En voi käsittää miten kenenkään hermot kestävät IT-tukihenkilönä olemista. Tuskallisimpia asiakkaita ovat ne, jotka nostavat heti kädet pystyyn ja heittäytyvät aivan avuttomiksi pikkulapsiksi, kun jotakin pitäisi ymmärtää ja oppia. ”Tsihihi, minä en ymmärrä näistä tietokonejutuista mitään, LÄÄLÄLÄÄTILÄÄGUGGUGGUU”

Palautuminen, palautuminen. Kunto kasvaa nimenomaan levätessä. (Luultavasti tiesitkin sen, mutta kirjoitit vähän niin kuin et, joten oli pakko täydentää tällä. Se kun todella tuntuu ihmeelliseltä ennen kuin sitä oppii, että juuri niinhän se tietysti on.)

<nipotus>
Suomeksi ne ovat loreja (yks. lori).
</nipotus>

I’m obviously perverted, but the hints you drop make me hope I get to read more about the evil that corrupted your childhood. Not that it’d do any good to either me or you that you should dwell on it. I guess it’s just my innate psychological instinct that wants to get to the roots of any pathology. An engineering mind that wants to know why things work the way they do, what made them the way they are.

Tämä herätti paljon tunteita. Olen ollut hieman tuota muistuttavassa tilanteessa, ja niinkin pitkään kuin olen blogeissa pyörinyt, tämä on ensimmäinen kerta, kun luen jonkun muun kirjoittavan vastaavanlaisesta asetelmasta. Minäkään en ole omastani kirjoittanut, koska meillä on sen toisen osapuolen kanssa nykyisin eri elämät, enkä halunnut sotkea häntä omaani enää eron jälkeen.

Toisaalta samaistun kirjoituksesi pohjalta myös vaimoosi, sillä vaikuttaa siltä, että hänen näkemyksensä maailmasta ja ihmisistä (se, mitä nimität vääristyneeksi) vastaa omaani. Siihen sisältyy se ristiriita, että elämäntarinani muistuttaa kuitenkin laadullisesti enemmän sinun kuvausta omastasi: minäkin olen ollut elämässäni sikäli onnekas, että olen kokenut hyvin vähän mitään todella rankkaa. Ammensin tässä suhteessa hyvin paljon juuri tuosta menneestä suhteesta, ja vaikka se ehkä kummalta kuulostaakin, olen siitä hyvin kiitollinen, sillä uskon nyt ymmärtäväni elämää paljon, paljon paremmin kuin aiemmin, kun näkemykseni elämästä ja ihmisistä oli ns. positiivisempi.

Tässä kommentissa ei nyt ole oikein mitään pointtia, kunhan jaarittelin ajatuksistani. Kiitos kuitenkin, kun kirjoitit tämän merkinnän. Aihe on raskas mutta tärkeä.

Onko videoprojekti salaisuus, vai saisiko linkkiä? Kokeilin erinäisiä sinuun liittämiäni taikasanoja, mutten löytänyt.

Minun kokemukseni taas on, että aihepiirillä ei ärsyttävien manööverien kohteeksi joutumisen kannalta ole mitään väliä, sillä haaskalinnut kyttäävät Tuoreet muutokset -sivua ja poimivat virkaintoilunsa kohteet sieltä. Tokihan siinä henkilökohtaiset mieltymykset korostuvat jonkin verran, mutta yleensä riittää, että tekee tarpeeksi monta muokkausta peräjälkeen, ja eiköhän postilaatikko ala laulaa (keskustelusivulle jätetyn palautteen merkiksi). Teenkin nykyisin pääsääntöisesti hyvin pieniä muokkauksia ja harvakseltaan, jotten herättäisi huomiota. On minusta äärimmäisen surullista, että voidakseen tarjota oman panoksensa Wikipedian eteen on kehitettävä strategia siihen kuuluvalta organisaatiolta suojautumiseksi. Ja asiantuntijana varsinkaan en tekisi laajoja muokkauksia tai kirjoittaisi pitkiä pätkiä artikkeleihin: se on melko varma keino törmätä w-organisaation turhauttavuuteen.

Omasta kokemuksestani on muuten myös mainittava, että tämä pikkubyrokraattien temmellys vaikuttaa nimenomaan fi-Wikipedialle ominaiselta, ainakin en-Wikipediaan verrattuna: jälkimmäisessä en ole vielä kertaakaan törmännyt siihen. Tosin mitään järin laajoja muokkauksia en en-Wikipediassa koskaan ole tehnytkään. Olen myös spekuloinut, vaikuttaako tähän tuoreiden muokkausten luettelon huomattavasti tiuhempi päivittyminen siellä.

Muokatahan voi muuten ilman käyttäjätunnustakin. Siten on ihan hyvä aloittaa, jos muokkausta aristelee. Ja voi sitä käyttää käyttäjätunnuksen luomisen jälkeenkin, jos oman tunnuksen assosiointi joihinkin muokkauksiin (esim. aihepiirin takia) arveluttaa.

Kirjoitusvirheiden oikaisu on varmaan kaikkein turvallisin portti sisään muokkauskulttuuriin. Niistä kiistellään suhteellisen harvoin.

Kah, taas saa onnitella: onnea! Tuollainen hääpäivä on kätevä kun se on helppo painaa mieleen. Tai siis sellainen olisi kätevä minunlaiselleni, joka ei millään muista päivämääriä.

Oho, onnittelut hienosta uudesta lookista! Minusta näytät nyt enemmän taiteilijalta kuin pitkätukkaisena. Tosin en tiedä oliko se mielestäsi tavoiteltavaa vai ei. Mutta komea päänmuoto tosiaan.

Ja ehkä jo kymmenisen vuotta tukkansa itse säännöllisesti lyhentäneenä olen exmen kanssa eri mieltä sen jaksamisesta. Tukanleikkuusta on ainakin minulle tullut miellyttävä puhdistautumisrituaali.

Tämä tuli kuin tilauksesta, olenkin tässä ollut lukuvinkkien tarpeessa. Ennätin tosin lainata Huxleyta, mutta se on vain lyhykäinen esseekokoelma. Huviretkenhän aikoinaan luin suosittelustasi ja siinä minuunkin iski juuri tuo lapsuudenajattelun autentiikka.