marginaali


 

Sukupuolirelativismi ja absoluuttinen relativismi, eli, Moderni noitavaino, eli, Herra Höglund sukupuolikoperniikan ihmemaassa

#938. Maanantai, 31. tammikuuta 2005 klo 17.08.13, kirjoittanut Jani. 15 kommenttia.

Ker­ron­pa teil­le jotain omas­ta ajat­te­lus­ta­ni. Ker­to­muk­se­ni voi pai­koin olla hie­man ras­kas­sou­tui­nen, sil­lä sel­lais­ta on ajat­te­lu­ni­kin. Mut­ta aihe on kui­ten­kin aina yhtä ajan­koh­tai­nen “Panu Höglund vas­taan nais­su­ku­puo­li”, joten eikö­hän mie­len­kiin­ton­ne ole taat­tu. #

Kuten tun­net­tua, Maa kier­tää Aurin­koa eikä Aurin­ko Maa­ta, niin kuin vie­lä ennen koper­ni­kaa­nis­ta val­lan­ku­mous­ta ylei­ses­ti uskot­tiin. Inhi­mil­li­sen tie­toi­suu­den jat­ku­mos­sa tämä val­lan­ku­mous oli vain yksi välie­tap­pi mat­kal­la, joka on vähi­tel­len siir­tä­nyt ihmi­sen yhä kau­em­mak­si pait­si maa­il­man­kaik­keu­den, myös koko itse­ku­kai­sen­kin pään­si­säi­sen maa­il­man kes­ki­pis­tees­tä. Vii­mei­sim­mät, vas­taa­val­la taval­la dra­maat­ti­set, minän sijain­tia kos­ke­vat val­lan­ku­mouk­set lie­ne­vät ihmi­sen sysää­mi­nen pois eri­tyis­a­se­mas­taan mui­den lajien jou­kos­sa (Darwin), ja rotu­jen tai parem­min­kin sanot­tu­na kult­tuu­rien kes­ki­näi­sen parem­muusa­jat­te­lun hor­ju­mi­nen — kult­tuu­ri­re­la­ti­vis­min kal­tai­nen ajat­te­lu lie­nyt 1800-luvun ihmi­sil­le yhtä vie­ras kuin aurin­ko­kes­ki­nen ajat­te­lu oli 1400-luvun ihmi­sil­le. #

Nämä val­lan­ku­mouk­set ovat yhä vie­lä­kin osit­tain käyn­nis­sä; var­sin­kin tie­tys­ti ihan rehel­li­ses­ti Raa­ma­tus­ta maa­il­man­ku­van­sa ammen­ta­vat, mut­ta myös tie­dos­ta­mat­taan vuo­si­sa­to­ja van­ho­jen kir­kol­lis­ten oppien saas­tut­ta­mal­la taval­la ihmis­kes­kei­ses­ti ajat­te­le­vat mas­sat vie­ras­ta­vat yhä vie­lä­kin suur­ta osaa darwi­nis­min seu­rauk­sis­ta ajat­te­lul­le ja omil­le pint­ty­neil­le moraa­li­kä­si­tyk­sil­leen, vaik­ka nimel­li­ses­ti tun­nus­ta­vat­kin “usko­van­sa evo­luu­tioon”. Rasis­mi ja sen vii­mei­sim­pä­nä irvok­kaa­na jäl­ke­läi­se­nä kult­tuu­ri­ra­sis­mi eivät tun­ne­tus­ti ole lähel­lä­kään kuo­le­maa, vaik­ka juu­ta­lais­ten jouk­ko­tu­hon muis­te­lun yhtey­des­sä kan­sat aina kovas­ti kes­ke­nään toi­si­aan sel­kään taput­te­le­vat­kin. #

Vaik­ka edel­li­set val­lan­ku­mouk­set­kaan eivät vie­lä ole lähel­lä­kään lop­pu­aan, uudet kol­kut­ta­vat jo ovel­la. Seu­raa­va abso­luut­ti­nen näkö­kul­ma, jon­ka tuho on jo alka­nut, on suku­puo­liab­so­luut­ti­nen näkö­kul­ma. Täs­sä vas­tak­kain ovat van­ha kou­lu­kun­ta, jon­ka mies­puo­lis­ta vari­aa­tio­ta Panun mie­li­pi­teet edus­ta­vat, ja tuo­reem­paa ilmiö­tä, nais­puo­lis­ta vari­aa­tio­ta vaik­ka­pa nyt Turis­tin turi­na (6.5.2007 17:34: Turis­ti kir­joit­taa nykyi­sin toi­saal­la). Vaik­ka siis myös jäl­kim­mäi­nen edus­taa­kin yhä van­haa kou­lu­kun­taa, jos­sa maa­il­maa kat­so­taan siten, että oma suku­puo­li on sen kes­ki­pis­tees­sä ja abso­luut­ti­nen koor­di­naa­tis­to sijoi­tet­tu sitä nol­la­pis­tee­nä käyt­täen, sen kär­jis­te­tyim­pien muo­to­jen vähit­täi­nen ilmaan­tu­mi­nen näyt­tä­möl­le ei kui­ten­kaan näh­däk­se­ni ole vain sovi­nis­ti­sen tai pat­riar­kaa­li­sen näkö­kul­man, vaan koko suku­puo­li­nä­kö­kul­man abso­luut­ti­suu­den tuhon airuet. #

Näi­den val­lan­ku­mous­ten kes­ki­näi­nen, kro­no­lo­gi­nen jär­jes­tys voi äkki­sel­tään tun­tua yllät­tä­väl­tä, sil­lä ne tun­tu­vat tule­van kau­kaa ihmi­sen ulko­puo­lel­ta yhä lähem­mäk­si: ulkoa­va­ruu­den ilmiöis­tä aurin­ko­kun­nan ja biosfää­rin raken­teen kaut­ta kan­so­jen ja edel­leen yksit­täis­ten ihmis­ten kes­ki­näi­siin suh­tei­siin, kun teki­si var­mas­ti sen sijaan mie­li olet­taa, että ihmi­sen poh­dis­ke­lu ete­ni­si juu­ri ilmiön itsen­sä tavoin oman navan lähi­maas­toa läh­tö­koh­ta­naan käyt­täen ja vain vähi­tel­len sii­tä etään­tyen. Oma napa on kyl­lä­kin syy, mut­ta se onkin syy päin­vas­tai­sel­le ilmiöl­le, sil­lä itsen­sä siir­tä­mi­nen yhä kau­em­mak­si oman maa­il­man kes­ki­pis­tees­tä vai­kut­taa ole­van ihmi­sel­le äärim­mäi­sen tus­kal­lis­ta. Niin­pä ete­ne­mis­suun­ta onkin tus­kan mää­rän mää­rää­mä: olem­me tul­leet vähi­ten omas­sa koke­mus­pii­ris­sä ole­vis­ta ilmiöis­tä (ava­ruu­den ilmiöt), eli myös vähi­ten tus­kaa aiheut­ta­vis­ta omas­ta eri­tyis­a­se­mas­ta luo­pu­mi­sis­ta koh­ti yhä lähem­pä­nä omaa itseäm­me ole­via ilmiöi­tä (omat ihmis­suh­teem­me), eli samal­la yhä vaa­ti­vam­pia ja kivul­loi­sia eri­tyis­a­se­mas­ta luo­pu­mi­sia. #

Mitä siis on vie­lä edes­sä? Mitä näkö­kul­mia on vie­lä jäl­jel­lä tuhot­ta­vik­si suku­puo­li­nä­kö­kul­man jäl­keen? Edel­li­nen hypo­tee­si voi antaa vih­jei­tä; tuhot­ta­via abso­luut­te­ja täy­tyy etsiä yhä lähem­pää ihmi­sen omaa koke­mus­ta, yhä lähem­pää sitä, mitä ihmi­nen itse on, ja jon­ka hän kokee tie­tys­ti yhä vie­lä­kin ole­van kai­ken kes­ki­pis­tees­sä, ja jota hän ei sii­tä eri­tyis­a­se­mas­taan mis­sään tapauk­ses­sa haluai­si syr­jäyt­tää. Ehkä seu­raa­van val­lan­ku­mouk­sen tulok­se­na on aito suh­teel­li­suu­den- ja tasa­ve­roi­suu­den­ta­ju suh­tees­sa kans­saih­mi­siin, jot­ka koe­taan jo nyt mah­dol­li­sim­man pal­jon itsen kal­tai­sik­si? #

Itse kui­ten­kin pidän koko tämän ilmiön vii­mei­sim­pä­nä hui­pen­tu­ma­na koko oman ajat­te­lun abso­luut­ti­suu­den hajoa­mis­ta, kaik­kien oman pään sisäis­ten aja­tus­ten kes­ki­näis­tä suh­teel­lis­tu­mis­ta; erään­lais­ta ihmi­sen koke­muk­sel­lis­ta post­mo­der­nis­mia, ja sii­hen sisäl­ty­vää tie­toi­suut­ta koke­muk­sen saman­lai­suu­des­ta myös toi­sen ihmi­sen mie­les­sä (kos­ka suh­de kans­saih­mi­siin lie­nee jo sii­hen men­nes­sä muut­tu­nut sekin abso­luut­ti­ses­ta rela­tii­vi­sek­si, sil­lä se lie­nee pel­käs­tään oman pään sisäi­siä suh­tei­ta etääm­pä­nä ihmi­sen koke­muk­ses­sa omas­ta “kes­ki­pis­tees­tä”). #

Seu­raa­vak­si väi­tän, että minä ajat­te­len jo nyt täl­lä taval­la. #

Perus­te­len tätä sil­lä, että koko tämä koh­kaus, mikä joka ker­ta syn­tyy, kun Panu aloit­taa nais­vi­ha­mie­li­sen mat­ran­sa, jak­saa häm­mäs­tyt­tää minua joka ker­ta. Minus­ta Panu on yksin­ker­tai­ses­ti vää­räs­sä (ihan sii­nä mis­sä Turis­ti­kin omas­sa viha­mer­kin­näs­sään), ja vie­lä­pä niin perin­poh­jai­sel­la ja ilmei­sel­lä taval­la, että en itse näe mitään syy­tä vetää her­nei­tä nenään hänen sanois­taan. Kui­ten­kin monet muut tun­tu­vat niin teke­vän, eikä minul­la ole täl­le mitään muu­ta seli­tys­tä kuin se, että he ahdis­tu­vat sii­tä, että nämä yksi­sil­mäi­set viha­mer­kin­nät sijoit­tu­vat sula­vas­ti Panun muu­toin niin terä­vien ja sel­väs­ti pal­jon poh­dit­tu­jen ana­lyyt­tis­ten aja­tus­ten jouk­koon. #

Toi­sin sanoen, tämä lie­nee nyt sitä kuu­lui­saa ja pal­jon puhut­tua ruu­mis­mia. Eli asioi­ta, jot­ka tule­vat Panun suus­ta tai näp­päi­mis­töl­tä kat­so­taan vain sil­tä kan­nal­ta, että ne nyt tule­vat nime­no­maan Panun suus­ta tai näp­päi­mis­töl­tä. Jos Panu puhuu pal­jon jär­ke­viä jut­tu­ja ja vähän pas­kaa siel­lä seas­sa, luki­jat ahdis­tu­vat, kun yhtäk­kiä hei­dän käsi­tyk­sen­sä Panus­ta onkin sisäi­ses­sä ris­ti­rii­das­sa. Oli­si pal­jon kivem­paa lukea Panun jut­tu­ja, jos ne oli­si­vat pel­käs­tään jär­ke­viä, tai jos ne edes oli­si­vat silk­kaa pas­kaa lai­das­ta lukien, ne voi­si aina­kin jät­tää omaan arvoon­sa. Mut­ta ei. #

Sama ilmiö on havait­ta­vis­sa aina, kun krea­tio­nis­tit ja muut Raa­mat­tuun kir­jai­mel­li­ses­ti tai lähes kir­jai­mel­li­ses­ti usko­vat avaa­vat suun­sa; jot­kut eivät yksin­ker­tai­ses­ti kes­tä sitä, että muu­toin ehkä hyvin­kin fik­su ihmi­nen voi olla niin ker­ta­kaik­ki­sen ja perin­poh­jai­sen vää­räs­sä, mitä tulee joi­hin­kin niin alkeel­li­siin asioi­hin kuin maa­il­man raken­ne ja syn­ty ja teks­tin luo­tet­ta­vuu­den arvioin­ti, ja alka­vat väit­tää vas­taan, mikä on tie­tys­ti täy­sin hyö­dy­tön­tä, kos­ka kysei­set ihmi­set ovat tuos­ta ajat­te­lu­mal­lis­taan löy­tä­neet for­maa­lin muo­toi­lun oman moraa­lin­sa perus­ta­na ole­val­le uskol­le “Juma­laan”, joten heil­lä on paras mah­dol­li­nen syy pitää kiin­ni näke­myk­sis­tään kyn­sin ja ham­pain: juu­ri se oman koke­muk­sen sisäi­nen eheys ja abso­luut­ti­suus. #

Jopa Panun viha­teks­tit­kin jakau­tu­vat minun mie­les­sä­ni pala­sik­si samal­la taval­la kuin mie­li­pi­tei­den­sä koko kir­jo: näis­tä nais­vi­ha­mie­li­sis­tä teks­ti­son­ta­ka­sois­ta, joi­ta pidän suu­rim­mak­si osak­si ihan pelk­ki­nä irra­tio­naa­li­si­na tun­teen­pur­kauk­si­na, löy­tyy siel­tä­kin toi­si­naan joku aja­tus, jos­sa on perää, eikä minul­la ole mitään ongel­maa sen hyväk­sy­mi­ses­sä, että näin on. Esi­merk­ki­nä vaik­ka­pa vii­mei­sim­mäs­tä tämä nais­ten tapa käyt­tää nais­ta tar­koit­ta­via sano­ja hauk­ku­ma­sa­noi­na. Se on ihan tot­ta, että sil­lä nai­set omal­ta osal­taan yllä­pi­tä­vät ajat­te­lua nais­ten huo­nom­muu­des­ta suh­tees­sa mie­hiin, kun taas se, että nai­sil­la ei tämän takia oli­si “oikeut­ta kitis­tä mies­ten mac­hoa­sen­teis­ta” on vää­rin. #

Se hyö­ty, jos jokin, näis­tä Panun ja Turis­tin tekos­ten kal­tai­sis­ta teks­teis­tä on, että kal­tai­se­ni suku­puo­li­re­la­ti­vis­ti ei ehkä kos­kaan tie­täi­si ole­van­sa, mitä on, jos näi­tä van­han pol­ven vas­ta­koh­tia ei lain­kaan oli­si. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]6.5.2007 17:27[/klo] Muu­tin koper­ni­kaa­ni­ses­ta val­lan­ku­mouk­ses­ta ja kult­tuu­ri­re­la­ti­vis­mis­ta ker­to­vat lin­kit osoit­ta­maan Wiki­pe­di­aan. Muu­tin Turis­tin jut­tuun osoit­ta­neen, mädän­neen lin­kin osoit­ta­maan Inter­net Arc­hi­ven kopioon sii­tä. Lin­ki­tin Darwi­nin Wiki­pe­di­aan. Nyky­ai­kais­tin tyyliä.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: sukupuoli

Blogilla täytyy olla kasvot

#937. Sunnuntai, 30. tammikuuta 2005 klo 17.59.02, kirjoittanut Jani. 8 kommenttia.

 -C- sen sanoi. Tosin en tie­dä, viit­ta­si­ko hän kon­kreet­ti­siin kas­vo­jen kuviin (joi­ta me muu­ta­mat har­ras­tam­me), mut­ta minul­le blo­gaa­jan kas­vot voi­vat tul­la ihan hyvin näky­viin myös­kin teks­tis­tä. Toi­saal­ta kon­kreet­ti­set­kin kas­von­sa pal­jas­ta­nut kir­joit­ta­ja voi pitää todel­li­set kas­von­sa pii­los­sa: teks­tis­sä ei ole tun­net­ta, rehel­li­syyt­tä, sydän­tä. #

Ei kas­vo­jen pal­jas­ta­mi­sen estee­nä ole myös­kään rajoit­tu­nut ilmai­su­ky­ky. Väi­tän, että ilmai­su­ky­vys­sään rajoit­tei­sin­kin ihmi­nen kyke­nee pal­jas­ta­maan itsen­sä, kas­von­sa teks­tis­sään. Sen alas­to­muu­den peräs­sä minä tääl­lä vael­lan. Var­min kei­no saa­da minut kiin­nos­tu­maan on tiuk­ka pyr­ki­mys itsen­sä luo­taa­mi­seen. Siis pyr­ki­mys - onnis­tu­mi­sel­la, tavoit­tee­seen pää­se­mi­sel­lä tai sen saa­vut­ta­mat­to­muu­del­la ei niin­kään ole mer­ki­tys­tä minul­le luki­ja­na (vaik­ka kir­joit­ta­jal­le tie­tys­ti on). #

Toki oikein­kir­joit­ta­mi­sen alkeel­li­sim­mat sään­nöt täy­tyy hal­li­ta, eli pilk­ku­jen, pis­tei­den ja iso­jen kir­jain­ten käy­tös­sä oli­si muka­va näh­dä aina­kin jon­ki­nas­teis­ta sään­nön­mu­kai­suut­ta, ellei sit­ten kysees­sä ole silk­ka tyy­li­kei­no. #

Huu­mo­ri on hyväs­tä ja haus­kaa, mut­ta pelk­kä huu­mo­ri ei minul­le rii­tä. Kun­nioi­tan kyl­lä muu­ta­mia nimel­tä­mai­nit­se­mat­to­mia, ja joku huu­mo­riplä­jäys mah­tuu vakio­lu­ke­mis­toon­kin, mut­ta ilman tiet­tyä pää­mää­rää, lin­jaus­ta, sel­lais­ta kuin uutis­ten paro­dioin­ti on Leh­del­le, on vakio­luet­ta­vie­ni jouk­koon pää­sy kyl­lä kiven taka­na. Esi­mer­kik­si Vajaat… anteek­si, pii­ri­kunn­an­toi­mit­ta­ja Väki­sin­tu­lon sur­rea­lis­ti­nen ote on minul­le riit­tä­vä lin­jaus. Jon­kun toi­sen lin­ja­ton lin­ja taas ei ole. #

Täs­tä syys­tä suh­tee­ni nyt­tem­min edes­men­nee­seen Moroskooppiinkin[alaviite]Sittemmin Moros­koop­pi teki paluun.[/alaviite] oli hiu­kan ris­ti­rii­tai­nen, sil­lä Moros­koo­pil­la ei näh­däk­se­ni mitään lin­jaa ollut. Sii­tä huo­li­mat­ta joten­kin kui­ten­kin uskoak­se­ni pys­tyin näke­mään myös Sey­mo­ren sisään, jon­kin­lai­sen minua vie­hät­tä­vän, traa­gi­sen hah­mon klo­vi­nin taka­na. Suh­teem­me kehit­tyi kui­ten­kin pit­kän ajan kulues­sa, ja vaa­ti minul­ta aktii­vis­ta tut­ki­muso­tet­ta, halua näh­dä, mikä oli mies Moros­koo­pin taka­na. Sel­lais­ta otet­ta minul­la oli alku­jaan­kin hyvin vähän, nykyi­sin ei enää juu­ri lain­kaan, kun päi­vit­täi­nen huo­mio­ka­pa­si­teet­ti­ni alkaa olla käy­tet­ty. #

Minä itse­hän olen var­maan­kin var­si­nai­nen anti­tee­si kai­kel­le täs­sä luet­te­le­mal­le­ni. Pyrin näen­näis­re­hel­li­syy­teen, epä­on­nis­tun sii­nä­kin ja sit­ten lopuk­si peit­te­len epä­on­nis­tu­mi­se­ni jäl­kiä huu­mo­ril­la. Huo­nol­la. Mut­ta huu­mo­ril­la. Mut­ta varast lai­na­tul­la. #

Vaka­vas­ti puhuen, kyl­lä minä­kin pyrin rehel­li­syy­teen. Olen kui­ten­kin aivan älyt­tö­män heik­ko­lah­jai­nen, mitä tulee itse­ni näke­mi­seen. Minul­la on suo­ras­taan sokea, kuu­ro ja tunn­o­ton pis­te sii­nä koh­taa, mis­sä “minä” on; sinä, joka luet tämän, tie­dät var­mas­ti, mil­lai­nen minä olen, miten minä toi­min, pal­jon parem­min kuin minä itse. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]23.12.[/klo] 15:03 Päi­vi­tin link­ke­jä. Lisä­sin mai­nin­nan Moros­koo­pin paluus­ta. Päi­vi­tin -C-:n nickin.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

 

Mikä kreikkalainen jumalhahmo?

#936. Sunnuntai, 30. tammikuuta 2005 klo 15.50.46, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Death #

…Mors… #

Olet kuin Mors, kreik­ka­lai­nen kuo­le­man juma­la. Ei niin paha, kuin mil­tä ehkä kuu­los­taa. Olet yksi­ne­lä­jä, pysyt­te­let omis­sa olois­sa­si ja tuot ihmi­sil­le usein huo­no­ja uuti­sia. Olet itse­näi­nen, itse­var­ma - ja usein aika äly­käs. Mut­ta pyrit eroon jou­kois­ta ja teke­mään vain sen, mikä omas­ta mie­les­tä­si on oikein. #

Quizil­la: Which Of The Greek Gods Are You ? (via Jut­ta) (via Ugus; tulok­sen suo­men­nos oma­ni) #

 

Rangaistukset vanhaan hyvään aikaan

#934. Sunnuntai, 30. tammikuuta 2005 klo 11.33.24, kirjoittanut Jani. 4 kommenttia.

“Voi­tiin myös käyt­tää »sym­bo­li­sia« kidu­tuk­sia, jois­sa ran­gais­tuk­sen muo­to viit­ta­si rikok­sen luon­tee­seen: juma­lan­pilk­kaa­jil­ta lei­kat­tiin kie­li, siveet­tö­myy­teen syyl­lis­ty­neet pol­tet­tiin ja tapon suo­rit­ta­neil­ta kat­kais­tiin käsi.” #

Mil­lä taval­la siveet­tö­myy­teen lii­tet­ty polt­to­ran­gais­tus viit­taa rikok­sen luon­tee­seen? Mer­kit­see­kö läm­pöä­kin tar­koit­ta­va sana kii­maa muis­sa­kin kie­lis­sä samal­la taval­la kuin englan­nin “heat” , vai onko englan­nin­kie­li­syys täs­sä läh­tö­koh­tai­nen ole­tus? Vai liit­tyy­kö polt­ta­mi­sen sym­bo­liik­ka hel­ve­tin­tu­leen, ja jos, niin mik­si juu­ri siveet­tö­myy­des­tä ran­gais­tiin siten, eikä vaik­ka­pa juma­lan­pil­kas­ta? Eikö sil­lä logii­kal­la, mil­lä juma­lan­pilk­kaa­jal­ta kat­kais­tiin kie­li ja tap­pa­jal­ta käsi, pitäi­si siveet­tö­mäl­tä sil­poa sukue­li­met? (Ja mik­si sana ‘sym­bo­li­sia’ on lai­naus­mer­keis­sä?) #

Foucault on kyl­lä teks­tis­sään ajoit­tain ärsyt­tä­vän suur­piir­tei­nen, mut­ta näi­tä kuvauk­sia on kyl­lä sil­ti ilo lukea. Ennen van­haan sitä sen­tään osat­tiin ran­kai­se­mi­sen jalo tai­to. #

“Cambrais­sa eräs pal­ve­li­ja­tar oli sur­man­nut emän­tän­sä, ja hänet tuo­mit­tiin kul­je­tet­ta­vak­si kidu­tus­pai­kal­le kär­ryis­sä, »joi­ta käy­tet­tiin jät­tei­den kor­jaa­mi­seen kai­kis­ta tien­ris­teyk­sis­tä«: tuol­la pai­kal­la oli »hir­si­puu, jon­ka juu­rel­le ase­te­taan se noja­tuo­li, jos­sa hänen emän­tän­sä de Laleu oli istu­nut hänen sur­ma­tes­saan tämän; kun hänet on sii­hen sijoi­tet­tu, pyö­ve­li leik­kaa hänen oikean käten­sä ja heit­tää sen hänen sil­mien­sä edes­sä tuleen ja heti tämän jäl­keen iskee tuo­mit­tua nel­jäs­ti samal­la keit­tiö­veit­sel­lä, jol­la tämä oli emän­tän­sä sur­man­nut. Ensim­mäi­nen ja toi­nen näis­tä iskuis­ta osu­vat hänen pää­hän­sä, kol­mas vasem­paan käsi­var­teen ja nel­jäs rin­taan; tämän jäl­keen hän­tä hir­te­tään kau­las­ta, kun­nes hän heit­tää hen­ken­sä, ja kah­den tun­nin pääs­tä sen jäl­keen hänen kuol­lut ruu­miin­sa irro­te­taan ja kau­la kat­kais­taan samai­sen hir­si­puun juu­rel­la samal­la korok­keel­la ja samal­la keit­tiö­veit­sel­lä, jol­la hän emän­tän­sä sur­ma­si, ja sanot­tu pää ase­te­taan näyt­teil­le Cambrain por­tin ulko­puo­lel­le Douai’­hen joh­ta­van tien var­rel­le, ja hänen ruu­miin­sa pan­naan säk­kiin ja hau­da­taan mai­ni­tun sei­pään vie­rel­le kym­me­nen jalan syvyy­teen.” #

Tie­ten­kin on ihan eri asia se, ansait­si­ko pal­ve­li­ja moi­sen ran­gais­tuk­sen emän­tän­sä sur­mas­ta. Saat­toi­han olla, että emän­tä oli sur­ma­tuk­si­tu­le­mi­sen­sa ansain­nut, mut­ta sitä tari­na ei ker­ro. #

Läh­de: Mic­hel Foucault: Tark­kail­la ja ran­gais­ta, s. 64, 65 #

 

Lördaagia

#933. Lauantai, 29. tammikuuta 2005 klo 20.58.22, kirjoittanut Jani. 6 kommenttia.

Tupperin Kermanvatkotin Kos­ka tänään väsyt­tää minua sii­nä, mis­sä Ugus­ta­kin, enkä halua ruve­ta simos­ti papu­kai­jak­si, tyy­dyn vain totea­maan, että pal­jon on omia­kin aja­tuk­sia­ni ilmai­se­via jut­tu­ja linkitettäviksi.

Niin kuin Tove­rin tyly tei­li läs­ki­lei­reil­le. Hear hear! #

Taik­ka Lopul­li­nen Totuus, sel­lai­se­na kuin Sivus­ta sen meil­le ilmoit­ti. Tämän joh­dos­ta usko­ni sii­hen, että Sivus­taa kir­joit­taa­kin Juma­la sala­ni­mel­lä, vain vah­vis­tuu. #

Ja sit­ten vie­lä Meaa piti puf­fa­ta parin­kin asian tii­moil­ta. Ensin­nä sii­tä vat­kut­ti­mes­ta: minul­la nyt on se! Ja sit­ten pai­non­var­tioin­nis­ta: mikä ihme sii­nä on, että puo­len­tois­ta lit­ran Pep­si Maxis­sa on ener­gi­aa 2,5 kcal per sata mil­li­lit­raa, mut­ta puo­len lit­ran pul­los­sa ole­vas­sa Pep­si Maxis­sa­pa sitä onkin enää 1,3 kcal per samat sata mil­li­lit­raa? Lisä­tään­kö sitä ener­gi­aa sii­hen puo­len­tois­ta lit­ran pul­loon tuo­tan­to­vai­hees­sa vai liu­ke­nee­ko sitä sii­tä muo­vi­pul­los­ta sii­hen juo­maan? Vai ote­te­taan­ko sitä sii­tä puo­len lit­ran pul­loon lai­te­tus­ta Pep­si Maxis­ta pois? Ja kuka oikein laih­dut­taa Pep­si Maxil­la? Ja mik­si ihmes­sä sitä pitäi­si naut­tia sadan mil­lin annok­si­na? Ja mik­si ala­ker­ran naa­pu­rit hoi­laa­vat kuin huma­lai­set lauantai-iltana?

 
« Vanhempia postauksia
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.8.1 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö