Wrt. episode 083: To me, Sky’s yipping in his sleep is on par with the ”coffee” signing chimp as evidence for dreams. Even if it is just a reflex, it’s in reaction to his _interpretation of his situation_ which, based on his behavior while awake, is ”I’m frustrated by not being able to keep up”. I’m sure he’s having that dream we’ve all had, where you’re trying to run, but your legs just feel like lumps of lead (which is probably your brain trying to make sense of not getting feedback from your sleep-paralysed muscles, despite bombarding them with ”RUN!” signals).
On another note, I found it hilarious how, back in episode 082, you were trying to channel future Bec, future Bec transmitted stomach rumbling noises, and then the food poisoning episode happened. You should have listened to future Bec!
Ihan toista kuin minun unien lomassa suunnittelemat ”loistavat” päivitykset, jotka aamulla haluan vain häpeissäni unohtaa mahdollisimman pian.
Päivän eittämättä kovimmat hörönaurut! *aplodeja*
Tämä on varmaan jo jonkin sortin metailuennätys kotimaisten blogien historiassa. Mutta tuo kuulostaa kyllä potentiaalisesti todellakin niin huonolta kirja(sarja)lta, ettei ihmekään että raivosin. Onneksi se oli vain unta, eikä edes omaani!
Olet siis alkanut pitää hajusteita, rasvoja, hiusvermeitä ja viherkasveja, ja majoittanut kissan vaatekaappiin. Good for you!
Jos taas toisen mainitsemani alan mukaan mennään, niin perinteisesti unientulkinnassa kuolema on käsittääkseni tulkittu merkiksi muutoksesta. You know, entinen minä kuolee pois jotta jotain uutta voi tulla tilalle. Tämä perustunee tarokkien Kuolema-korttiin, joka sekin perinteisesti on merkinnyt muutosta muodossa tai toisessa. Tämän mukaan siis tuskin on syytä huoleen, ainakaan ennen kuin uniisi ilmestyy Iloinen Orava.
Eeppistä unikuvastoa! Varsinkin tuo loppu.
Voin helposti olla samaa mieltä tuosta, ettei noita erikoisia unituntemuksia voi tavoittaa ilman kokemusta. Onko sinulla ollut niitä aina? Minulla ne ovat alkaneet vasta viime vuosina, todennäköisesti lääkityksen myötä (sivuvaikutuksena mm. ”voimakkaita unia”).
Sen sijaan siitä olen eri mieltä, että se aiheuttaisi riippuvuutta. Minusta ne ovat kammottavia! Pelkään päinvastoin jääväni niiden vangiksi vastoin tahtoani, ikuiseen uneen jossa tiedän näkeväni unta, mutta josta en pysty heräämään.
Tosin ehkä se riippuu niiden tapahtumistakin. Minä olen niissä aina nukkumassa paikassa, joka muistuttaa enemmän tai vähemmän sitä, missä oikeastikin sillä hetkellä nukun. Sitten lähden valumaan etanan tavoin pitkin lattioita, mutten siinäkään pääse mihinkään, vaan jään vain pyörimään ympyrää johonkin.
Kahdeksan tuntia? Phoh! Pikemminkin kaksitoista.
Minä luulen, että tarkoittamaksesi kuvittelemani pommi-iskut edellyttäisivät melko merkittäviä muutoksia maamme maahanmuuttopolitiikassa. Sellaisia, joista ainakin viime aikoina uutisoitujen mielipidetutkimustulosten valossa ollaan menossa pikemminkin poispäin. Mutta ehkä erehdyn tarkoituksestasi.
No juu, nukuin kyllä kerran oikein kunnon montussa itsekin intissä ollessani. :)
Minä en tajua ihmisiä jotka haluaisivat aina nukkua. Jopa sellaisina aamuina, joina herään yöunesta virkistyneenä, on parhautta nimenomaan päästä käyttämään sitä potentiaalia. Nukkumaanmenosta on sentään tullut siedettävää, kun lääkkeet tekevät niin raukeaksi ettei pysty tekemään mitään, mutta ei kai kukaan voi jatkuvasti olla raukea?
Hmm, ehkä sittenkin voin käsittää sitä nukkumishalua kuvittelemalla, että enin osa unista olisi niitä virkistäviä, ja ettei tarvitsisi koskaan siirtyä näiden tilojen (uni ja valvominen) välillä. Olla siis pysyvästi elähdyttävien unien maailmassa. Minun unenlaadullani jatkuva nukkuminen olisi kammottavaa. Tämä valve-elämä ei olisi mitään siihen verrattuna.