Nyt kun Yön ritari on tuloillaan, ajattelin vihdoinkin paikata sivistyksessäni jo pari vuotta ammottaneen aukon nimeltä Batman Begins. #

Yhteinen nimittäjä kriitikoiden reaktioissa tähän elokuvaan tuntuu olevan, ettei yhteistä nimittäjää ole; jokainen tuntuu löytäneen elokuvasta omat arvostelun ja ylistyksen aiheensa. Elokuvan nyt nähtyäni en lainkaan ihmettele sitä, sillä minusta kyse on hyvin poikkeuksellisesta Hollywood-tuotteesta. Beginsin juoni on vahvempi kuin kokonaisen vuoden aikana tuotetuissa, tavanomaisissa Hollywood-elokuvissa yhteensä. Samanaikaisesti elokuva kuitenkin kärsii niin kummallisista teknisistä ongelmista, etten äkkiä kykene muistamaan koska viimeksi olisin nähnyt samanlaista Hollywood-elokuvassa. #

Teknisillä ongelmilla en tässä suinkaan tarkoita erikoistehosteita, jotka olivat ihan kohdallaan. Esimerkiksi alku-Batmanin varusteet olivat primitiivisyydessään juuri niin karheanseksikkäitä kuin pitikin, eikä elokuva muutenkaan tehosteiden osalta kärsinyt lainkaan uskottavuusongelmista. Myöskään designissa Beginsillä ei ole mitään hävettävää. Christopher Nolanin visio Gothamista ylittää mielestäni Tim Burtoninkin vision, eikä se ole mikään vähäinen saavutus. Nolanin elokuvassa Gotham sijoittuu tosin enemmän taustalle kuin Burtonilla, joka nosti sen lähes roolihahmojen veroisesti esille, mitä en suinkaan edelleenkään pidä huonona ratkaisuna; jos jotain burtonmaista olisin Beginsiin kaivannut, niin se olisi ehkä ollut juuri Gothamin esillepano. Eri asia on sitten tietysti, olisiko sellainen toiminut Beginsissä, sillä elokuva poikkesi Batmanista muilta osin niin valtavasti. #

Teknisillä ongelmilla tarkoitan tässä lähinnä kahta asiaa: kuvausta ja leikkausta. Huomasin useaan otteeseen pitäväni valittuja kuvakulmia jotenkin kummallisen ahtaina tai sitten vain tylsinä, mistä syystä elokuvaan liimautui mielessäni hyvin pian amatöörimäinen leima — ja juuri tämä tällainen leima on jotain, mitä en ole tottunut viime vuosien Hollywood-elokuvissa näkemään, vaikka minähän kyllä pyrinkin välttelemään surkeimpien floppien katsomista mikäli vain mahdollista. Elokuvauksen ongelmat olivat kahdesta mainitusta se pienempi; amatöörimäisyyden leimaa pahensi entisestään leikkaustyyli. Minä olen visuaalisille klaffivirheille lähes täysin sokea, mutta tämän elokuvan leikkauskohdat hyppäsivät ärsyttävän selvästi korvilleni. Huomasin ne toistuvasti omituisista äänenpainoista ja repliikkien ajoituksista. Lisäksi jotkin leikkauksista olivat niin yksinkertaisesti niin tökeröitä, äkkinäisiä ja viimeistelemättömiä, että silmiin sattui. #

Jos haluaa vakuuttua sanomani todenperäisyydestä, riittää, kun katsoo Beginsistä yhden ainoan kohtauksen: sen, jossa Batman ajaa huumattu Rachel kyydissään poliiseja pakoon. Eikä tässä kannata tarttua sanaan ”huumattu”, sillä vaikka se selittäisikin kohtauksen rakenteellista omituisuutta varsin erinomaisesti, niin kyse ei ole siitä, että se olisi tehty huumatun ihmisen näkökulmasta. Leikkausjälki on tässä kohtaa vain yksinkertaisesti niin paskaa, että se rikkoo väkisinkin sen mahtavan neljännen seinän, jonka elokuvan uskomattoman vahva juoni on siihen mennessä rakentanut. #

Tietenkään paraskaan leikkaaja ei voi kursia kokoon toimivaa elokuvaa, jos lähtökohtainen materiaali ei sellaiseen veny, joten en osaakaan sanoa täysin varmasti, kuuluvatko moitteet tästä ongelmasta leikkaajalle vai ohjaajalle. Jälkimmäinen selitys tuntuu kuitenkin aika kaukaa haetulta, sillä se tarkoittaisi, että Beginsin kuvaukset on hoidettu päin vittua, ja sen jälkeen materiaali on annettu überhyvälle leikkaajalle, joka on pelastanut siitä sen mitä pelastettavissa oli, synnyttäen samalla yhden kaikkien aikojen elokuvatarinoista. #

Muiden kriitikoiden suosikkiriitelynaihe tuntuu olevan elokuvan roolitus. Minulla siitä ei ole pahaa sanottavaa. Tosin Christian Bale, johon olen salaisesti vähän ihastunut, oli jotenkin vaisun oloinen, mutta vähän niin se on aina. Sen sijaan Katie Holmes Bruce Waynen lemmittynä ei ollut sittenkään niin kertakaikkisen huono kuin etukäteen kovasti pelkäsin. Ehkä Kim Basingerin Vicki Valen jäljiltä rima sitten vain on niin matalalla, että sen ylittämiseen ei paljoa vaadita. #

Myös siitä, oliko Balen ja Holmesin välillä sellaista kipinää kuin muissa supersankarielokuvissa niiden tähtien välillä on väitetysti ollut, tunnutaan kiistelevän. Minusta sitä oli juuri sopivasti, eli hyvin vähän, koska siihen keskityttiin elokuvassa juuri niin paljon kuin minusta pitääkin, eli ei juuri ollenkaan. Mutta minun ideaalisupersankarielokuvassanihan naisia ei olisikaan ollenkaan. Tai sitten ne olisivat kaikki niin kuin Kissanainen oli elokuvassa Batman – paluu. #

Kun aikoinaan luin ketä kaikkia Beginsin roolitus sisälsi, aloin hyvin vahvasti epäillä elokuvan uskottavuutta. Sin City kuitenkin osoitti, että sellainen tähtisade voi toimiakin, ja ilokseni huomasin nyt sen pätevän myös Batman Beginsin kohdalla. Morgan Freeman, Liam Neeson? Rautaa. Rutger Hauer, Gary Oldman? Terästä. #

Kaiken kaikkiaan elokuva kärsi tietynlaisesta epätasaisuudesta. Enimmän osan aikaa se oli äärimmäisen vakava ja vakavastiotettava, ja sitten taas muutamissa kohdissa käytettyä huumoria voisi helposti luonnehtia näin: Poliisiopisto. Osa huumorista oli kyllä ihan toimivaakin, mutta onneksi sitä oli kaiken kaikkiaan vähän, koska toimivan osuus tuskin ylitti puolta. #

Elokuva oli siis enimmäkseen vakava, ja toisin kuin ilmeisesti jotkin kriitikot, minusta Beginsin kuvaus Batmanin synnyttäneistä psykologisista tekijöistä on täysin vakavastiotettava tavalla, jollaista aiemmissa Batman-elokuvissa ei ole nähty. Elokuvan suurin vahvuus onkin siinä, että se tarjoaa juuri sen, mitä nimi lupaa: vahvan tarinan erään supersankarin synnystä. Lyhkäisesti ja teatraalisesti, mutta liioittelematta sanottuna legendan. #

Elokuvan teknisistä ongelmista ja laadullisesta epätasaisuudesta huolimattakin pidin kokonaisuudesta niin paljon, että taidan hankkia Batman Begins -DVD:n omakseni. #