavereilta kopioimalla, tai konsolipelien tapauksessa lainaamalla.
Nykyisin sen sijaan on tietysti syytäkin olla huolissaan realistista väkivaltaa tai kauhua tyylikeinona käyttävien pelien päätymisestä alaikäisten pelattavaksi. 1980-luvun grafiikka muistutti vielä piirrettyjä (joissa lapsille on aina tarjoiltu väkivaltaa), mutta nykyisen tekniikan mahdollistaman realismin takia ikärajat ovat minusta paikallaan peleissä ihan kuten muissakin voimakkaasti vaikuttavissa taiteenlajeissa. Mutta kunhan tämä puoli asiasta on kunnossa, videopeleissä ei tosiaankaan ole harrastuksena mitään sen arveluttavampaa kuin vaikkapa lautapeleissä.