Happy now?
#1728. Tiistai, 29. marraskuuta 2005 klo 22.07.26, kirjoittanut Jani. 10
Tänään keräsin yhteen viimeiset, täällä vielä majailleet jäänteet elämäni merkittävimmästä kuuden ja puolen vuoden jaksosta, kun sovittiin että ne noudetaan täältä pois. #
Lopuksi leikkasin hänen nimensä pois ovestani veitsellä. #
(Koska tätä ei voi sanoa ilman, että se kuulostaa dramaattiselta, tekodramaattiselta tai muutoin vain siltä kuin siihen sisältyisi enemmän kätkettyjä merkityksiä kuin siihen todellisuudessa sisältyy, en edes yrittänyt.) #
Toistaiseksi tämä kaikki ei ole saanut minua pois tolaltani. Tunnen kyllä kihelmöintiä, jollaista jo kerran verille raastetun ja arpeutumassa olevan, mutta silti yhäkin kutiavan ihon raapiminen aiheuttaa. Mutta se, ettei mieleni ole tämän päivän aikana onnistunut repimään taas kerran itseään palasiksi näiden tapahtumien sille tarjoamilla aseilla, saa minut varovasti toivomaan, ettei niin tule tapahtumaankaan. #
Hyvä niin! (siis, ettei tullut tarvetta turvautua tarjolla olleisiin aseisiin ja repiä itseään palasiksi)
Pääsitpä ainakin miettimästä? Poissa silmistä… Vaikka tiedän miten rastirautaiselta voi tuntua.
Pilkkomistyökalut takaisin laatikoihin: ulkopuolista pilkkomista on tarkjolla niin paljon, ettei tuohon puuhaan itse tartte ryhtyä. Sanoisin.
Minä ainakin toivoisin, että sinnekin sataisi lunta. Se jotenkin rauhoittaa mieltä. Ja lumisateen jälkeen maailmassa näyttääkin paremmalta, kuin keskimäärin.
Voi rähmä, enkö minä ole maininnut, että jo se talvi tuli tännekin? Muutaman päivän on nyt lunta satanut ja maa on ihan oikeasti valkoisena ja puutkin talvisen näköisiä.
Kyllä se rauhoittaa.
Ovikyltti on kyllä tosi kaksiteräinen miekka: jos se toinen nimi on siinä, niin tietysti se muistuttaa joka kerta, mutta sitten kun sen toisen nimen on siitä poistanut, niin vastakos se muistuttaakin menetyksestä!
Sinun pitää tehdä itsellesi oikein hieno ovikyltti jossa nimesi pääsee oikeuksiinsa. *jaksamista ja mielenrauhaa*
Täytyy harkita. Kiitoksia!
Mielenkiintoista, ja kovin tuttua. En tiedä miten itse olisin menetellyt jos olisi silloin muutama vuosi takaperin käynyt niin, että se olisinkin minä jäänyt yhteiseen asuntoon asumaan eikä hän.
Oma nimeni oli kuitenkin jo leikkautunut silloin kun tulin loppuja tavaroitani hakemaan parin kuukauden päästä. Mihin lie katosi kun en ole sitä vieläkään saanut nykyisen kämppäni oveen laitettua.
Toisille se on ilmeisesti, päin vastoin kuin minulle, jonkinlainen oman selviytymisen palvelukseen hyvin valjastuva keino, tuo toisen nimestä eroon hankkiutuminen.
Mielenkiintoinen yksityiskohta tuo nimesi katoaminen päinvastaisessa tilanteessa.
Niin, itse tulkitsen nyt sen nimen poistumisen juuri noin, että se oli hänen keinonsa jatkaa eteenpäin eikä katsoa taakse. Mutta kieltämättähän se pahalta tuntui nähdä oman nimensä kadonneen ja samalla myös pari vuotta mennyttä elämää pyyhkiytyi jonnekin pois näkymästä.
Se ettei tällä hetkellä ovessani ole nimeäni vaan jonkun edellisen asukin johtuu siitä ettei sitä lappua saa sieltä lasin välistä pois :O No väliäkö tuolla sitten. Joskus olen ajatellut laittaa jonkun fiktiivisen henkilön nimen siihen oveen, pitäisi vaan keksiä joku hauska.
Hah, tuohan onkin kätevää. Voit riehua kämpässäsi ihan surutta ja naapurit osoittavat valituksensa sille edelliselle asukkaalle.
Niin, kai se pitäisi vaihtaa se nimi, tai ainakin ottaa pois. Vaikken kyllä riehua täällä ole aikonutkaan :D sitä sai kuunnella aivan riittävästi edellisessä paikassa..