marginaali

Kuollut hymy

#3677. Torstai, 30. lokakuuta 2008 klo 10.35.29, kirjoittanut Jani.

Irvikissan naama Tähän ensimmäiseen liuskaan se loppuu tämä minun sitalopraamikokeiluni tällä kertaa. Syynä eivät ole nämä paradoksaalireaktiot (tuskaisuus, masennus, tuhoamisvimma), jotka saattaisivat ajan myötä hävitä, vaan ne e:llä alkavat haittavaikutukset, joista tiedän kokemuksesta, etteivät ne niin tee. #

Yksi koominen sivuvaikutus, jonka raportoijia ei ilmeisesti itseni lisäksi ole, on akuutti virnistely. Se on sellainen yhtäkkinen tarve vääntää naama irvokkaaseen hymyyn ilman mitään todellisia ilonaiheita. Kun sitten virnistää oikein kunnolla niin se tarve lakkaa olemasta. Lihaksiinhan tämä lääke kyllä vaikuttaa, ja pikemminkin siitä tässä onkin todennäköisesti kyse kuin mistään keinotekoisesta ilosta. #

Perkeleen penikat

#3663. Keskiviikko, 29. lokakuuta 2008 klo 19.31.57, kirjoittanut Jani.

Tibialis anterior Niin viheliäiset ovat nuo säären etuosan lihakset ettei niille ole ilmeisesti edes kunnollista nimeä. Varsinaista penikkatautia minulla tuskin on, mutta aina jos vähänkään reippaammin askelin lähden kävelemään, ne lihakset menevät heti ihan tönkköön. #

Kipua ei juurikaan tunnu, vaan ne vain tuntuvat siltä kuin olisin rasittanut niitä liikaa. Jalkaterän nostaminen ylöspäin tuntuu siltä kuin olisin tehnyt samaa liikettä kovankin vastuksen kanssa, vaikka jalassa on sukan lisäksi vain huippuilmavat ASICSit. Maiharit jalassa sama vaiva ilmenee tietysti vielä paljon helpommin. #

Tarpeeksi pitkään käveltyäni tuo tönkköys kyllä sitten hellittää, mutta olisi hyvä jos olisi joku venytys jolla siitä pääsisi saman tien eroon. Vieläkin parempi olisi, jos tuon voisi etukäteen venyttelemällä kokonaan ehkäistä. En kuitenkaan ole löytänyt yhtään kunnollista penikanvenytyskonstia. #

Tähän mennessä olen löytänyt vain erilaisia jalkaterän vääntelyitä, mutta ne ottavat minulla vain nilkkaan niin että sen kiristyessä tuo pitkä lihas on vielä ihan lörpöllään. Lähimpänä toimivaa on perinteinen etureiden venytysliike, jossa jalan alaosa vedetään perseeseen kiinni, ja sekin toimii vain sitten kun se ala-etulihas on jo valmiiksi tönkössä. #

Pohkeita venyttelen kyllä säännöllisesti, että siltä puolelta lihasten pitäisi olla kunnossa. Nuo etupuolen lihakset puolestaan saavat säännöllistä treeniä juuri näillä kävelylenkeillä, joten mistään alkukankeudestakaan tässä ei ole kyse. #

Paradoksaalinen reaktio

#3640. Maanantai, 27. lokakuuta 2008 klo 16.24.26, kirjoittanut Jani.

Kaaviokuva sitalopraamimolekyylistä Syön taas sitalopraamia. Lääkäri ehdotti sitä jännitysoireisiin, enkä minä jännitysoireiltani saanut sanottua, että söinhän minä sitä jo aiemmin vuosikaudet eikä sillä ollut niihin mitään vaikutusta. Mielialaa tasoittavana lääkkeenä se kyllä pelasi ihan siinä missä nykyinenkin lääkitykseni. #

Tietenkään minua ei kukaan olisi pakottanut näitä nyt syömään, mutta ajattelin sitten kuitenkin, että kun en kerran juuri tällaista cocktailia vielä ole kokeillut, niin kokeillaan tätäkin. Tuo tuli siis mirtatsapiinin ja perfenatsiinin lisäksi eikä tilalle. #

En jaksanut tänään nostella painoja. Tai no vähän muka yritin, mutta henkiset voimat eivät riittäneet. Kävin sentään kävellen marketeilla, ostamassa uuniin uuden lampun kun entinen paloi viikonloppuna. Enpä ole sitäkään jotenkin aiemmin tullut ajatelleeksi, että lamppuhan se siellä uunissakin on. #

Sulatusvaiva

#3627. Maanantai, 27. lokakuuta 2008 klo 10.59.21, kirjoittanut Jani.

Ajatuksenpätkät tunkeutuvat kuin madot, kaikki yhtä aikaa saman pienen kanavan suulle niin ettei yksikään pääse läpi. Jos koettaa keskittyen päästää yhden kerrallaan, muut möyrivät vihoissaan vuoroa odotellessaan, ja koko ajan ne lisääntyvät. Yhdestäkään ei tule mitään, mikään ei johda mihinkään. #

Ei hyödytä pysähtyä eikä sulkea silmiä. Kun panee sormuksen sormeen paetakseen aaveita näkymättömyyteen, ne seuraavat mukana, eikä silmäluomista ole verhoksi minun ja lieskan välillä. #