From mplayer’s man page:

”HINT: You probably have to specify -monitorpixelaspect.  Try ’mplayer -vo aa -monitorpixelaspect 0.5’.”

This worked for me.

Haiseeko kannabis-suitsuke kannabikselta? Miltäpä muultakaan… pöljä kysymys. Yritin Amsterdamissa päästä perille kannabiksen hajusta, kun sillä pitäisi kuulemma olla selvästi tunnistettava tuoksu, mutta minun hajuaistini on ilmeisesti jo niin olemattomiin kulunut, etten vieläkään tunnistaisi sitä.

Ihan näin epäluovana henkilönä ja melkolailla lonkalta sanoisin, että tuo psykoosivertaus osuu tavallaan asian ytimeen: inspiraatiossa on ainakin minulle usein kyse takertumisesta ajatukseen, joka poikkeaa tavanomaisesta ajattelustani, ja josta kiinni pitäminen on vaikeaa, koska se edellyttää dissonanssia. Analyyttiseen tilaan vaihtaminen nakertaisi dissonanssin ja siis inspiraationi perustan pois ja on siksi vältettävää, mikäli haluan pitää uudesta ajatuksestani kiinni.

Nyt herää tietysti halu perustella tällä sitä, että luovuus ja hulluus kulkevat käsi kädessä.

Pahuksen DOS-pelit, ilman niitä olisin tarjoutunut viemään sinulta sen vanhemman läppärin surffilaudaksi. Uudempikin toki kelpaisi, mutta siinä taas esteenä on rahatilanteeni, joka on tavanomaisen kehno.

Järjestys näin ollen vain pieni viipale kaaosta.

Eikö Samsungissa ole edes musisointisovellusta? Vanhaan Siemensiini tein Bubble Bobblen teeman sellaisella itse. Se on sopivan lyhytkin loopattavaksi.

Mutta juuri ujoushan flirttiin liitettynä tekee siitä seksikästä eikä kevytkenkäistä. Kevytkenkäisessä ei siis mielestäni tippaakaan ujoutta, korkeintaan vain näyteltyä sellaista juuri siinä tarkoituksessa, että vaikuttaisi shekshikhäältä niin kuin aidosti ujo flirtti.

”minä pelaan pelejä perkele tietokoneella”

Reps XD

Ei se ole pelisessio eikä mikään, jos ei siinä ryhti kumarru, näkö heikkene ja sormi kramppaa!

Jäljestin niitä pelejä muuten taannoin juuri sen musiikin takia. Niillä saa valistuneessa seurassa kännykän soittoääninä osakseen mukavasti huomiota.

Jamendon tonkiminen voi parhaimmillaan olla hyvin antoisaa. Se vain vaatii paljon aikaa, koska materiaalia on niin valtavasti, se on aika huonosti järjestelty (tägäys on uppaajien itsensä varassa ja monet tägäävät albuminsa päin persettä) ja joukossa on myös valtavasti roskaa. Se on vähän kuin dyykkausta, paitsi ettei käsiä tarvitse liata.