sunnuntaina, 20. heinäkuuta 2008 klo 17:55 | Luokittelu ja tagit: Elokuvat, tv ja musiikki, Kirjat, lehdet ja muut, Akira, Intelligent Design, Iran Maiden, Miika Kuisma, podcastit, ruuhka, VR
Perjantaina meinasi junamatka mennä p***eelleen, kun yllättäen asema olikin täynnä porukkaa, ja junamaatti sanoi, että juna on täynnä. Porukan ulkonäöstä (lähinnä t-paidoista) päättelin, että ne olivat menossa Iran Maidenin konserttiin.
Onneksi tunsin aikataulut VR:n lippuluukun naista paremmin ja tiesin mahdollisuudesta koukata Turun kautta. Tosin sielläkin ilmeisesti se suorin jatkoyhteys oli näitä iranilaisfaneja täynnä, kun sain katsella vain perävaloja sen junan lähtiessä, ja odotella sitten tunnin Turun asemalla seuraavaa. Normaali matka-aika venyi näin neljästä kuuteen tuntiin.
Soittimessa oli mukana Ubuntu UK:n podcastia (varsin brittiläistä huumoria) sekä Miika Kuisman tuoretta Intelligent Design -settiä, joka oli oikein loistavaa kuunneltavaa. Suhteessa vaikka johonkin Orkideaan niin kuin tuore ja lämmin ruisleipä verrattuna suklaalevyyn.
Tältä viikolta ei ole linkkejä, koska elin tarkoituksellisesti uutistyhjiössä, ja se on tuntunut sen verran hermojalepuuttavalta, että taidan jatkaa sitä toistaiseksi, vähintäänkin vielä ensi viikon. Ensi viikolla menen taas pitkästä aikaa käymään pohjoisessakin.
Uhosin etukäteen lukevani tällä viikolla kirjoja, mutta kirjastossa päätinkin sitten vaihtaa ne kirjat sarjakuviin, kun huomasin, että siellä oli koko Akira-sarja. Olen aiemmin lukenut pari ensimmäistä osaa, ja se jäi sillä kertaa siihen, koska loput osat olivat aina lainassa. Nyt olen pian lukenut nuo kaikki.
torstaina, 17. heinäkuuta 2008 klo 17:49 | Luokittelu ja tagit: Kuluttajuus, käytettävyys, Last.fm, saavutettavuus
Ei tarvitse olla mikään käytettävyysasiantuntija todetakseen, että Last.fm:n websivusto on saanut inspiraationsa sellaisen painajaisunista. Kolme eri välilehtijäljitelmää/valikkoa, mitä v***ua?
Onneksi sivustosta on työn alla parhaillaan betatestauksessa oleva uusi versio, jossa tämä on korjattu… tai sitten ei.
Seuraavaksi esitän kuva-arvoituksen edellä linkkaamiini kuviin liittyen: mistä valikosta tai napista löydän Last.fm-päiväkirjani?
Ihan oikeasti jätkät, missä v*****a se on? Kyllä minä tiedän että minulla on päiväkirja siellä, koska muistan ihan selvästi julkaisseeni siellä joskus jotain.
tiistaina, 15. heinäkuuta 2008 klo 12:14 | Luokittelu ja tagit: Elokuvat, tv ja musiikki, ikärajat, Noita palaa elämään, televisio-ohjelmat
Adam Zivner: Witch burning in Czech Republic
; GFDL 1.2+
Huomasin tämän päivän tv-ohjelmalistauksia selaillessani, että YLE TV2 lähettää Noita palaa elämään -elokuvan kello 13:15. Kyseessä on kauhuelokuva, joka VET:n tietokannan mukaan on kielletty alle 15-vuotiailta. Viestintäviraston ikärajoista kertovan sivun mukaan alle 15-vuotiaille haitallisia ohjelmia ei kuitenkaan tulisi lähettää ennen klo 21.00:tä. Olenko ymmärtänyt jotain lukemastani väärin, onko jokin osa siitä vanhentunutta, vai onko YLEllä sattunut virhe kun elokuvan sijoittumisesta on päätetty?
Kyselin tätä viestintävirastosta, koska olen aidosti utelias tietämään onko virhe päättelyketjussani vai YLEn ohjelmistonlaadinnassa. Lisäksi kyse on periaatteesta: pelkään, että tässä on taustalla se virheellinen ajattelumalli, että kun jokin omana aikanaan vakavissaan tuotettu elokuva nykyisin vaikuttaa aikuisten silmissä tahattoman koomiselta
, sen oletetaan olevan sitä myös lasten silmissä. Niinhän se ei tietenkään ole, mutta kyvyttömyys asettua lasten asemaan on valitettavan yleistä ja minulle punainen vaate. Ohjelmien esittämisestä päätettäessä ei pitäisi nojata perstuntumaan vaan ohjelmista annettuihin suositusikärajoihin. Mikä tarkoitus niillä muuten olisi?
maanantaina, 14. heinäkuuta 2008 klo 12:07 | Luokittelu ja tagit: Terveys ja liikunta, allergia, astma, Duact, Fastin Malto6, ksylometatsoliini, Nasonex, rasitusastma
Patrick J. Lynch: Lungs; CC-BY 2.5
Uusi allergialääkitys tuntuu vihdoin ja viimein tarpeeksi tehokkaalta, luojan kiitos. Duactin kanssa nokka on auki iltaisinkin, ja nyt kun siitä pitää pitää paussia, Nasonex tuntuu sekin riittävän niin että lievästä dukkoisuudesta huolimatta pystyy nukkumaan.
Enkä enää ole päivisin ollut tukossa niin kuin vielä tuossa vähän aikaa sitten toisinaan olin, mahdollisesti sen ksylometatsoliinin jatkuvan käytön takia. Ja nythän sitäkin voi taas käyttää siinä tapauksessa, että tässä Duact-tauon aikana nokka muurautuu taas joku ilta kokonaan umpeen, vaikka ainakaan tähän mennessä niin ei tosiaan ole käynyt.
Sen sijaan olen näköjään hyvää vauhtia kehittämässä rasitusastmaa, voihan v***n v***u. Aina kun alkaa pulssi nousta niin rupeaa yskittämään eikä siitä tule loppua vaikka miten köhisi, ennen kuin syke on taas laskenut. Minusta ei mikään ole niin v***umaisen kuuloista kuin astmaattinen hengitys, ja nyt saan nauttia siitä ihan omassa seurassani päivittäin. Jee!
Ostin Fastin maltoa, kun tuntui kasvu tyrehtyneen, eikä taas kerta kaikkiaan jaksa syödä enempää. Tai no jaksaa juuri ja juuri, mutta huono se on sekin pitemmän päälle jos se jatkuva leivän naamariin ahtaminen alkaa v******a, menee sitten taas motivaatio kokonaan. Yllättäen se ei ollutkaan yhtään pahan makuista tuo jauho veteen sekoitettuna, vain semmoinen vieno maissin maku siinä on.
sunnuntaina, 13. heinäkuuta 2008 klo 18:23 | Luokittelu ja tagit: Meemit ja linkit, Pakinat, pohdinnat ja ajankohtaisasiat, koiranpentu, pakkosyöttö, parveke, sananvapaus, varkaus
lauantaina, 12. heinäkuuta 2008 klo 11:12 | Luokittelu ja tagit: Pakinat, pohdinnat ja ajankohtaisasiat, Terveys ja liikunta, epätoivo
Wilma Verburg: Scots Pines (Pinus sylvestris) in Rhododendron Valley; CC-BY-SA 2.5 NL
Näin unta, että jumalaton tuuli kaatoi mummilan takana rinteessä kasvavat petäjät. Onneksi ne osuivat viereiseen taloon, joka oli asumaton.
Aion silti ensi viikolla kokonaan pidättäytyä seuraamasta uutisia ja linkkejä. Hajoan muuten, kun kaikki menee jatkuvasti vain huonompaan suuntaan. Olenhan minä sen tietysti tiennyt muutenkin, eikä siitä lukematta oleminen sitä tietoisuutta muuta, mutta ainakin silloin on helpompi uskotella itselleen että kaikki onkin ihan hyvin. Siksi aion imeä sisääni pelkästään iloisia ja positiivisia vaikutteita.
Niinpä luenkin koko viikon pelkästään 4chanin /b/:tä.
Kun F5-näppäimen hakkaaminen alkaa kyllästyttää, luen kirjoja. Kyllä! Haen heti viikon alussa kirjastosta kasan noita Wanhain Aikain blogeja, joita eivät hermoja rasittavat päivitykset maailman p***eelleenmenosta… rasita. Ja luen niitä.
Lisäksi katselen tietysti Godzillaa.
torstaina, 10. heinäkuuta 2008 klo 10:25 | Luokittelu ja tagit: Elämäni, empatia, itsekkyys, myötätunto, sympatia
“Auttamisen halun ja tilaisuuden tullessa avuttomuus tuntuu kurjalta. Melkein olisi mielummin ilman sitä tilaisuutta tai auttamisen halua kokonaan. Avuttomuus muutenkin on toki ikävä asia, mutta silloin kun kyse on esimerkiksi itsensä auttamisen avuttomuudesta, on kuitenkin jollain tapaa tilanteen herra, mutta silloin kun kokee ettei voi haluamisesta huolimatta auttaa toista, avuttomuus on kokonaisvaltaista koska tilanne ei ole itsestä kiinni.
Osittain siis oma alakuloisuus on itsekäästä syystä aiheutuvaa. Itsekkäästä siksi, että mikäli tuntisin voivani auttaa, tulisi myös itselleni parempi mieli.”
miksaus omani
Tuollainen avuttomuus omalla kohdallani saa minussa aikaan hiukan toisenlaisen itsekkään reaktion: tulen ikään kuin kateelliseksi siitä toisen epäonnesta, eli haluaisin sen mieluummin itseni kannettavaksi kuin joutua avuttomana seuraamaan sivusta kuinka toinen kantaa. Itsekästä siitä ei tee niinkään halu olla joutumatta kokemaan sitä avuttomuutta (vaikka sekin on toki totta), kuin se minun ajatusmaailmassani vähintäänkin alitajuisella tasolla aina läsnä oleva käsitys siitä, että minä kestäisin sen pahoinvoinnin paremmin kuin se toinen.
On tragikoomisella tavalla nurinkurista, että käsitykseni omasta vahvuudestani on jo vuosien ajan ollut täysin päälaellaan: todennäköisimmin minä kestän nykyisin pahoinvointia huonommin kuin suurin osa tuttavistani, johtuen siitä, että aivoni paloivat pohjaan kun elin elämääni suhteessa läheiseen ihmiseen tämän uskomukseni mukaisesti. Eikä se todennäköisesti tietenkään ollut realistinen käsitys silloinkaan. Ylivertaisuudestani ei kai koskaan ole ollutkaan mitään todisteita.
keskiviikkona, 9. heinäkuuta 2008 klo 11:30 | Luokittelu ja tagit: Pakinat, pohdinnat ja ajankohtaisasiat
Sinulla on muutamia vanhoja cd-levyjä, joita et enää kuuntele. Päätät lahjoittaa ne SPR:n kirpputorille.
Kuluu muutamia viikkoja, ja kunnes eräänä päivänä joudut yllättäen poliisin kuulusteltavaksi. Käy ilmi, että rajalla on pari päivää sitten otettu kiinni mies, joka yritti salakuljettaa cd-levykotelojen sisään kätkettyjä huumeita toiseen maahan. Levykoteloista on löydetty sormenjäljet, jotka on kansallisen sormenjälkirekisterin avulla tunnistettu sinulle kuuluviksi. Kun pidätettyä miestä on kuulusteltu hänen yhteyksistään sinuun, hän on kertonut ostaneensa huumeet sinulta. Sinä tiedät miehen valehtelevan, mutta hänellä on kertomuksensa tueksi sinun sormenjälkesi huumeita sisältäneissä levykoteloissa.
Sisaresi tulee kylästelemään, ja esittelee sinut uudelle miesystävälleen, nuorelle hyvännäköiselle baltialaismiehelle. Vietätte kotonasi hauskan illan kolmisin. Kun viikkoa myöhemmin tapaat sisaresi seuraavan kerran, tämä näyttää murheelliselta, ja lisäksi hänellä on aurinkolasien alla ruman näköinen musta silmä. Hän kertoo miesystävänsä lyöneen häntä, ja että he ovat sen jälkeen eronneet.
Miehestä ei sen koommin kuulu mitään, mutta puoli vuotta myöhemmin poliisi ottaa sinuun yhteyttä. Käy ilmi, että pari viikkoa aikaisemmin Tallinnassa vanha nainen on pahoinpidelty kuoliaaksi, ja paikalta on löytynyt yksi sormenjälki. Suomen ja Viron poliisin yhteistyönä sormenjälki on Suomen kansallisen sormenjälkirekisterin avulla yhdistetty sinuun.
Alkujärkytyksestä toivuttuasi käsität, että jonkun on täytynyt väärentää sormenjälkesi, ja olet aikeissa kertoa sen poliisille helpottuneena, koska et tietenkään ollut lähimaillakaan rikoksen tapahtuessa — kunnes yhtäkkiä sinulle valkenee, että juuri tuona viikonloppuna olit käymässä Tallinnassa.
Heräät eräänä aamuyönä siihen, kun poliisi tulee kotiovesi läpi ja pidättää sinut. Sinua kuulustellaan koko seuraavan vuorokauden ajan pedofiilin sieppaaamaksi epäillyn, kadonneen lapsen tapauksesta. Ihmettelet kuinka se voi olla mahdollista, kunnes käy ilmi, että huoneesta, josta lapsi on kadonnut, on löydetty sinun sormenjälkiäsi.
Olet kauhuissasi, sillä olet täysin varma, ettet ikinä ole käynyt kyseisessä huoneessa, ja että poliisin käyttämässä sormenjälkirekisterissä tai rekisterin käyttöä hallinnoivassa järjestelmässä on oltava jokin virhe, jonka takia se on korvannut rikospaikalta otetut sormenjäljet sinun rekisterissä jo olleilla sormenjäljilläsi. Sinulla ei kuitenkaan ole mitään mahdollisuutta päästä tutkimaan järjestelmässä olevia tietoja.
Vaikka sinulla olisikin pääsy järjestelmään, tai vaikka poliisi vilpittömästi yrittäisi etsiä tukea väitteillesi siitä, että järjestelmä on väärässä, todisteita siitä ei löydy, sillä järjestelmän lähdekoodi on liikesalaisuus huolimatta sen kansallisesta tärkeydestä, eikä siinä olevia virheitä näin ollen pystytä löytämään järjestelmän tuottaneen yrityksen ulkopuolella. Järjestelmän tuottanut yritys puolestaan väittää kivenkovaan, ettei järjestelmässä ole virhettä.
Vuosia myöhemmin, kun sinut on tuomittu rikoksesta, jota et koskaan tehnyt, ja olet istunut vankeudessa koko tämän ajan, järjestelmän tuottanut yritys kertoo, että järjestelmästä on sittenkin löydetty virhe. Inhimillisten virheiden ja muiden yhteensattumien summana on ollut mahdollista, että kahdet toisiinsa liittymättömät sormenjälkitiedot on yhdistetty toisiinsa.
Yrityksen mukaan tällaisen sekaannuksen tapahtuminen on kuitenkin yhtä epätodennäköistä kuin lottovoitto. Tässä lotossa sinua siis näköjään onnisti.
Valta vaihtuu Venäjällä, mutta Vladimir Putinin kuoltua uusi johto kokee asemansa hyvin epävarmaksi, koska sillä ei enää ole vanhan vallan tukea takanaan. Sisäisten levottomuuksien yltyessä äärioikeistoa edustava johtaja päättää, että paras tapa yhdistää kansa on ryhtyä laajentamaan Venäjän aluetta länteen väkivalloin.
Puolustusvoimien urheasta vastarinnasta ja maamme liittolaisten tuesta huolimatta Suomen hallitus katsoo parhaaksi myöntyä uuden Venäjän esittämiin alue- ja muihin vaatimuksiin. Itänaapurin salainen poliisi ja tiedustelupalvelu kiittävät saadessaan käyttöönsä valmiin sormenjälkirekisterin uusien alueidensa kansalaisista.
keskiviikkona, 9. heinäkuuta 2008 klo 10:07 | Luokittelu ja tagit: Pakinat, pohdinnat ja ajankohtaisasiat, poliisivaltio, sormenjäljet, sormenjälkirekisteri, suomalainen päätöksenteko, tietosuoja, yksityisyys
Eikö täällä j*******a saa enää edes yhtä yötä nukkua ilman että tulee lisää näitä uutisia poliisivaltion etenemisestä?
“Jos haluat hankkia matkustamista varten ensi vuonna passin, sormenjälkesi menevät hyvin todennäköisesti [koko kansan] sormenjälkirekisteriin.
Muutos tapahtuu viimeistään ensi vuonna 28. kesäkuuta, jos eduskunta päättää, että valmisteilla oleva rekisteri perustetaan. Uutta sormenjälkirekisteriä valmistellut sisäministeriön työryhmä saa hallituksen esityksen valmiiksi elokuussa. Sen jälkeen esitys lähtee lausuntokierrokselle. Uudet lait on tarkoitus saada voimaan pari kuukautta ennen ensi kesäkuuta.
Työryhmän sihteeri, sisäministeriön ylitarkastaja Heli Rajaniemi sanoo, että lähes kaikkien aikuisten kansalaisten sormenjäljet kertyisivät rekisteriin kymmenessä vuodessa.”
Tietosuojavaltuutettu: Ei sormenjälkirekisterille!lihavointi omani
Onneksi sentään tietosuojavaltuutetulla säilyy järki, kun hanketta vastustaa, mutta miten kauas yhden virkamiehen ääni kantaa?
Ja miksi v*****a tämä suomalainen päätöksenteko on tällaista? Näitä tällaisia hankkeita valmistellaan kaikessa hiljaisuudessa niin, että vaikka koko homman lähtökohta olisi aivan h****tin väärin (Tapetaan kaikki vammaiset vauvat jo synnytyslaitoksella.
), niin sitten vain asiasta putkahtaa yhtäkkiä ilmoille joku tämmöinen työryhmän mietintö. Sitä saatetaan sitten ehkä vähän näön vuoksi viilailla, ja lehdistö nielee sumutuksen varsineen (Ahaa, enää vaikeasti vammaiset vauvat tapetaan — sehän onkin jo paljon parempi esitys!
) ja lakkaa kertomasta hankkeen kiistanalaisuudesta. Sitten sille lyödäänkin jo lopullisen hyväksymisen leima päälle. Ei puhettakaan, että koko hanketta olisi mitenkään enää missään vaiheessa kokonaan pystytty perumaan, vaikka se olisi miten sairas ja väärin.
Eihän tässä jää kansalaiselle mitään muita vaikutusmahdollisuuksia kuin väkivaltaan turvautuminen.
Alastoman ihmisen kuvia nähneet pakkolaitoksiin
Valmisteilla olevan mietinnön mukaan Internetissä, kaupassa tai kirjastossa pornoa katselevat ihmiset suljetaan jatkossa pakkolaitoksiin määräämättömäksi ajaksi.
Valmistumisensa jälkeen mietintö lähtee seuraavaksi lausuntokierrokselle ja sen jälkeen eduskunnan hyväksyttäväksi. Yritäpä vaikuttaa tähän, kansalainen!
Poliisille oikeus lahdata kerjäläiset
Sisäministeriön työryhmän valmisteleman hallituksen esityksen mukaan Suomea viime aikoina vaivannut kerjäläisongelma ratkaistaan lopullisesti lisäämällä poliisin valtuuksia. Jatkossa poliisi saa ampua kerjäläiset suoraan kaduille tavattaessa.
Seuraavaksi mietintö lähtee lausuntokierrokselle ja sen jälkeen se käy vielä eduskunnassa ennen voimaan astumista. Koetapa tehdä tälle jotain, kansalainen!
Kaikille velvollisuus todistaa syyttömyytensä
Jatkossa kaikki kansalaiset ovat syyllisiä kunnes ovat todistaneet syyttömyytensä. Sisäministeriön työryhmä jätti esityksensä asiasta eilen.
Esitystä ei viitsitty lähettää minnekään, sillä nämä tällaisethan saatetaan aina voimaan käytännössä sellaisenaan joka tapauksessa. Haista v***u, kansalainen! Hahahhaa.
maanantaina, 7. heinäkuuta 2008 klo 10:46 | Luokittelu ja tagit: Pakinat, pohdinnat ja ajankohtaisasiat, Terveys ja liikunta, aivosolut, masennus, masennuslääkkeet, selektiiviset serotoniinin takaisioton estäjät, SSRI
Uuden sukupolven masennuslääkkeiden massamarkkinoilletulon jälkeen masennus on opittu mieltämään aivojen kemiallisen tasapainon häiriötilana. Viimeisimpien tutkimustulosten perusteella on kuitenkin alkanut vaikuttaa siltä, että käsitys serotoniinihäiriöstä masennuksen perimmäisenä syynä on väärä.
Serotoniinitasoa keinotekoisesti alentamalla ei kyetä aiheuttamaan masennusta terveissä ihmisissä, eikä se edes pahenna jo valmiiksi masentuneiden tilaa. Sen lisäksi, kuten hyvin tiedetään, selektiiviset serotoniin takaisinoton estäjät (SSRI) alkavat tehota sairauteen vasta viikkojen kuluttua käytön aloittamisesta. Näin siitäkin huolimatta, että ne nostavat aivojen serotoniinipitoisuuksia jo muutamassa tunnissa.
Muun muassa näistä syistä viimeaikaisessa tutkimuksessa on keskitytty etsimään SSRI-lääkkeiden todellista vaikutusmekanismia. Tällä hetkellä vahvimmalta vaikuttaa tutkimuslinja, jonka mukaan masennuksen taustalla vaikuttava biologinen syy on pelkkää kemiallista epätasapainotilaa dramaattisempi. Tämä tutkimus keskittyy aivosolujen kasvutekijöihin, sillä teorian mukaan masentuneen aivosolut ovat kirjaimellisesti alkaneet näivettyä hengiltä.
On olemassa vahvaa näyttöä siitä että krooninen stressi vahingoittaa aivoja tukahduttamalla aivosoluja ravitsevia kasvutekijöitä. Sama ilmiö on havaittavissa myös masennuksen yhteydessä, ja kun puhutaan mielisairaudesta, puhutaankin itse asiassa siitä kuinka tämä mekanismi on ajautunut hallitsemattomaan syöksykierteeseen. Silloin aivot menevät lukkoon ja alkavat tukahduttaa kaikkia toimintojaan: uusia hermosoluja ei enää tuoteta, ja jo olemassaolevienkin kasvu lakkaa.
Teorian mukaan masennuslääkkeiden teho perustuu siihen, että ne tukevat aivoja kasvutekijöiden tuottamisessa. Esimerkiksi fluoksetiinia saaneille rotille, joiden aivojen näköalueella oli kehityshäiriöitä, kehittyi uusia hermoratoja, joiden ansiosta kehityshäiriöstä johtuneet viat näkökyvyssä paranivat. Toisaalta taas masentuneet koe-eläimet, joiden aivojen kasvutekijöiden toiminta oli estetty, eivät hyötyneet masennuslääkkeistä tai vaikutukseltaan tavallisesti niitä vastaavasta liikunnasta mitenkään.
Tuntuu epäilyttävältä, että aivosolujen näivettymisen vaikutukset rajoittuisivat pelkästään mielialaan, ja tutkijoita kiinnostavatkin nyt sellaiset masennukseen usein liittyvät, mutta yleensä huomiotta jätetyt oireet kuten ongelmat muistamisen ja uuden oppimisen kanssa. Olen itsekin kokenut kognitiivisten kykyjeni alentuneen, mutta kun aikoinaan mainitsin siitä eräälle lääkärille, tämä väitti ettei sellainen tiettävästi liity masennukseen. Silloisen tiedon valossa ei varmaan liittynytkään, sillä edellä kuvattu teoria olisi vain viisi vuotta sitten herättänyt lähinnä kummastelua.