Näitä olen yrittänyt tunnistaa jo 20 vuotta, 1985—1995 välillä molemmat (joten todennäköisimmin Ylen lähettämiä):
- Live action -nukketeatteri(?), jatkokertomus, josta en tämän lisäksi muista muuta kuin että aina jakson lopussa nuhjuisen näköinen pöllö sanoi ”Ja jatkoa seuraa”.
- Piirrosanimaatio, jossa päähenkilö (poika?) vaelsi loputtoman tuntuisesti omituisissa maisemissa, ja lisäksi oli strutsimaisia lintuja, ja musiikki ahdistavaa (analogisyntetisaattori)junkutusta. Taisi olla ruotsinkielinen, jollei sitten ollut niitä, joita suomenkielisillä lastenohjelmapaikoilla suomeksi ja ruotsinkielisillä ruotsiksi.
Bonuksena yksi, jonka jäljityksessä aikoinaan onnistuin:
- Piirrosnimaatio, jossa lehmä kertoi päivistään (navetassa), ääääärimmmäisen hiiitaasti: ”Katsoin Ruusaa… Ruusa seisoi vanhalla paikallaan.” Lehmän päiväkirja.
Oho, olisin väittänyt nimihahmon näyttelijäksi Simon Peggiä. Mutta nyt kun Ribisin kuvan näin, muistan itsekin häntä jo D.P.O.:n aikoihin tuttuna naamana pitäneeni, enkä osaa sanoa että mistä. Miehen Wikipedia-artikkelin tv-filmografiassa on kyllä ihan tuttuja sarjoja, mutta satunnaisesiintymisiä enimmäkseen, että ehkä se paikantamisen hankaluus johtuu siitä.
Ai että, joo, tämä jakso oli kyllä klassikko. Yhtään en osaisi sanoa että miksi oli niin mieleenpainuva, mutta siksikin hyvä kun teet tätä analysointia meidän molempien puolesta!
Itte tykkäsin aina enemmän salaliittojaksoista, Monster of the Weekit olivat laadultaan aina vähän hit and miss. Lisäksi koin niiden ”lopussa kaikki palaa ennalleen niin että seuraavassa jaksossa ei ole enää mitään muistijälkiä tästä jaksosta” -asetelman ärsyttävän lapsellisena, se muistutti Simpsoneita (jolle saman tyylin olin valmis sallimaan, koska se oli piirretty komedia). Joitain pieniä visuaalisia viittauksia Salaiset kansiot toki myös menneitten MotW-jaksojen tapahtumiin silloin tällöin ruudulle heitti, ja tietysti sitten Toomsista tykkäsin juuri siksi, että hahmo teki comebackin myös myöhemmässä jaksossa.
Muistan sarjaa 90-luvulla katsellessani pitäneeni sellaista koko kauden tai jopa sarjan ylitse ulottuvaa juonikaarta jotenkin uutena ja ihmeellisenä ilmiönä, mutta en tiedä oliko se tosiasiassa niinkään radikaalia kuin sittenkin enemmän seurausta siitä, etten juurikaan ollut myöhäisillan tv-sarjoja ennen X-Filesia katsellut. Mutta nykypäivän poliisisarjoista (varsinkin Foxilla) on kyllä helppo nähdä, että niissä on paljon Salaisten kansioiden perintöä.
Toisinaan ohjelmia haluaa katsella alkuperäiskielisellä selostuksella suomenkielisen sijasta. Televisiossa tämä onnistuu ääniraidan (ja tarvittaessa tekstityksen) kieltä vaihtamalla, mutta Areenasta (nähdäkseni sekä selaimessa että sovelluksessa) tämä toiminto puuttuu, eli samat ohjelmat ovat tarjolla vain suomeksi selostettuina.
Ei napannut Silta minuakaan. Ruotsikaan ei vetoa, tanska sentään vähän. Ei kuitenkaan läheskään tarpeeksi että olisin ensimmäistä jaksoa enempää jaksanut. Liian hidastempoista, liikaa ihmisjahkailuja. ”Oo! Tämä on tämmöinen ihminen ja tuo on tuommoinen!” Ei kiinnosta pätkän vertaa!
Niin kuin hyvissä addiktioissa aina, tärkeää on, että sarjasta saa keskustella kavereiden kanssa.
Olikohan tuo pähkinänkuoressa se, miksen ole kai yli kymmeneen vuoteen enää ollut mihinkään tv-sarjaan koukussa (ainut poikkeus lienee Sherlock Holmesin seikkailut)? Ei (by choice) ole ketään kenen kanssa keskustella. No, väitän kyllä siltikin, että osansa siinä on myös Sturgeonin lailla.
Yritin myös Doctor Whota ihan tässä viime viikolla, ei lykästänyt. Periaatteessa sen kyllä pitäisi olla ihan minun makuuni, brittituotantoa ja scifiä, vaan ei. Pettymyksekseni brittisarjoihinkin tunnutaan nykyisin imevän amerikkalaisvaikutteita niin, että hädin tuskin kieli ja kasvot ovat enää brittiläisen särmikkäitä.
Toisen kauden avaus oli aika huimaa tykitystä. Ensimmäinen kausikaan ei huono ollut, mutta siinä selvästi vielä vähän säästeltiin paukkuja. Arvatenkin budjetti oli pienempi ja sarjan tulevaisuus vielä epävarmaa, ja vasta toiselle kaudelle hanat sitten aukesivat.
Mitä japsi-tv:tä katselit, netitsekö? Minä katson joskus Seebitiä ja aina muistaessani QVC:tä.
Agreeing with ^onwindydays there, the sunset picture is beautiful!
I used to watch Conan back when I used to watch television, but then I tired with the show as with the rest of what’s on. I’m now rediscovering Conan thanks to his online presence. I still wouldn’t watch entire shows, just happy to have the sketch bits on YouTube. Never cared much for interviews in any show, not even with Conan being funny as he can be.