”Etelämantereen keisaripingviineistä kertova ranskalainen luontodokumentti Pingviinien matka on […] kerännyt miljoonayleisön Ranskassa, ja Yhdysvalloissa se on kaikkien aikojen toiseksi katsotuin dokumentti. #

Dokumentti kertoo pingviinien vaivalloisesta matkasta parittelu- ja munintapaikalle, jonne kertyy matkaa parisataa kilometriä kalaisan meren ääreltä. […] Ranskalainen kuvausryhmä vietti Etelämantereella 40 asteen pakkasessa yli vuoden ja pääsi kameroineen hyvin lähelle näitä omaperäisiä otuksia.” #

Yle; linkitys omani, kuva: ”Peng5”, (cc) Bryn Jones: ”Keisaripingviinit marssivat filmillä” #

Oi voi. Ja Pingviinien matka tulee Suomen-ensi-iltaan toinen päivä, eli perjantaina. Olisiko tämä nyt sitten se yksi niistä kahdesta tai kolmesta vuosittaisesta elokuvasta? #

Entäs muut pingviinien ystävät? ;-) #

”Luen taas kerran sähköpostiin tupsahtanutta tiedotetta Traumaattisten tapahtumien lokerointi yleisempää kuin on luultu. #

Olen lokeroinut pikkuveljen kuoleman jonnekin takaraivon taa. Vaikka kuolemasta tulee ensi tammikuussa kahdeksan vuotta, ei voi sanoa, että haava sielussa olisi parantunut. Arpeutunut korkeintaan.” #

ykstoista (via Veloena): ”Traumaattisten tapahtumien lokerointi” #

Toivoisin jonain päivänä kykeneväni kirjoittamaan samanlaisen selostuksen asioista, mutta minusta tuntuu, ettei minulla ole ”asioita”, joista kirjoittaa. Enkä toisaalta tiedä, onko se kirjoittaminen sitten loppujen lopuksi niin tarpeellistakaan nyt, kun se on tehty ainakin kerran marimban toimesta. Tavallaan se asia on aina yksi ja sama riippumatta ihmisistä ja tapahtumista, se tunne, tietoisuus on yksi ja sama. Jos sitä tietoisuutta ei tuota juttua lukemalla pysty tavoittamaan niin tuskinpa sitä sitten pystyy tavoittamaan mitenkään muutoin kuin joutumalla itse kokemaan jotain, joka viimeinkin repii hereille, siihen tietoisuuteen. #

Olen miettinyt tuota arpien käyttämistä vertauskuvana ja se on juuri sikäli ongelmallista, että arpi on jo sinänsä ihan hyvä asia, merkki mahdollisesti jo täydellisestä parantumisesta. Niinpä, vaikka omaan vertauskuvaani liittyy arpeutuminenkin, niin se arpeutuminen on tapahtunut tyngässä, jonka päästä on repeytynyt raaja. Vaikka verenvuoto lakkaa ja iho umpeutuu, ei irronnut raaja koskaan tule takaisin. Irronneesta raajasta ei voi parantua. #

Tänä iltana ykköseltä viittä vaille kymmenen tulee Baskervillen koira. Kannattaa katsoa! Minullapa onkin tämä deevykällä kun salakuljetin sen alehintaisena (5,95 €) Netanttilasta äidin verhojen mukana (joten säästyin postikuluilta ja lopulta sitten itse levynkin hinnalta kun äiti halusi lahjoittaa sen). #

”Sir Arthur Conan Doylen klassinen jännitystarina uutena tulkintana. Sherlock Holmes ja Dr. Watson kohtaavat Englannin nummilla vastustajan, joka ehkä on voittamaton.” #

Yle: ”Baskervillen koira” #

Muhkeasta nimestään huolimatta Richard Roxburgh ei sentään vedä vertoja Brettille, mutta tuosta erilaisesta Watsonista minä tykkään. Miesparivaljakon keskinäisen suhteen vinoutuneisuuskin (etten sanoisi peräti queerness) korostuu minusta jostain syystä tässä tv-elokuvassa mielenkiintoisesti. #

Puvusto ja goottilaiset puitteet ovat tietysti mahtavat, tummanpuhuva jousimusiikki sopii kuin nyrkki silmään ja kokonaisuuden kruunaavat halvalla tehdyt erikoistehosteet. #

 #

Tänään keräsin yhteen viimeiset, täällä vielä majailleet jäänteet elämäni merkittävimmästä kuuden ja puolen vuoden jaksosta, kun sovittiin että ne noudetaan täältä pois. #

Lopuksi leikkasin hänen nimensä pois ovestani veitsellä. #

(Koska tätä ei voi sanoa ilman, että se kuulostaa dramaattiselta, tekodramaattiselta tai muutoin vain siltä kuin siihen sisältyisi enemmän kätkettyjä merkityksiä kuin siihen todellisuudessa sisältyy, en edes yrittänyt.) #

Toistaiseksi tämä kaikki ei ole saanut minua pois tolaltani. Tunnen kyllä kihelmöintiä, jollaista jo kerran verille raastetun ja arpeutumassa olevan, mutta silti yhäkin kutiavan ihon raapiminen aiheuttaa. Mutta se, ettei mieleni ole tämän päivän aikana onnistunut repimään taas kerran itseään palasiksi näiden tapahtumien sille tarjoamilla aseilla, saa minut varovasti toivomaan, ettei niin tule tapahtumaankaan. #

Tästä illasta alkaen seuraavat neljä iltaa setä on ihan hiljaa kello kuudesta yhdeksään, sillä setä tallentaa IX:ttä kansainvälistä Sibelius-viulukilpailua (riippumatta siitä, miten Yle sen kirjoittaa). #

Niin ja tänä iltana ja viikon päästä setä on kotona eikä ryhmässä sillä ryhmässä on lomaviikko nyt ja ensi viikolla on itsenäisyyspäivä. w00t! #