Minä olisin toissapäivänä halunnut punaiset Converse-kloonit, mutta Prisman miesten osastolla oli vain mustia, sinisiä ja farkkukuvioisia, ja naisten hyllyn punaiset olivat liian pieniä.

Kiitos kun sain avautua.

Toivottavasti pääset käymään Prahassa, jollei nyt niin ainakin joskus. Se on maaginen paikka! (En tiedä oliko juuri se nyt kohteena, mutta joka tapauksessa.)

Miljoonien vuosien kuluttua paleontologit löytävät pikku Adrienin jäänteet. ”Onnekkaan sattuman takia säilynyt harvinainen esimerkki muinaisesta Homo-lajista, josta emme tiedä juurikaan mitään.”

No, en tiedä onko tämä lainkaan realistista, mutta mielikuva popsahti päähäni heti kun arvasin totuuden (siis sen selityksen, johon Ridgenkin sukeltajien lisäksi vaikutti lopulta uskovan, ja joka näin suomalais-lintukotolaisesta näkövinkkelistä tuntui melkein alusta asti ilmiselvältä).

Kanadalainen ”about” riitti minulle melkein yksinään siihen että kuuntelin jakson toisensa perään. Pyöreydessään se suorastaan hyväilee korvaa sisään mennessään.

”Kuvittelin hetken ihan oikeasti, että osaan asioita ja että minua voitaisiin pitää jos ei ehkä viehättävänä, niin jotenkin edes kiinnostavana jollain oudolla tavalla. Ehken enää usko sellaista mahdolliseksikaan.”

Vertaan omaan tilanteeseeni nyt viimeisimmän eron jäljiltä: usko asioiden osaamiseeni kärsi samalla lailla kolauksen, viehättävyyteeni en kai koskaan ole tosissani uskonut, sen sijaan oudolla tavalla kiinnostavuuteeni uskon edelleen (ja vahva painotus oudolla-sanalle), mutta enää en usko että se riittäisi kellekään, tai jos riittäisi, sen toisen pitäisi olla (”mulle kelpaisi lähes kuka tahansa” -merkityksessä) liian epätoivoinen, jotta suhde voisi olla terveellä pohjalla.

FWIW, siteeraamani katkelmasi oli minusta sikäli hassu, että ainakin minä liittäisin sinuun kyllä hyvin vahvasti nuo kaikki kolme listaamaasi attribuuttia.

Joudutko nielemään tappiot vai vastaako pankki yhtään?

”Jos X-Files olisi tehnyt Suomeen sijoittuvan jakson, olisi jengi varmaan kulkenut kaduilla neljäntuulenlakit päässään joikhuja kailottaen.”

Oi taivas miten eeppistä tuo olisi ollut!

Jospa korkeat paikat ovat kryptoniittisi? Oikeilla supersankareillahan on aina se yksi heikkous.

Never had this happen to me, thank Ukko, but an equal horror is if the door doesn’t work or the driver simply forgets to open it for you while letting new passengers in.

The absolute worst is when the driver forgets and there’s no one getting on at your stop, so the bus just speeds on.

Then you obviously just pretend you weren’t going to get off here anyway and ride along until the next stop, praying that they remember your press then.

Ai niin se, joo se onkin kaikkein parasta jogurttia, eikä sitä tosiaan taida saada tetroina. Ja vaikka saisikin niin taitaisi olla hankalaa saada ulos törpön suusta.

Salilla radiolle pakkoaltistuminen pitää radionkuunteluhalut loitolla niin kuin koululiikunta piti liikuntahalut. Minä osaisin kyllä vaihtaa kanavaa, mutta veikkaan, että kanssakuntoilijat eivät arvostaisi klassista musiikkia, ja kaikki muut kanavat ovat keskenään ihan yhtä huonoja, joten en vaivaudu.

Muovinkierrätyshän alkaa kai kohta pyöriä, ja eikö jogurttia saa niissä litran tetroissa? Vai onko niissä kaikissa nykyisin se muovikorkki?

(WP:n kommenttilomake tappelee vastaan, toivottavasti tämä ei tule miljoona kertaa.)