The mention of Mark’s behavioral issues got me wondering if he could have already been groomed by the perpetrator prior to the disappearance, and his psychiatric problems were triggered by the stress. A prior link would also explain why he wouldn’t just run away or put up a fight when being abducted.

(Ja siis ”ala” tässä oli psykiatria, ei unien tulkinta.)

Luin joskus jostain alan kirjasta, että monet psykoosiin sairastuneet ovat juuri ennen sairastumistaan uneksineet kuolemastaan. Sille ei kylläkään tunnu netistä löytyvän mitään vahvistusta.

Note: This is not to brag or to belittle your experience, it probably depends very much on the individual.

I went cold turkey from 150 mg (after years of use) and honestly, even a mild flu would have been worse. The ringing and the zaps were just a minor (and expected) annoyance, and a small dose of pain killer took care of the headache. The only surprise was completely losing my patience for a couple of weeks, I was raging and bashing things (not people, thankfully) for being a trivial hindrance.

Did you find out the exact PD they suspected, or is that what you’re now trying to uncover from the files?

Diagnoosin tarkoitus ei ole hoitaa, diagnoosi on väline jonka avulla hoidetaan. Hoito voi olla tehotonta tai jopa vaarallista jos ei tiedetä mitä hoidetaan. Esimerkiksi juuri bipolaarin mielialan hoito pelkillä masennuslääkkeillä voi olla potilaalle haitallista.

Lisäksi sillä, että saisit diagnoosin (olitpa sitten bipo tai et), pääsisit siitä että joudut vatuloimaan sitä itseksesi, jos se kerta tuntuu rasittavalta. Voisit sitten nojata siihen mitä tutkimuksista selviää, olipa se mitä tahansa.

Ikävä kuulla että asiat menevät huonosti. Onhan sinulla ollut tosi paljon elämänmuutoksen aiheuttamia paineita viime aikoina, ettei se mikään ihmekään ole. Vaikka sairaalaan joutuminen ei toisaalta tietenkään ole hyvä juttu, toisaalta olen kyllä iloinen jos pääset sinne, mikäli tosiaan olet sen tarpeessa, ja siltä tämä minusta ainakin kuulostaa. Kävi miten kävi, toivotan tsemppiä ja jaksamista!

Tiesin tuon Euroshopper-vessapaperin laaduttomuuden entuudestaan kokemuksesta, sillä tulin kerran ostaneeksi sitä, kun kaupassa ei mitään muuta ollut jäljellä. Enpä osta toista kertaa, mieluummin vaikka käyn toisessa kaupassa.

Minä olen sitä mieltä, että jos kerta siltä tuntuu, ettet selviä, kannattaa soittaa.

Ihan näin epäluovana henkilönä ja melkolailla lonkalta sanoisin, että tuo psykoosivertaus osuu tavallaan asian ytimeen: inspiraatiossa on ainakin minulle usein kyse takertumisesta ajatukseen, joka poikkeaa tavanomaisesta ajattelustani, ja josta kiinni pitäminen on vaikeaa, koska se edellyttää dissonanssia. Analyyttiseen tilaan vaihtaminen nakertaisi dissonanssin ja siis inspiraationi perustan pois ja on siksi vältettävää, mikäli haluan pitää uudesta ajatuksestani kiinni.

Nyt herää tietysti halu perustella tällä sitä, että luovuus ja hulluus kulkevat käsi kädessä.

Ehkä juuri tuon vapausaspektin takia hulluus on minusta niin kiehtovaa. Hieman sitä viistäen myös harhat ovat minusta äärimmäisen mielenkiintoisia, sillä niissä ihmisen mieli ylittää nekin rajat, jotka sillä tavallisesti on (ja jotka tavallisesti auttavat selviytymistä). Useimmat eivät sellaiseen enää lapsuuden jälkeen yksinkertaisesti pysty.

Oletko kokeillut kuvata koivuja vastavaloon? Siten saa joskus jänniä efektejä aikaan. Ne voivat tosin olla kyllä liian pienilehtisiä siihenkin.