“Ete­lä­man­te­reen kei­sa­ri­ping­vii­neis­tä ker­to­va rans­ka­lai­nen luon­to­do­ku­ment­ti Ping­vii­nien mat­ka on […] kerän­nyt mil­joo­nay­lei­sön Rans­kas­sa, ja Yhdys­val­lois­sa se on kaik­kien aiko­jen toi­sek­si kat­so­tuin doku­ment­ti. #

Doku­ment­ti ker­too ping­vii­nien vai­val­loi­ses­ta mat­kas­ta parit­te­lu- ja munin­ta­pai­kal­le, jon­ne ker­tyy mat­kaa pari­sa­taa kilo­met­riä kalai­san meren äärel­tä. […] Rans­ka­lai­nen kuvaus­ryh­mä viet­ti Ete­lä­man­te­reel­la 40 asteen pak­ka­ses­sa yli vuo­den ja pää­si kame­roi­neen hyvin lähel­le näi­tä oma­pe­räi­siä otuk­sia.” #

Yle; lin­ki­tys oma­ni, kuva: “Peng5”, (cc) Bryn Jones: “Kei­sa­ri­ping­vii­nit mars­si­vat fil­mil­lä” #

Oi voi. Ja Ping­vii­nien mat­ka tulee Suo­men-ensi-iltaan toi­nen päi­vä, eli per­jan­tai­na. Oli­si­ko tämä nyt sit­ten se yksi niis­tä kah­des­ta tai kol­mes­ta vuo­sit­tai­ses­ta elo­ku­vas­ta? #

Entäs muut ping­vii­nien ystä­vät? ;-) #

“Luen taas ker­ran säh­kö­pos­tiin tup­sah­ta­nut­ta tie­do­tet­ta Trau­maat­tis­ten tapah­tu­mien loke­roin­ti ylei­sem­pää kuin on luul­tu. #

Olen loke­roi­nut pik­ku­vel­jen kuo­le­man jon­ne­kin taka­rai­von taa. Vaik­ka kuo­le­mas­ta tulee ensi tam­mi­kuus­sa kah­dek­san vuot­ta, ei voi sanoa, että haa­va sie­lus­sa oli­si paran­tu­nut. Arpeu­tu­nut kor­kein­taan.” #

yks­tois­ta (via Veloe­na): “Trau­maat­tis­ten tapah­tu­mien loke­roin­ti” #

Toi­voi­sin jonain päi­vä­nä kyke­ne­vä­ni kir­joit­ta­maan saman­lai­sen selos­tuk­sen asiois­ta, mut­ta minus­ta tun­tuu, ettei minul­la ole “asioi­ta”, jois­ta kir­joit­taa. Enkä toi­saal­ta tie­dä, onko se kir­joit­ta­mi­nen sit­ten lop­pu­jen lopuk­si niin tar­peel­lis­ta­kaan nyt, kun se on teh­ty aina­kin ker­ran marim­ban toi­mes­ta. Taval­laan se asia on aina yksi ja sama riip­pu­mat­ta ihmi­sis­tä ja tapah­tu­mis­ta, se tun­ne, tie­toi­suus on yksi ja sama. Jos sitä tie­toi­suut­ta ei tuo­ta jut­tua luke­mal­la pys­ty tavoit­ta­maan niin tus­kin­pa sitä sit­ten pys­tyy tavoit­ta­maan miten­kään muu­toin kuin jou­tu­mal­la itse koke­maan jotain, joka vii­mein­kin repii hereil­le, sii­hen tie­toi­suu­teen. #

Olen miet­ti­nyt tuo­ta arpien käyt­tä­mis­tä ver­taus­ku­va­na ja se on juu­ri sikä­li ongel­mal­lis­ta, että arpi on jo sinän­sä ihan hyvä asia, merk­ki mah­dol­li­ses­ti jo täy­del­li­ses­tä paran­tu­mi­ses­ta. Niin­pä, vaik­ka omaan ver­taus­ku­vaa­ni liit­tyy arpeu­tu­mi­nen­kin, niin se arpeu­tu­mi­nen on tapah­tu­nut tyn­gäs­sä, jon­ka pääs­tä on repey­ty­nyt raa­ja. Vaik­ka veren­vuo­to lak­kaa ja iho umpeu­tuu, ei irron­nut raa­ja kos­kaan tule takai­sin. Irron­nees­ta raa­jas­ta ei voi paran­tua. #

Tänä ilta­na ykkö­sel­tä viit­tä vail­le kym­me­nen tulee Bas­ker­vil­len koi­ra. Kan­nat­taa kat­soa! Minul­la­pa onkin tämä dee­vy­käl­lä kun sala­kul­je­tin sen ale­hin­tai­se­na (5,95 €) Netant­ti­las­ta äidin ver­ho­jen muka­na (joten sääs­tyin pos­ti­ku­luil­ta ja lopul­ta sit­ten itse levyn­kin hin­nal­ta kun äiti halusi lah­joit­taa sen). #

“Sir Art­hur Conan Doy­len klas­si­nen jän­ni­tys­ta­ri­na uute­na tul­kin­ta­na. Sher­lock Hol­mes ja Dr. Wat­son koh­taa­vat Englan­nin num­mil­la vas­tus­ta­jan, joka ehkä on voit­ta­ma­ton.” #

Yle: “Bas­ker­vil­len koi­ra” #

Muh­keas­ta nimes­tään huo­li­mat­ta Ric­hard Rox­burgh ei sen­tään vedä ver­to­ja Bret­til­le, mut­ta tuos­ta eri­lai­ses­ta Wat­so­nis­ta minä tyk­kään. Mies­pa­ri­val­ja­kon kes­ki­näi­sen suh­teen vinou­tu­nei­suus­kin (etten sanoi­si perä­ti queer­ness) koros­tuu minus­ta jos­tain syys­tä täs­sä tv-elo­ku­vas­sa mie­len­kiin­toi­ses­ti. #

Puvus­to ja goot­ti­lai­set puit­teet ovat tie­tys­ti mah­ta­vat, tum­man­pu­hu­va jousi­musiik­ki sopii kuin nyrk­ki sil­mään ja koko­nai­suu­den kruu­naa­vat hal­val­la teh­dyt eri­kois­te­hos­teet. #

 #

Tänään kerä­sin yhteen vii­mei­set, tääl­lä vie­lä majail­leet jään­teet elä­mä­ni mer­kit­tä­vim­mäs­tä kuu­den ja puo­len vuo­den jak­sos­ta, kun sovit­tiin että ne nou­de­taan tääl­tä pois. #

Lopuk­si leik­ka­sin hänen nimen­sä pois oves­ta­ni veit­sel­lä. #

(Kos­ka tätä ei voi sanoa ilman, että se kuu­los­taa dra­maat­ti­sel­ta, teko­dra­maat­ti­sel­ta tai muu­toin vain sil­tä kuin sii­hen sisäl­tyi­si enem­män kät­ket­ty­jä mer­ki­tyk­siä kuin sii­hen todel­li­suu­des­sa sisäl­tyy, en edes yrit­tä­nyt.) #

Tois­tai­sek­si tämä kaik­ki ei ole saa­nut minua pois tolal­ta­ni. Tun­nen kyl­lä kihel­möin­tiä, jol­lais­ta jo ker­ran veril­le raas­te­tun ja arpeu­tu­mas­sa ole­van, mut­ta sil­ti yhä­kin kutia­van ihon raa­pi­mi­nen aiheut­taa. Mut­ta se, ettei mie­le­ni ole tämän päi­vän aika­na onnis­tu­nut repi­mään taas ker­ran itse­ään pala­sik­si näi­den tapah­tu­mien sil­le tar­joa­mil­la aseil­la, saa minut varo­vas­ti toi­vo­maan, ettei niin tule tapah­tu­maan­kaan. #

Täs­tä illas­ta alkaen seu­raa­vat nel­jä iltaa setä on ihan hil­jaa kel­lo kuu­des­ta yhdek­sään, sil­lä setä tal­len­taa IX:ttä kan­sain­vä­lis­tä Sibe­lius-viu­lu­kil­pai­lua (riip­pu­mat­ta sii­tä, miten Yle sen kir­joit­taa). #

Niin ja tänä ilta­na ja vii­kon pääs­tä setä on koto­na eikä ryh­mäs­sä sil­lä ryh­mäs­sä on loma­viik­ko nyt ja ensi vii­kol­la on itse­näi­syys­päi­vä. w00t! #