Olipa hassua, kun pohjoisessa oli paljon vähemmän lunta kuin täällä etelässä. Täällä se ei olekaan niin hassua, kun auraaminen on välillä vähän niin ja näin. Eniten ihmetyttää se, että jalkakäytävälle pitää aurata semmoinen hel^vetin_moinen ^möykki_ö, jon^ka pääl_tä on ^vittu_maista ajaa pyörällä. Eikö sitä passaa silloin pakittaa ja rouhaista sama kohta uudestaan vähän syvemmältä ja tällä kertaa sileäksi? #

Toisaalta hyvä puoli on se, että vauhti- ja roudan nostamat töyssyt ovat siloittuneet lumen ja aurauksen myötä olemattomiin. #

Rehellisyyden nimissä on myös sanottava, että aurausta huomattavasti isompi ongelma ovat täkäläiset täysin pösilöt jalankulkijat, jotka toikkaroivat kävelysauvoineen ja lastenvaunuineen ja ties mineen keskellä tietä. Ja sitten, kun niille soittaa kelloa, niin sen sijaan, että ne siirtyisivät sujuvasti alta pois oikeaan laitaan (jonne alunperinkin olisivat kuuluneet), ne kääntyvätkin ympäri sijoillaan ja jäävät siihen seisomaan ja toljottamaan että mikä ufo sieltä nyt on tulossa, niin kuin eivät ikinä eläessään olisi pyörää nähneet eivätkä pyöränkelloa kuulleet. #

Yksikin eukko kehtasi mäkättää perään että ”sitten ne kulkevat vierekkäin”, kun minä jouduin sille kelloa soittamaan, kun se itse mönki eteenpäin ukkonsa vasemmalla puolella tien tukkeena. #

Saatana. #