Terapiassa saa näyttää omat rumimmat puolensa ilman että tulee siitä hyvästä tuomituksi. Nyt kun olen muutaman kerran niin tehnyt niin sillä on enemmän merkitystä kuin mitä sille olisi ehkä etukäteen ollut valmis antamaan. #

Eilen oli puhetta uskonnoista ja siinä yhteydessä terapeutti yritti tapansa mukaan kääntää keskustelun yleiseltä tasolta koskemaan ryhmää ja aiheen heijastumista siihen; paljastin oman ennakkoluuloni olevan melkeinpä juuri täsmälleen sen mitä terapeutti ehdotti eli että terapian tarkoitus on yrittää jollakin tapaa saada meidät ”käännytettyä” pois kerettiläisestä pahoinvoinnistamme. Tämän selittääkseni minun piti kuitenkin kääntää tilanne toisin päin ja selittää, että itse olen niin totalitaarinen yhden totuuden ihminen, jonka mielestä kaikkien on oltava samaa mieltä asioista kuin minä, ja jos eivät ole, niin minä yritän ne käännyttää olemaan, ja jos en siinä onnistu, pidän niitä pöljinä. Ja oletan tietysti että muutkin ovat samanlaisia, myös terapeutti. #

Ihan oikeasti sanoin niin, eikä kukaan sanonut siitä mitään pahaa – nauroivat kylläkin mutta yritinkin sanoa sen hieman huvittavasti, karrikoituna (sen verran itsesuojeluvaisto kumminkin vielä pelaa). Ja se, että ei saanut järkyttynyttä ja paheksuvaa vastaanottoa, tuntuu hyvältä vielä tänäkin aamuna. #

Toinen mielenkiintoinen asia mikä eilen selvisi, on asia, joka minua on kiinnostanut jo kauan ennen kuin oma terapia tuli ajankohtaiseksi: mitä tapahtuu potilaille, kun terapeutille sattuu jotakin, joka estää terapian jatkumisen. #

Kuulemma näitä tapauksia varten pitää/pitäisi olla järjestelyt olemassa, ja ainakin meidän ryhmän osalta sellainen on olemassa. Vaikka en aktiivisesti tätä asiaa mietikään enkä sitä koskaan ole murehtinut (se vain on silloin tällöin käynyt mielessä koska kysymys on mielenkiintoinen), niin tuon kuuleminen tuntui suunnattoman hyvältä – sitä tunsi itsensä kovin tärkeäksi; ”meistä välitetään”. #

Kiitoksena palkitsin terapeutin väheksymällä hänen työtään, eli toteamalla että vaikkakin uskon hänen välittävän meistä muutoinkin kuin palkkansa takia, niin en arvosta sitä välittämistä koska se rajoittuu puoleentoista tuntiin viikossa sen sijaan että olisi 24 h/vrk x 7 vrk/vko – eli se mitä itse koen aikoinaan itsestäni antaneeni. Tämä ei tuntunut hyvältä jälkikäteen, mutta uskon että terapeutti sen kestää, ellei peräti ymmärräkin sen niinkuin sen tarkoitin; lähinnä huolettaa se että muut ryhmäläiset eivät välttämättä ymmärräkään. #

Polttava aurinko ja jäätävä viima. Ärsyttävää kun pitää panna välimallin takki viiman takia ja sitten tukehtua sen sisällä oman kehon tuottamaan lämpöön loppumatkasta. #

Kaikki jalat pysyi tällä kertaa matkassa mukana! Pelkään että jossain vaiheessa täytyy vielä nousta loppumatkasta ylimääräinen nyppylä jotta säilyy haasteellisuus tuossa hommassa. #

Ja kävelin peräti eilisiltanakin terapiasta kotiin. Välillä olin kyllä taas varma että olen joutunut ties minne mutta ihan oikea reitti se sitten loppujen lopuksi oli. #

Nukuin 12 tuntia. #

No niin, kun vähän tarkemmin katsoo niin onhan se Lolita siellä kirjastossa. Tai ainakin tietokanta niin väittää, nimittäin ei ollu hyllyssä. Ja jos vieläkin tarkemmin katsoo niin ei olisi tarvinnut edes keskustaan asti mennä kun sen kirjan pitäisi löytyä ihan tuosta meidän lähikirjastosta (jonne on matkaa noin kaksisataa metriä kotitalon ovelta). #

No löytyipähän toinen kirja (Laaksonen), ja piti tuolla käydä joka tapauksessa kun piti palauttaa pari cd-levyä (Madonnan Ray of Light ja Giorgio Moroderin Midnight Express). Keltinmäen sivupisteessäkin olisin tullessa jo käynyt mutta se avataan vasta yhdeltä joten ei päässy. #

Kun tietokanta oli lopulta ajettu alas, Keltinmäen kirjastosta löytyi vanhalla metodilla (hyllyjen välissä kuljeksien) Lolitan lisäksi pari muutakin kiinnostavaa kirjaa, ja yksi cd. #

Koska Riitalle oli jääny epäselväksi mitä loppujen lopuksi lainasin, niin listataan ne nyt sitten tässä vielä ihan suomeksi: #

• [#] Ritva Laaksonen, Liisa Heikkilä: Matka masennuksesta minuuteen #

• [#] Vladimir Nabokov: Lolita (”Eroottisen kirjallisuuden klassikkoja”) #

• [#] Noam Chomsky: New York 11.9. (”Suurimmassa osassa maapalloa USA:ta pidetään johtavana terroristivaltiona, eikä syyttä”) #

• [#] Alan W. Watts: Zen (”Ne jotka tietävät, eivät puhu; ne jotka puhuvat eivät tiedä.”) #

• [#] U2: The Best of 1990-2000 #

Lisäksi ennestään oli lainassa: #

• [#] Michael Kerrigan: The Instruments of Torture (kidutusvälineiden ja -keinojen historia) #

Uskomatonta minkälaisiin saavutuksiin olen nyt itseni piiskannut: kävin paitsi eilisiltana, vielä tänäkin aamuna kävelemässä tuon samaisen lenkin. Siis kokonaista kolme kertaa olen ihan oikeasti tehnyt jotakin, mitä ei olisi ollut ihan pakko tehdä, ja mistä minulle koituva huvi tai hyöty ei ole välitöntä. #

Tänä iltanakin tulee sitten vielä kävelyä ihan pakosta vähintään se kaksikymmentä minuuttia kun kävelee pois terapiasta, mutta ajattelin kyllä kävellä sieltä koko matkan kotiin saakka. Linja-auto kun ajaa ihan siitä vierestä juuri kahdeksan jälkeen (terapia loppuu kahdeksalta) niin siihen ei koskaan ehdi, mutta sen sijaan se auto kyllä ehtii tulla aina Keltinmäkeen asti niin ettei sitä saa kiinni vaikka oikoisi miten, joten on odotettava seuraavaa, joka menee vasta puolen tunnin päästä. Sen odottaminen on tylsää ja yleensä sitä tahtoo lipsahtaa siinä odotteluaikana Forumin K-kauppaan ostamaan jotain herkkua mikä ei ainakaan auta tätä kunnonkohotusprojektia yhtään. #

Tänään minulla oli kamerakin mukana, joten ehkäpä jossain vaiheessa saadaan niitä kuviakin tähän tuosta matkan varrelta; tosin ei sielä nyt vielä ainakaan mitään ihmeempiä ole näkynyt. Kallioilla sulava lumi näytti siltä että jossain myöhemmässä vaiheessa kevättä siitä voisi tullakin hyviä kuvia, mutta ei vielä tällä hetkellä. #

Vasen jalka pysyi tällä kertaa matkassa ihan hyvin (liekö johtunut kamerasilmän tarkkailevan katseen aiheuttamasta hidastuneesta tahdista), sen sijaan oikea jalka on taas kuin tulessa. Eipä tästä enää puutukaan kuin se että saa jonkun ihme rasitusvamman näissä säälittävissä kuntoiluyrityksissään ja on sen jälkeen sidottu sisätiloihin ihan fyysisestikin. #