Ei kun näytpä sittenkin vielä, nyt vain näyt Anonyyminä! Luulin että se oli yksi toinen Ano, niitä on monta.

Onneksi minä en ole se, jonka on pitänyt päättää siitä, että pannaanko syötteet ja niiden lukijat noudattamaan tyylitiedostoja vai ei. Olen nimittäin niin kahta mieltä siitä kuin olla voi. Toisinaan on parhautta, että suoneen voi piikittää putipuhdasta, homogeenista tietoa. Toisinaan taas siinä menetetty siivu blogien persoonallisuuksia vihlaisee kipeästi. Joutuisin tekemään huonon standardin, jossa valinta jätetään käyttäjälle, ja sitten saisin riisua tyylit uutispalveluilta ja muilta ei-persoonallisilta lähteiltä ja jättää ne blogeille, joista haen nimenomaan persoonaa.

”Klikkailen joskus sfääreihin jotain ihmeellisiä syötteitä, mutten tiedä menevätkö ne perille tai mitä tapahtuu.”

Tilasin jakosi joskus, mutta nyt sitä ei seurattavissani jostain syystä enää näykään, ja jos yritän lisätä sen, GR jumiutuu loputtomaan lataukseen. Olisin näyttänyt miltä se tältä puolelta katsoen näyttää. Kyllä sieltä joskus joku jaettu juttukin näkyi.

”Kun en itse seuraa kenenkään syötteitä (miten niitä voi edes seurata?!)”

Luulin osaavani neuvoa, mutten näköjään osaakaan. Mitenkähän minä olen onnistunutkin haalimaan nuo nyt jo kaikkiaan 20 seurattavaa?

Palautuminen, palautuminen. Kunto kasvaa nimenomaan levätessä. (Luultavasti tiesitkin sen, mutta kirjoitit vähän niin kuin et, joten oli pakko täydentää tällä. Se kun todella tuntuu ihmeelliseltä ennen kuin sitä oppii, että juuri niinhän se tietysti on.)

Ugus: Siitä olen ihan samaa mieltä, että sen pitäisi olla opt-in eikä opt-out, ja olin tätä ennen siinä luulossa, että niin se onkin. Omasta Readerin käyttöönotostani on sen verran kauan, etten voi kaivaa muististanikaan että miten se sillon oli.

Vahvistan sen, ettei Uguksella ole seurattavaa jakoa.

Minä seuraisin ihan mitä tahansa te kokisitte esiinnostamisen arvoiseksi. Olinkin innoissani kun huomasin, että sinua voi Readerissa seurata, ja pettynyt kun luin tämän, ettei se ollutkaan tietoinen valinta, etkä jakelekaan siellä sinua kiinnostavia linkkejä.

Jaettavaksi valittavien linkkien linjaus on ihan tekijänsä päätäntävallassa; yleensä ne ovat jakajansa näköisiä sillisalaatteja.

Siteeraan johdonmukaisuuden takia epäkronologisesti:

”Facebookistakin puskee ihan liikaa tietoa”

Juuri siksi täytyy suodattaa.

”Mutta miksi minua kukaan seuraisi?!”

Siten tietotulvaa suodatetaan: valikoidaan ihmiset, joiden suosituksia kannattaa seurata, ja jaetaan tiedon läpi kahlomisen urakka heidän kanssaan. Ei tarvitse itse seurata kaikkea, kun on kontaktit, joilta tietää kuulevansa, jos ilmenee jotain merkillepantavaa luettavaa/katseltavaa/kuunneltavaa.

”Varmaan kohta saa sähköpostinsakin rss-feediksi jota voi jakaa halukkaille.”

Saa jo.

Riippuu kuulkaa hei lapsuudesta.

For the record, minusta se on elämän vittumaisinta aikaa. Aikuisuudessa ei ole oikeastaan muuta vikaa kuin se, että aikuiset ovat rumia ja pahanhajuisia, ja että aikuisten odotetaan käyttäytyvän aikuismaisesti. Mutta jos on käyttäytynyt aikuismaisesti lapsesta asti, niin koska sitten saa käyttäytyä lapsellisesti? YÄÄÄÄÄ-YÄÄÄÄÄ, MÄÄÄ HALUUUUUUUUN!

b) No WTF tosiaankin! Jo aiemminhan ne piilottivat ne viestivalitsimet siellä Gmailissa kanssa alasvetovalikkoon, ihan turhan takia.

Tylsyys on katsojan silmässä, minusta tämä oli oikein mielenkiintoinen. Onko tosiaan niin ettei VLC:tä koneellesi saa? Se kuulostaa minusta vähän hassulta, sillä yleensä vapaiden ohjelmien saatavuutta ei juurikaan rajoiteta, edes laitekannan perusteella. Eri asia on sitten tietysti se, onko vanhan koneen rauta liian hidasta pyörittämään jotain ohjelmaa.

Langaton näppäimistö? Mitä hömpötyksiä! Minä en luota mihinkään missä ei ole piuhoja, niin kuin langattomiin näppiksiin tai verkkohin.

(No, langattomiin televisiokaukosäätimiin kyllä, mutta niitä nyt on ollutkin käytännössä aina.)