En voi käsittää miten kenenkään hermot kestävät IT-tukihenkilönä olemista. Tuskallisimpia asiakkaita ovat ne, jotka nostavat heti kädet pystyyn ja heittäytyvät aivan avuttomiksi pikkulapsiksi, kun jotakin pitäisi ymmärtää ja oppia. ”Tsihihi, minä en ymmärrä näistä tietokonejutuista mitään, LÄÄLÄLÄÄTILÄÄGUGGUGGUU”
Onko videoprojekti salaisuus, vai saisiko linkkiä? Kokeilin erinäisiä sinuun liittämiäni taikasanoja, mutten löytänyt.
Kävit tänään mielessäni. Minusta on oikein hyvä että sait kerrottua terapiassa voinnistasi. Se ei aina ole kovin helppoa ja monesti se on sitä tärkeämpää mitä vaikeampaa se on, eli mitä vaikeampi oma tilanne on.
Ja se on tosiaan kumma, että toimintaelokuviin ympätään lähes poikkeuksetta väenvängällä jotain romanssia (mikäli ”naisseikkailulla” sellaisiin viittasit). Puristi minussa haluaisi puhtaasti toiminnallisia toimintaelokuvia, romantiikka pidettäköön kokonaan romanttisten elokuvien puolella. (Jälkimmäisellä sarallahan harrastetaan samanlaista väkisinnaittamista, komedian kanssa.)
Ehket huomannut linkkiäni? Tai sitten kyse on eroista käyttämiemme näyttöjen kontrastierottelussa.
Haa, olenkin toivonut että ideani mutatoituisi ja leviäisi!
Se on aivan järjetön tuo vakuusmaksu. Vielä vain vuosi sitten se oli 100 euroa, mikä nyt vielä sentään oli joten kuten kohtuuden rajoissa, mutta 300 tuntuu silkalta vittuilulta: maksapa tämä, senkin köyhä paska. Valtiovallan huoli riittävistä nopeuksista tuntuu suhteettomalta sen rinnalla, että jo hitaimmankin yhteyden saamisen eteen on pystytetty tuollainen muuri.
Huiman dramaattinen, merkityslatautunut ja mielenkiintoinen uni! Ja on minusta oikein hyvä, että tiedät, ettei sen merkitys ollut tuo, mitä ensin pelkäsit. Varsinaisen, toteutuneen elämänpolun sijastahan siinä saattaa varsin hyvin olla kyse pelon kuvajaisesta: ilmeisesti sinulle on käynyt unen kuvastamalla tavalla aiemmin, ja siksi pelkäät, että niin käy nytkin, vaikkei mikään siihen todellisuudessa viittaisikaan.
Ahaa, eli näissä fantasioissa on ikään kuin kyse tuon pienuuden ja heikkouden (pienuutesi ja heikkoutesi) tuhoamisesta, jolloin jäljelle jäävän on oltava vahvaa?
Oletin viimeisen alkupuolella jo saavani vähän samaistumispintaa, mutta sitten ne juopot, joille toivoin käyvän kalpaten, jäivätkin junasta.
Kaikkien tarinoiden ”sinä” vaikuttaa ainakin pelokkaalta. Mitä muita ominaisuuksia pidät tälle ”sinälle” olennaisina? Mikä siis yhdistää tarinoittesi uhreja?
Mitenkähän sos. taitojen ryhmässä sääntöjen noudattamista mahdetaan valvoa? Ts. saako niiden rikkomisesta rangaistuksena ryhmästä kenkää vai mitenkä?
