Tera­pias­sa saa näyt­tää omat rumim­mat puo­len­sa ilman että tulee sii­tä hyväs­tä tuo­mi­tuk­si. Nyt kun olen muu­ta­man ker­ran niin teh­nyt niin sil­lä on enem­män mer­ki­tys­tä kuin mitä sil­le oli­si ehkä etu­kä­teen ollut val­mis anta­maan. #

Eilen oli puhet­ta uskon­nois­ta ja sii­nä yhtey­des­sä tera­peut­ti yrit­ti tapan­sa mukaan kään­tää kes­kus­te­lun ylei­sel­tä tasol­ta kos­ke­maan ryh­mää ja aiheen hei­jas­tu­mis­ta sii­hen; pal­jas­tin oman ennak­ko­luu­lo­ni ole­van mel­kein­pä juu­ri täs­mäl­leen sen mitä tera­peut­ti ehdot­ti eli että tera­pian tar­koi­tus on yrit­tää jol­la­kin tapaa saa­da mei­dät “kään­ny­tet­tyä” pois keret­ti­läi­ses­tä pahoin­voin­nis­tam­me. Tämän selit­tääk­se­ni minun piti kui­ten­kin kään­tää tilan­ne toi­sin päin ja selit­tää, että itse olen niin tota­li­taa­ri­nen yhden totuu­den ihmi­nen, jon­ka mie­les­tä kaik­kien on olta­va samaa miel­tä asiois­ta kuin minä, ja jos eivät ole, niin minä yri­tän ne kään­nyt­tää ole­maan, ja jos en sii­nä onnis­tu, pidän nii­tä pöl­ji­nä. Ja ole­tan tie­tys­ti että muut­kin ovat saman­lai­sia, myös tera­peut­ti. #

Ihan oikeas­ti sanoin niin, eikä kukaan sano­nut sii­tä mitään pahaa - nau­roi­vat kyl­lä­kin mut­ta yri­tin­kin sanoa sen hie­man huvit­ta­vas­ti, kar­ri­koi­tu­na (sen ver­ran itse­suo­je­lu­vais­to kum­min­kin vie­lä pelaa). Ja se, että ei saa­nut jär­kyt­ty­nyt­tä ja pahek­su­vaa vas­taan­ot­toa, tun­tuu hyväl­tä vie­lä tänä­kin aamu­na. #

Toi­nen mie­len­kiin­toi­nen asia mikä eilen sel­vi­si, on asia, joka minua on kiin­nos­ta­nut jo kau­an ennen kuin oma tera­pia tuli ajan­koh­tai­sek­si: mitä tapah­tuu poti­lail­le, kun tera­peu­til­le sat­tuu jota­kin, joka estää tera­pian jat­ku­mi­sen. #

Kuu­lem­ma näi­tä tapauk­sia var­ten pitää/pitäisi olla jär­jes­te­lyt ole­mas­sa, ja aina­kin mei­dän ryh­män osal­ta sel­lai­nen on ole­mas­sa. Vaik­ka en aktii­vi­ses­ti tätä asi­aa mie­ti­kään enkä sitä kos­kaan ole mureh­ti­nut (se vain on sil­loin täl­löin käy­nyt mie­les­sä kos­ka kysy­mys on mie­len­kiin­toi­nen), niin tuon kuu­le­mi­nen tun­tui suun­nat­to­man hyväl­tä - sitä tun­si itsen­sä kovin tär­keäk­si; “meis­tä väli­te­tään”. #

Kii­tok­se­na pal­kit­sin tera­peu­tin vähek­sy­mäl­lä hänen työ­tään, eli totea­mal­la että vaik­ka­kin uskon hänen välit­tä­vän meis­tä muu­toin­kin kuin palk­kan­sa takia, niin en arvos­ta sitä välit­tä­mis­tä kos­ka se rajoit­tuu puo­leen­tois­ta tun­tiin vii­kos­sa sen sijaan että oli­si 24 h/vrk x 7 vrk/vko - eli se mitä itse koen aikoi­naan itses­tä­ni anta­nee­ni. Tämä ei tun­tu­nut hyväl­tä jäl­ki­kä­teen, mut­ta uskon että tera­peut­ti sen kes­tää, ellei perä­ti ymmär­rä­kin sen niin­kuin sen tar­koi­tin; lähin­nä huo­let­taa se että muut ryh­mä­läi­set eivät vält­tä­mät­tä ymmär­rä­kään. #

Polt­ta­va aurin­ko ja jää­tä­vä vii­ma. Ärsyt­tä­vää kun pitää pan­na väli­mal­lin tak­ki vii­man takia ja sit­ten tukeh­tua sen sisäl­lä oman kehon tuot­ta­maan läm­pöön lop­pu­mat­kas­ta. #

Kaik­ki jalat pysyi täl­lä ker­taa mat­kas­sa muka­na! Pel­kään että jos­sain vai­hees­sa täy­tyy vie­lä nous­ta lop­pu­mat­kas­ta yli­mää­räi­nen nyp­py­lä jot­ta säi­lyy haas­teel­li­suus tuos­sa hom­mas­sa. #

Ja käve­lin perä­ti eili­sil­ta­na­kin tera­pias­ta kotiin. Välil­lä olin kyl­lä taas var­ma että olen jou­tu­nut ties min­ne mut­ta ihan oikea reit­ti se sit­ten lop­pu­jen lopuk­si oli. #

Nukuin 12 tun­tia. #

No niin, kun vähän tar­kem­min kat­soo niin onhan se Loli­ta siel­lä kir­jas­tos­sa. Tai aina­kin tie­to­kan­ta niin väit­tää, nimit­täin ei ollu hyl­lys­sä. Ja jos vie­lä­kin tar­kem­min kat­soo niin ei oli­si tar­vin­nut edes kes­kus­taan asti men­nä kun sen kir­jan pitäi­si löy­tyä ihan tuos­ta mei­dän lähi­kir­jas­tos­ta (jon­ne on mat­kaa noin kak­si­sa­taa met­riä koti­ta­lon ovel­ta). #

No löy­tyi­pä­hän toi­nen kir­ja (Laak­so­nen), ja piti tuol­la käy­dä joka tapauk­ses­sa kun piti palaut­taa pari cd-levyä (Madon­nan Ray of Light ja Gior­gio Moro­derin Mid­night Express). Kel­tin­mäen sivu­pis­tees­sä­kin oli­sin tul­les­sa jo käy­nyt mut­ta se ava­taan vas­ta yhdel­tä joten ei pääs­sy. #

Kun tie­to­kan­ta oli lopul­ta ajet­tu alas, Kel­tin­mäen kir­jas­tos­ta löy­tyi van­hal­la meto­dil­la (hyl­ly­jen välis­sä kul­jek­sien) Loli­tan lisäk­si pari muu­ta­kin kiin­nos­ta­vaa kir­jaa, ja yksi cd. #

Kos­ka Rii­tal­le oli jää­ny epä­sel­väk­si mitä lop­pu­jen lopuk­si lai­na­sin, niin lis­ta­taan ne nyt sit­ten täs­sä vie­lä ihan suo­mek­si: #

• [#] Rit­va Laak­so­nen, Lii­sa Heik­ki­lä: Mat­ka masen­nuk­ses­ta minuu­teen #

• [#] Vla­di­mir Nabo­kov: Loli­ta (“Eroot­ti­sen kir­jal­li­suu­den klas­sik­ko­ja”) #

• [#] Noam Choms­ky: New York 11.9. (“Suu­rim­mas­sa osas­sa maa­pal­loa USA:ta pide­tään joh­ta­va­na ter­ro­ris­ti­val­tio­na, eikä syyt­tä”) #

• [#] Alan W. Watts: Zen (“Ne jot­ka tie­tä­vät, eivät puhu; ne jot­ka puhu­vat eivät tie­dä.”) #

• [#] U2: The Best of 1990-2000 #

Lisäk­si ennes­tään oli lai­nas­sa: #

• [#] Mic­hael Ker­ri­gan: The Instru­ments of Tor­tu­re (kidu­tus­vä­li­nei­den ja -kei­no­jen his­to­ria) #

Usko­ma­ton­ta min­kä­lai­siin saa­vu­tuk­siin olen nyt itse­ni piis­kan­nut: kävin pait­si eili­sil­ta­na, vie­lä tänä­kin aamu­na käve­le­mäs­sä tuon samai­sen len­kin. Siis koko­nais­ta kol­me ker­taa olen ihan oikeas­ti teh­nyt jota­kin, mitä ei oli­si ollut ihan pak­ko teh­dä, ja mis­tä minul­le koi­tu­va huvi tai hyö­ty ei ole väli­tön­tä. #

Tänä ilta­na­kin tulee sit­ten vie­lä käve­lyä ihan pakos­ta vähin­tään se kak­si­kym­men­tä minuut­tia kun käve­lee pois tera­pias­ta, mut­ta ajat­te­lin kyl­lä kävel­lä siel­tä koko mat­kan kotiin saak­ka. Lin­ja-auto kun ajaa ihan sii­tä vie­res­tä juu­ri kah­dek­san jäl­keen (tera­pia lop­puu kah­dek­sal­ta) niin sii­hen ei kos­kaan ehdi, mut­ta sen sijaan se auto kyl­lä ehtii tul­la aina Kel­tin­mä­keen asti niin ettei sitä saa kiin­ni vaik­ka oikoi­si miten, joten on odo­tet­ta­va seu­raa­vaa, joka menee vas­ta puo­len tun­nin pääs­tä. Sen odot­ta­mi­nen on tyl­sää ja yleen­sä sitä tah­too lip­sah­taa sii­nä odot­te­luai­ka­na Foru­min K-kaup­paan osta­maan jotain herk­kua mikä ei aina­kaan auta tätä kun­non­ko­ho­tus­pro­jek­tia yhtään. #

Tänään minul­la oli kame­ra­kin muka­na, joten ehkä­pä jos­sain vai­hees­sa saa­daan nii­tä kuvia­kin tähän tuos­ta mat­kan var­rel­ta; tosin ei sie­lä nyt vie­lä aina­kaan mitään ihmeem­piä ole näky­nyt. Kal­lioil­la sula­va lumi näyt­ti sil­tä että jos­sain myö­hem­mäs­sä vai­hees­sa kevät­tä sii­tä voi­si tul­la­kin hyviä kuvia, mut­ta ei vie­lä täl­lä het­kel­lä. #

Vasen jal­ka pysyi täl­lä ker­taa mat­kas­sa ihan hyvin (lie­kö joh­tu­nut kame­ra­sil­män tark­kai­le­van kat­seen aiheut­ta­mas­ta hidas­tu­nees­ta tah­dis­ta), sen sijaan oikea jal­ka on taas kuin tules­sa. Eipä täs­tä enää puu­tu­kaan kuin se että saa jon­kun ihme rasi­tus­vam­man näis­sä sää­lit­tä­vis­sä kun­toi­lu­yri­tyk­sis­sään ja on sen jäl­keen sidot­tu sisä­ti­loi­hin ihan fyy­si­ses­ti­kin. #