marginaali

Kuin unen lävitse

#9368. Maanantai, 31. elokuuta 2009 klo 11.15.02, kirjoittanut Jani.

Kohta salille, ou jee. Täytyy aloittaa kevyesti, siis henkisesti, aerobisella. Yhtä ja samaa liikettä jyystäessä ei tunne oloaan niin epävarmaksi kuin eri laitteiden kanssa arpoessa. Sillä muillahan ei siellä tietenkään ole mitään muuta tekemistä kuin kytätä minun suorituksiani. #

Heitin lansopratsolin syömisen pois kun ei siitä ollut mitään hyötyä. #

Näin taas jotain TSH-unia viime yönä. Herättyäni päässä soi Leevi And The Leavingsin Elämä ikkunan takana. Kuinka surullinen kappale elämää sekin. Ei tosin sentään niin – kuin En tahdo sinua enää. Hrrr. #

Dentit 2009-08-30

#9367. Sunnuntai, 30. elokuuta 2009 klo 15.27.00, kirjoittanut Jani.

Tämän merkinnän julkaisi Identi.ca Tools. #

 

Motherfuckenkiwibastard

#9349. Sunnuntai, 30. elokuuta 2009 klo 11.45.12, kirjoittanut Jani.

Nainen katsoo ylös #

Huomenna loppuu tämä läskistely. Menen salille ja hommaan loppumattomat elämät pikavipillä. Sen jälkeen rehkin siellä joka päivä hulluna. #

Paskamaisesti on tuo venlafaksiinin vaikutus hiipunut, tässä saa kohta taas juosta henkisesti pakoon notkahduksia. Ei nyt vielä, mutta kaiken ankeus murtautuu tietoisuuteen yhä tiuhemmin. Ehkäpä siihenkin löytyy apu tuolta salilta, kehon omat masennuslääkkeet ovat tässä olleet tauolla jo kohta kuukausia. #

Tekisi mieli laajentaa tätä luomisrepertuaariani kirjoittamisen ulkopuolelle. Oikeastihan minä en ole luova ihminen, mutta en minä sillä, että saisin aikaan mitään suurta ja merkittävää, vaan päinvastoin pientä ja merkittävää niin kuin vain pieni voi olla. Senkin uhalla, että vaikuttaa siltä kuin apinoisin vain kaikessa Ugusta, täytyy sanoa että olen kiinnittänyt huomiota noihin Silmiksessä viime aikoina merkintöjä maustaneisiin piirroksiin. #

Minäkin ruukasin joskus piirrellä. Siitä on niin kovin kauan. Mutta mitä jos sitäkin kokeilisi, nyt tällä samalla metodilla, että joka päivä jotain? Ihan mitättömiä tuherruksiahan niistä tulisi, mutta se juuri olisi tarkoituskin. Jo silloin pienenä piirrellessäni ongelmani oli se sama mikä tätä blogaamistakin tuppaa vaivaamaan, liialliset omaan tekemiseen kohdistuvat odotukset. #

Toinen vaihtoehto olisi mixed media (mahtaako tuolle olla suomenkielistä nimeä?), jonka olemassaolostakaan en tiennyt ennen kuin *Яussiaи* Tea Time Studio alkoi tuottaa sitä. Ilmiö on minusta äärimmäisen mielenkiintoinen ja nykyaikainen. #

Kolmas olisi musiikki. Se poikkeaa noista muista siten, että sitä harrastusta minä olen aina silloin tällöin jopa yrittänyt herätellä uudestaan, mutta tähän mennessä se on aina kaatunut työkalujen eli ohjelmien oppimiskäyrän äkkijyrkkyyteen. #

Jos minulla olisi kamera, listaisin tässä ehkä myös valo- ja videokuvauksen. Toisaalta sitä haluaisin tehdä myös tarkoituksellisen epäluovasti, vain ympäristöäni nettiin dokumentoidakseni. Se on minusta äärimmäisen tärkeää sellainen. Olisi hienoa voida zuumata vapaaseen karttapalveluun ja nähdä maisemia mistä tahansa, eikä sellainen data tuota itse itseään (vielä), jonkun se täytyy tehdä. #

d

#9344. Lauantai, 29. elokuuta 2009 klo 13.47.38, kirjoittanut Jani.

”Intia on ollut tyytyväinen 56 miljoonaa euroa maksaneeseen avaruushankkeeseensa. Marraskuussa luotain pudotti kuuhun kolme mittauslaitetta. Ohjelman aikana kiinalaiset ovat hankkineet runsaasti valokuvia ja mittaustietoja.” #

Yle: ”Intia menetti yhteyden kuuluotaimeensa” #

tä #

(Korjattiin varttia myöhemmin. Luotaimen nimestä puuttuvan d:n sain pitää.) #

Ptsollp m’åå’o,ostäst’ lertpvaööe lorkpotilseööe

#9326. Lauantai, 29. elokuuta 2009 klo 12.00.09, kirjoittanut Jani.

Hindinkielinen kirjoituskone #

Oikeastaan ensimmäistä kertaa tässä edessäni on nyt ihan tyhjä tekstikenttä. Tarkoitan, että avasin sen nyt ensimmäistä kertaa ”joka päivä kirjoittamista” -projektini (prosessini?) alettua niin, ettei minulla ollut valmiina mitään ajatuksia, joista aion kirjoittaa. Mukavaa, ettei tämä siltikään tunnu yhtään ahdistavalta, vaan tunnen sen sijaan vain sen tyhjän paperin huikean potentiaalin, josta muistaakseni joskus olen kirjoittanutkin (en löytänyt sitä kyllä tähän). #

Omaan näppäimistöön syntyy normaalisti ajan myötä hyvin intiimi suhde. Sormet sopeutuvat näppäinten sijainteihin niin vahvasti, että sen jälkeen on kovin vaikeaa kirjoittaa vähänkään toisenlaisella näppäimistöllä. Tämän nykyiseni, Logitechin Ultra-Flatin kanssa näin ei kuitenkaan ole käynyt. #

Litteydestä pidän, se myönnettäköön, siihen opin jo edelliseni, ihastuttavan siron ja pienen, sinihehkuisen Packard-Bell -näppiksen kanssa. Mutta voi tämän Logitechin näppäinten sijoittelua! Page Down ja Page Up ovat Alt Gr -näppäimen ja oikeanpuoleisen Ctrl-näppäimen välissä. Eivät ne sinne kuulu! Ne kuuluvat kirjaimiston ja numeronäppäimistön väliin, erilliseen saarekkeeseen yhdessä Home-, End-, Insert- ja Delete-näppäimien kanssa! #

Siitä erillissaarekkeesta puheen ollen, suunnittelija on tätä kompaktia näppistä luodessaan eliminoinut sen saarekkeen kokonaan. Insert ja Delete on siirretty funktionäppäinrivin jatkeeksi, Home ja End numeronäppäimistön päälle. Sitä luulisi, että jos kerta sormet voivat oppia näppäinten sijoittelun vaikka se olisi tarkoituksellisen hankalaksi tehty (QWERTY), niin ne voisivat ajan kanssa oppia minkä tahansa järjestelyn, mutta ei. Vuosia tätä näppäimistöä olen paukuttanut, ja vieläkin minun täytyy kääntää katse alas sormiin aina, kun tarvitsen noita normaalisti erillissaarekkeestaan löytyviä näppäimiä. #

Ainakin minun käytössäni paljon toimivampi ratkaisu oli se edellisessä näppäimistössä tehty erillisen numeronäppäimistön eliminointi. Sille minulla ei ole mitään käyttöä. #

Tuon normaalisijoittelusta poikkeavien näppäinten hakusessaolemisen nyt vielä jotenkin ymmärtää. Jotenkin ne ovat kuitenkin lisäksi onnistuneet Logitechillä tekemään tästä kirjaimistostakin sellaisen, että tuon tuostakin sormeni asettuvat kokonaisen näppäimen verran oikeasta paikasta sivuun, ja kirjoitan esimerkiksi että ”kptalom” kun pitäisi kirjoittaa ”jotakin”. Surullista kyllä, olen tämän takia nykyisin enemmän kotonani vieraiden näppäimistöjen äärellä kuin omallani. #

Niinpä, toisin kuin normaalisti, minun ei tule tätä näppäimistöä ikävä sitten kun tästä aika jättää ja on hankittava uusi, jossa näppäimet ovat taas vähän eri paikoissa. Täytyy vain toivoa, etten ennätä oppia tämän näppäimistön näppäinsijoittelua vielä siihenkään mennessä, koska miten helvetissä sitä sitten enää oppii takaisin normaalinäppäimistölle? Vaikka turha taitaa olla se pelko, sen verran kauan tämän kanssa on jo tullut tapeltua että eiköhän tuolle olisi jo oppinut jos olisi oppiakseen. #