marginaali

Viileät osoitteet eivät muutu, Yle!

#10666. Perjantai, 29. helmikuuta 2008 klo 15.52.19, kirjoittanut Jani.

Laitoin taas Ylelle palautetta, ja tällä kertaa aiheesta, joka minua on Ylen Internet-palvelussa vaivannut jo vuosien ajan. #

”Haluaisin antaa vähän risuja Ylen Internet-uutisosion toimivuudesta: uutislinkkien tekninen toteutus on todella huono. Jostain syystä uutisten julkaisu tuntuu tapahtuvan kahdessa eri vaiheessa: ensin uutiset ovat etusivulla, ja sitten jonkin ajan kuluttua ne katoavat sieltä, jonka jälkeen ne ilmestyvät arkistoon. Ongelma on siinä, että matkalla etusivulta arkistoon uutisten osoitteet muuttuvat. #

Osoitteiden muuttuminen on aina huono asia jo www-sivuston oman näkyvyydenkin kannalta, ja lisäksi se on niin vakava käytettävyysongelma, että www-tekniikan koordinoinnista vastaava W3C:kin on nähnyt aiheelliseksi huomauttaa siitä: http://www.w3.org/Provider/Style/URI #

Pidän itse useita blogeja, ja linkittäisin mieluusti useinkin Ylen uutissivustolle, mutta tämä osoitteidenmuuttumisongelma tekee siitä käytännössä aivan liian työlästä. Ylen Internet-sivuilla olevaan uutiseen linkittävän www-tuottajan pitäisi joko odottaa uutisartikkelin valumista arkistoon, jonka jälkeen sen osoitteen pysyvyyteen voisi luottaa, tai sitten muistaa joka kerta Ylen uutiseen linkitettyään parin päivän päästä käydä etsimässä artikkelin muuttunut osoite, ja korjata omalla web-sivulla olevaa linkkiä sen mukaisesti. On sanomattakin selvää, että sitä silloin mieluummin hakee uutislinkkinsä jonkin sellaisen uutistoimituksen verkkopalvelusta, jossa linkkien pysyvyyteen voi paremmin luottaa. #

Tämä ongelma ei toki ole rajoittunut pelkästään Ylen Internet-sivustoon vaan on valitettavan yleinen muuallakin, eikä linkkien pysyvyyden luotettavuudesta taida olla yhtään erinomaista kotimaista mallia tässä näytettäväksi; useimmissa verkkouutispalveluissa linkit valuvat aikaa myöten maksullisten tunnusten taakse tai lakkaavat muuten vain toimimasta. Ylen Internet-uutistoimitus voisikin ryhtyä tässä suhteessa hyväksi esimerkiksi muille, ja ryhtyä käyttämään nykyaikaiset vaatimukset täyttävää web-julkaisujärjestelmää, jossa artikkeleiden osoitteet eivät julkaisun jälkeen koskaan muutu!” #

Saahan sitä unelmoida. #

Castinistille mikään ei riitä

#10665. Torstai, 28. helmikuuta 2008 klo 20.12.43, kirjoittanut Jani.

Paiskasin äsken Ylelle Areenan palautelomakkeen kautta alla olevan viestin. En kyllä tiedä menikö se perille, kun lähetysnapin painamisen jälkeen ei tullut mitään vastaanottokuittausta vaan selain ohjattiin vain Areenan etusivulle. #

Ah, meni se; kuittaus (lyhyt ja ytimekäs ”Kiitos palautteestasi!”) tuli sähköpostiin pienellä viiveellä. #

”Aluksi kiitokset laajasta podcast-valikoimastanne! Olen tilannutkin niitä koko joukon, mutta yhtä vielä kaipaisin: Lapin Radion uutiset. Niitä voi tietysti kuunnella Lapin Radion web-sivujen kautta, mutta se on niin hankalaa podcastina tilaamiseen verrattuna, ettei sitä tule koskaan tehtyä. Olisi mukava saada tuoreimmat kuulumiset synnyinseudulta säännöllisesti muiden podcastien muassa kuunneltaviksi täällä Keski-Suomessa. #

Ja kun nyt toivomaan kerran rupesin, niin toivonpa tässä samalla myös sellaista, että tuo illan pääuutislähetys tulisi saataville vodcastina. Siihen pätee sama kuin noihin Lapin Radion uutisiin, eli kyllähän ne voisi Areena-sivustolta katsella, mutta eipä tule koskaan tehtyä, kun niitä täytyisi itse sieltä hakea. Ainakaan näin maalaisjärjellä ajateltuna uutisten lähettämisessä ladattavassa muodossa (WMV, MP4 tms.) ei pitäisi olla tekijänoikeusongelmiakaan kun nehän ovat alusta loppuun Ylen tuotantoa.” #

Tilutusta kaikki tyynni

#10664. Torstai, 28. helmikuuta 2008 klo 15.42.29, kirjoittanut Jani.

Olenko vähän vajaa kun en ymmärrä mikä juju näissä ”shreds”-videoissa on? #

Tai no ei tartte vastata, vastaan itse: olenhan minä. Kyllä minä sen ymmärrän, että nuo ovat kai tosi hauskoja, jos on vihkiytynyt kitaramusiikin saloihin, mutta minun silmissäni ja korvissani nuo eivät mitenkään eroa alkuperäisellä ääniraidalla varustetuista videoista. #

Puolustukseni voin sanoa vain, että vastaavasti esimerkiksi Henry Rollins on ihan yhtä pihalla nykyajan musiikista. #

Laitto seitsemän kuukaudeksi vaikka mutta

#10663. Tiistai, 19. helmikuuta 2008 klo 18.46.12, kirjoittanut Jani.

Yleensä kielellisesti varsin hyvälaatuisen HS.fin nettipetostuomiouutinen on tainnut muljahtaa oikolukuseulan ohitse. #

”Hämeenlinnan käräjäoikeus tuomitsi 20-vuotiaan nettipettäjän 44 petoksesta seitsemän kuukaudeksi vankeuteen […]. Nuorimies laitto netin huutokauppapalveluun ilmoituksia, joissa hän myi puhelimia ja elektroniikkaa. […] Vaikka yksittäiset petokset olivat summiltaan pieniä, mutta syytekohdiltaan juttu oli mittava.” #

HS.fi: ”Nettipettäjä tuomittiin Hämeenlinnassa” #

Dick… tshihih, dick!

#10662. Tiistai, 19. helmikuuta 2008 klo 15.45.21, kirjoittanut Jani.

Luin Moby Dickin. Herman Melville on paneutunut kiitettävän perinpohjaisesti valaanpyyntiin, mutta ei siitä minusta ihan kaikkea olisi tarvinnut selostaa yksien kansien välissä. #

Kirja ei oikein osaa päättää ollako matkakertomus, mytologia vai hakuteos. Kaksi ensimmäistä sisältöä olisivat kahdestaan Melvillen tiedoilla ja kirjoitustaidoilla sulautuneet toisiinsa saumattomasti ja olleet vieläpä tajunnanräjäyttävä yhdistelmä. Itse asiassa uskon, että teoksen saavuttama jumalaton maine onkin juuri tämän kaksikon ansiota. Niiden lisäksi ovat kuitenkin paskana rattaassa valaanpyyntimanuaalimaiset osiot, jotka palvelevat vain osittain mytologista puolta eivätkä aina edes sitä. #

Ilmeisesti Melville on halunnut kirjoittaa valaanpyynnin Raamatun sanan kaikissa merkityksissä. Teos sisältää kirjoittajansa faktuaalisina pitämiä yksityiskohtia väritettyinä seikkailukertomuksen piirteillä ja valtavalla suurten ja suureellisten metaforien kirjolla. Lisäksi näiden yksityiskohtien ja sitä myötä aineiston ja sivujen määrä on aivan tolkuton, kuin itsetarkoituksellisesti. Melville kääntelee joka asian näkyviin joka puoleltaan kuin mummo kaupassa. Jos joku epäilee sanaani, tarvinnee lukea vain luku valaan valkoisuudesta. #

Kaikkein suurin ja hauskin yllätys kirjassa minulle oli sen kursailematon homoerotiikka. Kuten lukemiskappaleeni saatesanan kirjoittanut Matti Anhava toteaa: ”Muusta varsinaisesti omakohtaisesta hän ei koko tarinan mittaan kerro kuin Queequegin vuodekumppaina viettämäänsä yöhön ja spermaseetin puristeluun liittyneistä mielihyvän elämyksistä, joista luultavasti olisi jättänyt kertomatta, jos olisi voinut ulottaa lukeneisuutensa tri Freudiin ja hänen seuraajiinsa.” (Korostukset ja linkitykset omiani.) #