Tai sitten niitä voitaisiin markkinoida rehellisesti Placebo bandina. Lehteen pantaisiin ilmoitus: silloin ja silloin myymälässämme huippusuosittu Placebo band! Sitten määrättynä päivänä hämmentyneille Placebo-faneille myytäisiin rannekkeita.

Ai niin ne nallet! Olisi pitänyt kiertää sieltä kautta kun käytiin vastikään Suomenlinnassa, vaan eipä tietenkään silloin juolahtanut mieleen.

Minä sitten inhosin Mulholland Drivea. Inland Empirea siedin vähän pitempään, mutta lopulta kyllästyin siihenkin ja hyppäsin lopun kliimaksiin (vaihdoin tähän kiertoilmauksen siltä varalta, ettet olekaan nähnyt elokuvaa). Jos Lynchin elokuvat olisivat tunnin mittaisia, pitäisin niitä varmaan loistavina.

Tuli varmaan mielipideteksti joka on täynnä ristiriitoja. Siis hyväksyn, mutta en hyväksy? Siis homot on ok, mutta eivät ole?

Tuolle on ihan oma nimikin: tekopyhyys. Tarkemmin sanottuna vierastat homoutta, mutta pelkäät siitä luonnollisesti (tuo vääjäämättömässä mahdissaan pelottava taikasana) päällesi lankeavaa suvaitsemattomuuden leimaa, joten yrität istua molemmilla tuoleilla yhtä aikaa. ”Minä tiedän sinun tekosi: sinä et ole kylmä etkä kuuma. Kunpa olisitkin joko kylmä tai kuuma! Mutta sinä olet haalea, et kuuma etkä kylmä, ja siksi minä oksennan sinut suustani. ”

Lisäksi vaikuttaa siltä, että jotenkin kummallisesti kuvittelet homouden hyväksymisen tarkoittavan sitä, että sinun pitäisi tuntea homoseksuaalisia väreitä. Jos perimmiltään niin ei ole, ei ole kummakaan jos homous tuntuu peljättävältä. Tämän ongelman ratkaiset takaperoisesti kieltämällä homouden, vaikka voisit ratkaista sen paljon paremmin hylkäämällä tuon virheellisen premissin homouden hyväksymisen seurauksista omalla kohdallasi: voit hyväksyä homouden ilman, että homoutta edellytettäisiin sinulta saatikka, että muuttuisit itse kuin taikaiskusta homoksi. Sinun ei toisin sanoen tarvitse nauttia mieskauneudesta tai edes sisustusohjelmista tai kukista tai käsilaukuista, vaikka hyväksytkin homouden. Se ei vaaranna sinun heterouttasi millään tavalla.

Taiji kills dolphins but frees young. (Tuli vain eteen ja oli pakko linkata. En ennestään tiennyt sen olevan myös paikannimi.)

Olen jälleen aidosti hämmentynyt käsityksistänne. Millä tavalla tissien nimittäminen tisseiksi on naista epäkunnioittavaa ja millä tavalla niiden puristelusta puhuminen sovinistista? Käsittääkseni tissejä voi puristella nainen ihan siinä missä mieskin, ja tissithän ovat tissit, ei siitä mihinkään pääse. Minulle se on ainakin pelkkä nimitys ihan siinä missä vaikkapa mulkku on mulkku.

Olisiko pussienpuristelutalkoot sitten vastaavasti mielestänne miestä epäkunnioittavaa pallinmurskausta?

Voiko puoluetta tai sen alaisia kohteita flattroida? Jos ei, miksei? Tämähän on Suomi, epämääräisten rahoitusreittien pitäisi olla ei pelkästään sallittuja, vaan maan tapa.

Ja kun kerran kyselemään aloin niin kysynpä saman tien sitäkin, että miksei kannatuskauppa myy kunnon mustia merirosvohuiveja? (Tosiasiassa tämä oli vain kysymykseksi naamioitu kehotus ottaa sellaiset valikoimaan.)

Ääripopularisoidun tieteen saralta suosittelen Bill Brysonin Lyhyttä historiaa lähes kaikesta. Sen maanläheinen lähestymistapa on kirjan suosion perusteella vedonnut niin maallikoihin kuin vähemmän -. Minustakin se oli mainio, vaikka monet sen sisältämät asiat olivat ennestään tuttuja harrastuneisuuden takia.

Miksi sinun pitäisi olla vastuussa toisen kauhun tasapainosta, jos se on noin huteralla pohjalla? Se kuulostaa minusta niin kestämättömältä, ettei sellaisesta toista voi pelastaa, etenkään yrittämällä varjella sen romuttumiselta.

(Hauskaa tämä hämärien vihjailujen perusteella psykologisointi.)

”kaltaiselleni rämekuukkelille”

Kiitos uudesta sanasta.

Ahaa, sinä olitkin niitä onnekkaita joilla oli nepassa levari. Mitä hienostelua! Minä väänsin enempien latauspalkkien toivossa ruuvia kunnes Amiga. Tosin minullakin oli sentään sen verran moderni kasettiasema, että sitä ruuvia saattoi vääntää suoraan sen kannassa kiinni olleesta nupista. Ei siis tarvinnut ruuvimeisseliä niin kuin jotkut varhaiset nepistit (tuon sanan keksin tässä ja nyt).

Voisin tarttua meemiin, jollei PC-kaudellani koneita olisi tullut ja mennyt jo niin paljon, etten enää kykene muistamaan niitä kaikkia saatika niiden järjestystä.