Rangaistukset vanhaan hyvään aikaan
#934. Sunnuntai, 30. tammikuuta 2005 klo 11.33.24, kirjoittanut Jani. 4
“Voitiin myös käyttää »symbolisia« kidutuksia, joissa rangaistuksen muoto viittasi rikoksen luonteeseen: jumalanpilkkaajilta leikattiin kieli, siveettömyyteen syyllistyneet poltettiin ja tapon suorittaneilta katkaistiin käsi.” #
Millä tavalla siveettömyyteen liitetty polttorangaistus viittaa rikoksen luonteeseen? Merkitseekö lämpöäkin tarkoittava sana kiimaa muissakin kielissä samalla tavalla kuin englannin “heat” , vai onko englanninkielisyys tässä lähtökohtainen oletus? Vai liittyykö polttamisen symboliikka helvetintuleen, ja jos, niin miksi juuri siveettömyydestä rangaistiin siten, eikä vaikkapa jumalanpilkasta? Eikö sillä logiikalla, millä jumalanpilkkaajalta katkaistiin kieli ja tappajalta käsi, pitäisi siveettömältä silpoa sukuelimet? (Ja miksi sana ‘symbolisia’ on lainausmerkeissä?) #
Foucault on kyllä tekstissään ajoittain ärsyttävän suurpiirteinen, mutta näitä kuvauksia on kyllä silti ilo lukea. Ennen vanhaan sitä sentään osattiin rankaisemisen jalo taito. #
“Cambraissa eräs palvelijatar oli surmannut emäntänsä, ja hänet tuomittiin kuljetettavaksi kidutuspaikalle kärryissä, »joita käytettiin jätteiden korjaamiseen kaikista tienristeyksistä«: tuolla paikalla oli »hirsipuu, jonka juurelle asetetaan se nojatuoli, jossa hänen emäntänsä de Laleu oli istunut hänen surmatessaan tämän; kun hänet on siihen sijoitettu, pyöveli leikkaa hänen oikean kätensä ja heittää sen hänen silmiensä edessä tuleen ja heti tämän jälkeen iskee tuomittua neljästi samalla keittiöveitsellä, jolla tämä oli emäntänsä surmannut. Ensimmäinen ja toinen näistä iskuista osuvat hänen päähänsä, kolmas vasempaan käsivarteen ja neljäs rintaan; tämän jälkeen häntä hirtetään kaulasta, kunnes hän heittää henkensä, ja kahden tunnin päästä sen jälkeen hänen kuollut ruumiinsa irrotetaan ja kaula katkaistaan samaisen hirsipuun juurella samalla korokkeella ja samalla keittiöveitsellä, jolla hän emäntänsä surmasi, ja sanottu pää asetetaan näytteille Cambrain portin ulkopuolelle Douai’hen johtavan tien varrelle, ja hänen ruumiinsa pannaan säkkiin ja haudataan mainitun seipään vierelle kymmenen jalan syvyyteen.” #
Tietenkin on ihan eri asia se, ansaitsiko palvelija moisen rangaistuksen emäntänsä surmasta. Saattoihan olla, että emäntä oli surmatuksitulemisensa ansainnut, mutta sitä tarina ei kerro. #
Lähde: Michel Foucault: Tarkkailla ja rangaista, s. 64, 65 #
“Eikö sillä logiikalla, millä jumalanpilkkaajalta katkaistiin kieli ja tappajalta käsi, pitäisi siveettömältä silpoa sukuelimet?”
Tätähän näkee nykyään aina välillä vaadittavan hieman kansanomaisemmissa puheenvuoroissa seksuaalirikoksiin sopivista rangaistuksista.
Vaikka noin loogisesti ajatellen, jos katkaiseminen on se tapa, jolla rangaistaan, eikö kaikista rikoksista oikea rangaistus oli “pää poikki”? Olivatko kädettömät tappajat parempia muistuttajia siitä, miten ei kannata hairahtua oikeilta poluilta kuin päättömät tappajat, jotka tyypillisesti eivät enää liiku väkijoukoissa? Onko pää poikki liian vähän kärsimystä aiheuttava ratkaisu?
Itse en usko rankaisemiseen, mutta toisaalta käräjäoikeudessa istuessa alkaa mennä usko parantumisen mahdollisuuksiinkin; vaikken kannata pää poikki -tuomioita missään tapauksessa, täytyy myöntää että tuossa Ihmemaan Herttakuningattaren suosimassa universaaliratkaisussa on tiettyä TYYLIÄ.
*Aivan sairas läppä*
Mutta minusta tuntuu että lopultakin meidän yhteiskuntamme rangaistuskäytännöt eivät oikeastaan ole paljonkaan kehittyneet noista ajoista.
Veloena: “Tätähän näkee nykyään aina välillä vaadittavan hieman kansanomaisemmissa puheenvuoroissa seksuaalirikoksiin sopivista rangaistuksista.”
Totta. Minäkin olen sellaisten kannalla. Olin pettynyt, kun se nilkki, josta kerroit, selvisi niin vähällä. Parempi tietysti sikäli, että jos tarinasi olisi jatkunut, niin kuin minä haaveilen tuollaisten jatkuvan, olisit luultavasti joutunut itse kaltereiden taakse siitä hyvästä ja pitkäksi aikaa.
“Olivatko kädettömät tappajat parempia muistuttajia siitä, miten ei kannata hairahtua oikeilta poluilta kuin päättömät tappajat, jotka tyypillisesti eivät enää liiku väkijoukoissa? Onko pää poikki liian vähän kärsimystä aiheuttava ratkaisu?”
Foucault tuntuu viestittävän, että tuolloinen rangaistuskäytäntö oli eräänlaista kaupankäyntiä. Syyllisen kärsimys (joka alkoi kyllä jo kuulusteluvaiheen kidutuksilla, mutta jota ei vielä laskettu rangaistukseen kuuluvaksi, eikä siten “vähennyskelpoiseksi”) oli hänelle valuuttaa, jolla hän maksoi tekonsa yhteiskunnalle, ja siten pelkkä pään katkaisu ei tosiaankaan olisi ollut riittävä rangaistus. Kuolemaa ilmeisesti ei laskettu kärsimykseksi (miksipä olisikaan), vaan sen hinta muodostui pikemminkin siitä, että syyllinen luovutti yhteiskunnalle oikeutensa elämään.
Tappajat kai harvemmin selvisivät pelkällä käden katkaisulla, jos tulivat todetuksi syyllisiksi, mutta kyllä sitä käden irrotusta tietysti seurasivat väkijoukot kun koko rangaistustapahtuma oli julkinen näytös.
Niin ja se elämässä syylliseksi toteamisen jälkeen kärsitty tuska oli sitten myös vähennettävissä siitä, mitä oli odotettavissa kuoleman jälkeen alakerrassa.
“Itse en usko rankaisemiseen, mutta toisaalta käräjäoikeudessa istuessa alkaa mennä usko parantumisen mahdollisuuksiinkin;”
Minä en kai koskaan ole uskonut oikein kumpaankaan siinä mielessä, ettäkö niillä rikollisuutta merkittävästi vähennettäisiin muutoin, kuin siltä osin, että ollessaan vankilassa rikolliset eivät tietenkään juurikaan voi tehdä ei-rikollista yhteiskuntaa vahingoittavia rikoksia.
Rikolliseen elämään ajautuneen ihmisen psyyke on luultavasti tyypillisimmin lähtenyt tielleen niin varhain, että siinä vaiheessa, kun se puhkeaa rikolliseen toimintaan, sen “korjaaminen” millään siihen tähtäävillä ulkopuolisilla toimilla tuskin on mahdollista. Ja jos olisikin, tarvittavan aivopesun määrä olisi niin valtava, etteivät minkään valtion kassavarat siihen varmaankaan riittäisi. Vankila ei paranna rikollisia yksilöitä, mutta on paljon edullisempi suhteessa saatavaan hyötyyn.
“vaikken kannata pää poikki -tuomioita missään tapauksessa, täytyy myöntää että tuossa Ihmemaan Herttakuningattaren suosimassa universaaliratkaisussa on tiettyä TYYLIÄ.”
Minä kannatan kuolemantuomiota juuri siksi, kun se on sen rahansäästön huipentuma. Se, että kuolemanselleissä vuosikausien valitusprosessin vuoksi viruvat vangit kärsivät tilanteestaan ja maksavat mahdollisesti jopa tavallisia vankeja enemmän (niin kuin olen kuullut) on seurausta siitä, että useimmille ihmishenki on paljon arvokkaampi kuin minulle. Minua eivät ne muutamat hutilyönnitkään juurikaan haittaisi.
“Mutta minusta tuntuu että lopultakin meidän yhteiskuntamme rangaistuskäytännöt eivät oikeastaan ole paljonkaan kehittyneet noista ajoista.”
Focault’n teesi tuntuu olevan, että toisaalta ovat, toisaalta eivät. Rangaistusten kohde on muuttunut dramaattisesti, se on siirtynyt ruumiista “sieluun”. Mutta vielä en ole alkua pitemmällä tuossa kirjassa.
“Focault’n teesi tuntuu olevan, että toisaalta ovat, toisaalta eivät. Rangaistusten kohde on muuttunut dramaattisesti, se on siirtynyt ruumiista ‘sieluun’.”
Joo, niin varmaan. Sielu. Nyt kun fyysistä ja psyykeä ei enää eroteta niin tiukasti, otetaan sit sielu mukavaksi takaportiksi. Auts. Kuinkahan moni uskoo sieluihin? Varmaan iso osa suomalaisistakin.
Minusta pää poikki -jutussa tyylikkyys ei ole se kustannustehokkuuden puoli, vaan se, ettei kyse oikeastaan ole lainkaan rangaistuksesta (jolle oletetaan kenties moraalisista syistä parantava vaikutus) vaan tulevien virheiden mahdollisuuden eliminoinnista. “Tämä on virheellinen, pois tuottamasta lisää häiriöitä!”
Äh, surullista.
Veloena: “Minusta pää poikki -jutussa tyylikkyys ei ole se kustannustehokkuuden puoli, vaan se, ettei kyse oikeastaan ole lainkaan rangaistuksesta (jolle oletetaan kenties moraalisista syistä parantava vaikutus) vaan tulevien virheiden mahdollisuuden eliminoinnista.”
Täsmälleen niin! En minäkään ajattele teloitusta rangaistuksena yksilölle, vaan vain yhteiskunnan suorittamana ongelmanratkaisuna. Se, että se on kustannuksiltaan edullinen, liittyy tietysti sen tehokkuuteen myös, sillä yhteiskunnan ongelmanratkaisuyrityksiähän muutkin rangaistusmuodot ovat, mutta minusta aivan onnettoman tehottomia siinä.
“Pää poikki” on elegantti, nopea, kivuton ja tehokas.