torstaina, 2. heinäkuuta 2009 klo 16:37 | Luokittelu ja tagit: Elokuvat, tv ja musiikki, Antichrist, Charlotte Gainsbourg, Lars von Trier, splatter, Willem Dafoe
♀
Lars von Trier ei ole elokuvan antikristus, eikä toisaalta messiaskaan, mutta kyllä mies hommansa osaa. Von Trier ei ole vaikeaselkoisuudessaan niin S*****an liioiteltu kuin David Lynch, mutta kuitenkin tarpeeksi kaukana keskiverto-Hollywood-roskasta jaksaakseen pitää mielenkiintoa yllä täyden elokuvan verran.
Jos joku elokuva tänä vuonna kannattaa käydä teatterissa katsomassa, niin se on Antichrist. Elokuvan tekninen puoli hyötyy ilman muuta isosta kankaasta, vaikka toisaalta juuri tekniset kikat (käsivarakameran ja vääristävien linssien käyttö) saattavat siihen taipuvaisille aiheuttaa myös päänsärkyä.
Elokuvan raakuudesta on puhuttu paljon, mutta minusta se on ollut pelkkää liioittelua. Esimerkiksi Janne Sundqvistin mukaan elokuvassa lienee paljon sulateltavaa jopa rankimpien splätterien ystäville
. P***anmarjat. Janne-neiti ei ole tainnut paljon splattereita harrastaa, tai sitten hän suhtautuu sukupuoliasioihin amerikkalaisella hysteerisyydellä.
Toisaalta täytyy tietysti mainita, että minähän näen netissä paljon raaempia juttuja harva se päivä, joten saatan olla jossain määrin paatunut. Toisaalta taas seuralaisenikaan ei allekirjoittanut Sundqvistin mainitsemaa elokuvan järkyttävyyttä. Toisaalta taas hän näkee varmaan työnsä parissa asioita, joita minä en sietäisi yrjöämättä katsella.
Mistä pidin elokuvassa:
Willem Dafoen minua yleensä häiritsevä ulkomuoto oli tässä valjastettu oivasti visuaaliseen palvelukseen — jälleen yksi osoitus von Trierin kyvyistä.
Tarinan saattoi alusta loppuun saakka katsella sekä naispäähenkilön (Charlotte Gainsbourg) edustamasta yliluonnollisesta näkökulmasta että miespäähenkilön (Dafoe) edustamasta psykopatologisesta näkökulmasta. Kumpikaan näkökulma ei kuitenkaan yksinään riitä, mikä sekin on plussaa.
Elokuva on kestoltaan lyhyt, eikä tahti hellitä lukuunottamatta loppupuolella ollutta lyhyttä, harmillisen hollywoodmaista jaksoa.
Säikyttely palveli sekin tarkoitusta. Luulin, ettei sellaisia elokuvia olekaan, joiden näkemistä voisin pitää niihin sisältyvän pelottelun sietämisen arvoisina, mutta Antichrist todisti luuloni vääräksi.
Mistä en pitänyt:
Elokuvassa oli muutamia hölmöjä ja hölmön ilmeisiä virheitä, kuten hillittömät pilleripurkit psykiatriapotilaan sairaalavuoteen vierelle jätetyllä tarjottimella.
Tuo jo mainitsemani lopun hollywoodmainen jakso alkoi siitä kun Dafoen esittämä hahmo tuli tajuihinsa tahko jalkaansa ruuvattuna. Ei ihminen niin kivuttomasti pysty sellaista raahaamaan kuin mitä mies elokuvassa teki. Jos hän olisi suhtautunut siihen realistisesti, juonen kulku olisi häiriintynyt (koska Gainsbourgin hahmo olisi kuullut karjumisen), joten vaimea ähkiminen olikin ilmiselvästi juonen pelastamiseksi tehty kompromissi. Sellainen, jollaisia nuo inhoamani hollywood-tuotokset vilisevät, yliluonnollisella kivunsietokyvyllä varustettujen hahmojen lisäksi.
Sokeeraava taideteos
? Taidetta kyllä, sokeeraava tuskin. Tosin jälkimmäisen osalta YMMV.
Pahan mielen elokuva
? Masennuksesta kärsivän ohjaajan tekemä elokuva mielipahasta ja pahasta mielestä kyllä, mutta karsastan nimitykseen sisältyvää vahvaa konnotaatiota, jonka mukaan elokuva jättäisi katsojalleen pahan mielen. Ainakin minä poistuin teatterista tyytyväisenä: kerrankin elokuvalipun hinnalle sai kunnolla vastinetta!
sunnuntaina, 28. kesäkuuta 2009 klo 15:27 | Luokittelu ja tagit: Elämäni
Tämän merkinnän julkaisi Identi.ca Tools.
lauantaina, 27. kesäkuuta 2009 klo 18:01 | Luokittelu ja tagit: Pakinat, pohdinnat ja ajankohtaisasiat, auringonpaiste, kesä, sää
Jollette minua usko, niin uskokaa ihotautilääkäriä: parina päivänä viikossa 15 minuuttia aurinkoa käsivarsiin, kasvoihin tai ylävartaloon riittää D-vitamiinin saamiseksi. Kesäisen värin hankkiminen on turhaa, koska rusketus on ihosyövän ensioire.
Kalpeus kunniaan.
perjantaina, 26. kesäkuuta 2009 klo 9:38 | Luokittelu ja tagit: Pakinat, pohdinnat ja ajankohtaisasiat, kuolema, leikinlasku, Maikol Säksön, Nef yörkki, nenännyrpistely, sormenheristely
Sussiunakkoon! Että ihan leikkiä jo laskevat siellä Nef yörkissä. Siellä sitä ollaan sitte kaahian liperaaleja, voi herranen aika sentään.
Häätyy tehä vähän ristinmerkkejä ihan varmuuen vuoksi. Gospodi gospodi hallelujaa.
torstaina, 25. kesäkuuta 2009 klo 10:13 | Luokittelu ja tagit: Kirjat, lehdet ja muut, Meemit, linkit ja blogit, Pakinat, pohdinnat ja ajankohtaisasiat, 1800-luku, 1800-luvun Suomi, Antti Lappalainen, raivotauti, Suden jäljet, susi, vesikauhu
Marraskuun 19 p. warhain aamulla näytti aiwan suuri susi itsensä Jelagin luodolla Pietarissa. Kello 4 samana aamuna kohtasi se Tutshkowan sillalla porwari Wlasowin, täytti hänen päällensä, löi hänen maahan ja puri häntä wasempaan olkapäähän. Eräs polisi kiiruhti apuun, mutta susi julmuudestansa puri häntä molempiin käsiin. Mutta nähdessänsä wastuksen otti susi pakoon, juoksi melkein koko kaupungin läpitse ja haawoitti wielä 31 ihmistä. Kello 7 aikaan saatiin hän hengiltä. Haawoitetut wietiin hospitaleihin. Mutta koska tämä susi oli hullu, antoi polisi käskyn tappaa kaikki kotieläwät, joita tämä susi oli saanut purra; sillä siitä tulewat ne myös hulluiksi ja purewat ihmisiä, jotka saawat siitä julman kiwun nimeltä wesi-kauhu, joka kipu on aiwan waarallinen.
Jumaleissön, kuinka mahtavaa. Kun voisi jostain opetella kirjoittamaan tuohon tyyliin! Markus Kajohan on kai vähän sellaista tapaillut, mutta vain tapaillut.
Antti Lappalaisen Suden jäljet -kirjasta luin tuon alunalkujaan. On se karua meininkiä ollut tuolloin 1800-luvulla, tuntuu että lasta kaatui kuin heinää pelkästään näiden susien takia.
Muuten nyt kun tuota Lappalaisen kirjassa olevaa sitaattia vertaan omaani (yllä), jonka jäljensin kansalliskirjaston digitoidusta kopiosta, niin on siitä hän pudoittanut jonkun sanan pois, vieläpä kirjaimenkin, siitä kuitenkaan lukijalle erikseen mainitsematta.
Mikäs siinä, saahan vapaata aineistoa muokata ihan mielensä mukaan. Tuleepi vain mieleen, että onko kysymyksessä tahaten tehty pikkuvirheiden ripoittelu, jollaista myöskin kartan-tekijät harjoittavat, jolla sitten omaperäisyyttä vailla olevasta lähteestä sellainen tehdään ja näin tekijän-oikeutta rikkovat jäljentäjät kiinni saadaan.
tiistaina, 23. kesäkuuta 2009 klo 10:39 | Luokittelu ja tagit: Elämäni, auringonpaiste, kesä, sää
Pitäisi olla semmoinen unimaski niin kuin amerikkalaisten elokuvien perheenäideillä. Aurinko paistaa verhojen raoista aamuyöllä niin kirkkaasti että pelkästään vastapäiselle seinälle heijastuvat kuviotkin riittävät valvottamaan.
Tähän saakka tämän kesän säät ovat sitä yhtä lyhyttä hellejaksoa lukuunottamatta olleet oikein minun mieleeni, mutta nyt taas tällä viikolla näyttää menevän p***eelleen: tuleville viidelle vuorokaudelle on tämän kirjoitushetkellä luvassa 23, 24, 25, 27 ja 27 astetta.
Mutta olen tyytyväinen, jos koko kesän suhde jää 3:1:een tai sen alle (kolme koleaa viikkoa aina yhtä helteistä kohti). Hikoilun ja ihosyövän ystävätkin saisivat silloin tyydytystä kieroutuneille himoilleen.
maanantaina, 22. kesäkuuta 2009 klo 10:22 | Luokittelu ja tagit: Kuluttajuus, jäte, kierrätys, pullo, pussi
Mikseivät kaupan hevi-osaston pussit ole biohajoavia? Eikö olisi järkevämpää veloittaa ihmisiä siinä vaiheessa kuin niistä pusseista kertyvän jätteen käsittelystä?
Ja mikseivät mauste-, kastike-, öljy- ja muut pullot ole kierrätettäviä palautuspulloja? Olisiko niiden putsaaminen niin kuormittavaa, että se tekisi kierrätyksestä saatavan hyödyn tyhjäksi?
(Alkujaan puhuin tuossa kierrätettävistä pulloista, mutta Kulutusjuhlan kommenteissa heti huomautettiin, että lasipullothan tietysti kelpaavat lasinkeräykseen.)
kierrätettäviä→
palautuspulloja+ selitys.
sunnuntaina, 21. kesäkuuta 2009 klo 15:27 | Luokittelu ja tagit: Elämäni
Tämän merkinnän julkaisi Identi.ca Tools.
sunnuntaina, 21. kesäkuuta 2009 klo 14:19 | Luokittelu ja tagit: Pakinat, pohdinnat ja ajankohtaisasiat, suomen kieli
Yksi energiakasvi paali oli vieritetty sata metriä mäkeä alas. Ruokohelpi kasvaa nyt kuusikymmensenttisenä.Tytti Pääkkönen:
Ruokohelpipaalit kaadettiin nurin Hankasalmella
Olen ilmeisesti juuri singahtanut vieraaseen rinnakkaisulottuvuuteen, jossa puhutaan suomen sanoja mielivaltaiselta vaikuttavalla tavalla yhdistelevää kieltä.
lauantaina, 20. kesäkuuta 2009 klo 10:28 | Luokittelu ja tagit: Pakinat, pohdinnat ja ajankohtaisasiat, ilmaisunvapaus, Iranin mielenosoitukset, kokoontumisvapaus, pelkuruus, Tor
En kuvittele tietäväni totuutta Iranin mielenosoitusten taustalla olevista vaalivilppiepäilyistä. Twitteriä käyttäville mielenosoittajille anonymiteettiä tarjonneen henkilön kimppuun Ohiossa käyneet ihmiset (via /.) osoittivat kuitenkin minusta sen, että tuo hyökkäyksen kohteeksi joutunut yksilö on tehnyt jotain oikein. Onkin suorastaan katastrofaalinen häpeä, etten teknisestä kompetenssistani huolimatta vielä tätä ennen palvellut verkkoyhteydelläni Tor-käyttäjiä. Nyt viimein korjasin tuon puutteen.
Kapasiteettirajoituksen takia jouduin kylläkin kuristamaan Torin käytössä olevan kaistan minimiin. Lisäksi veikkaan, että palveluntarjoajallani olisi pian sanomista, jos pitäisin konettani päätesolmuna (exit node), joten — pelkuri kun olen — kielsin sen ohjelman asetuksissa, millä toivon mukaan voin välttyä isommilta ongelmilta.
Mutta vaikken välttyisikään niin vitut siitä; tiedän, että Iranin kaduilla mieltään osoittavilla ihmisillä on pelissä h****tin paljon enemmän kuin mitä minulla. Olivatpa he sitten epäilyksissään oikeassa tai eivät, heillä on oikeus niiden ilmaisuun ja mielenosoituksiensa koordinoimiseen.