Pieni mies päästään
#14273. Tiistai, 31. elokuuta 2010 klo 15.03.40, kirjoittanut Jani. 7
Kävin psykologilla ja psykiatrilla, sain taas entistä tujummat lääkkeet. Psykologin kanssa oli puhetta lääkäriajan varaamisesta tätä varten, mutta kun oma psykiatrini sattui olemaan reseptinuusimisvuorossa, sainkin asian siinä sitten esille ja uuden reseptin. Olin luullut, että venlafaksiiniannokseni, joka siis tuntuu puupahtaneen, oli jo huipussaan, mutta siinä olikin kuulemma periaatteessa vielä vaikka 150 mg nostovaraa. Näin ensihätään sitä kuitenkin nostettiin vain 75 (eli yhteensä 300 mg:aan). Muita lääkkeitä ei muuteltu. #
Selostin taas psykologille pitkät pätkät neuroosejani ja niiden syitä, ainakin epäilemiäni. Vaikka olenkin luottavaisessa ilmapiirissä, minusta tuntuu kyllä välillä, että pitäisi vähän säännöstellä tätä päänsisältöni uloskaatamista siellä. Se tuntuu hukuttavan alleen kaikki jo esille tulleen tarttumispinnat. Siis ettei psykologiriepu ennätä prosessoida edellistä asiaani ennen kuin jo vyörytän päälle uutta. #
Tämä tällainen auttajani jaksamisesta huolehtiminen on tietysti sekin yksi vinoutumiani, projisointia parhaimmillaan. #
Jouduin pitämään saleilusta tänään välipäivän, vaikka jaksamista olisi riittänyt, sillä suolisto temppuili taas. Se oli niin pitkään jo niin hyvänä, että olin melkein valmis julistamaan itseni parantuneeksi, mutta nyt sitten yhtäkkiä siis taas. Toivon oikeastaan, että tämä on joku ihan muu, joku oikea rapatauti eikä sen entisen mysteerivaivan paluu. Tai jos se jälkimmäistä onkin niin olisi mieluummin edes pikainen encore kuin varsinainen comeback. Mutta oli mitä oli, suosionosoituksia se ei minulta saa. #
Psykoanalyyttisin lasein varustetut lukijani hoksivat tästä tietysti heti psykosomaattisen yhteyden fysiologisen ja sielullisen ripulini välillä. #
(Ajattelin ruveta käyttämään kuvituskuvissani pseudonepagrafiikkaa.) #
