marginaali

Hullu hirvi

#26134. Lauantai, 23. kesäkuuta 2012 klo 22.57.42, kirjoittanut Jani.

Hirvi lumen keskellä, turpa katsojaan päin Ai niin, näin­pä muu­ten has­sua unta taas täs­sä yks yö. Olin muka van­hem­pien luo­na poh­joi­ses­sa. Asut­tiin ter­veys­kes­kuk­sen lie­peil­lä, mut­tei sii­nä talon­mie­hen­ta­los­sa vaan toi­sel­la puo­len tie­tä, ran­nem­pa­na. Asun­non poh­ja­piir­ros oli val­ve­mi­nul­le vie­ras. #

Ikku­nas­ta näkyi taka­pi­hal­la hir­vi, joka oli joten­kin sai­ras tai louk­kaan­tu­nut: se liik­kui vähän huo­nos­ti. Siel­lä oli useam­pia­kin, mut­ta ne muut vai­kut­ti­vat nor­maa­leil­ta. Pait­si että hir­vet oli­vat val­ve­to­del­li­suu­den hir­viin ver­rat­tu­na kol­min­ker­tai­sen kokoi­sia! Mut­ta ne oli­vat siis ihan muka nor­maa­le­ja sii­nä unes­sa. #

Arva­sin, että se sai­ras hir­vi saat­tai­si ruve­ta käyt­täy­ty­mään arve­lut­ta­vas­ti, jos näki­si mei­dät siel­lä ikku­nas­sa, ja yri­tin patis­tel­la van­hem­pia sisem­mäk­si huo­neis­toon, pois ikku­nois­ta sen hir­ven näky­vil­tä. Sii­tä ei tul­lut mitään, ja niin­hän se hir­vi sit­ten mei­dät hok­sit­tu­aan läh­ti tule­maan päin. Ei var­si­nai­ses­ti ryn­nä­ten, mut­ta sel­väs­ti päät­tä­nee­nä tul­la sisäl­le. Valo sitä ilmei­ses­ti hou­kut­te­li, ulko­na oli pime­ää ja meil­lä kirk­kaan­val­koi­set lois­te­put­ket pääl­lä. #

Yri­tin nyt jo kah­ta kovem­min hou­ka­ta van­huk­sia pois sii­tä ikku­nan ääres­tä, ennen kuin hir­vi rysäh­täi­si sisään. Äiti oli­kin jo val­mis pake­ne­maan, mut­ta isä ei pelän­nyt vie­lä­kään yhtään, vaan otti kivää­rin ja ampua posaut­ti hir­veä. Sil­lä ei ollut kui­ten­kaan pal­joa vai­ku­tus­ta, niin kuin arva­ta saat­taa, jos hir­vet ovat kol­min­ker­tai­sia, mut­ta kivää­rit yksin­ker­tai­sia. #

Vaan eipä isä täs­tä lan­nis­tu­nut, vaan kai­voi jos­tain äkkiä esiin lasi­kui­tui­sen salon, ja virit­ti sen ikku­naan osoit­ta­maan hir­veä. Syök­syin kave­rik­si pite­le­mään sal­koa pai­kal­laan juu­ri kun hir­vi ryn­tä­si sitä päin ja lävis­ti itsen­sä hen­gil­tä. #

The end. #

Tuo itsen­sä sal­koon lävis­tä­mi­nen on jos­tain elo­ku­vas­ta, en muis­ta mis­tä. Ehkä useam­mas­ta­kin. Ehkä sitä jos­sain perä­ti käy­tet­tiin eläin­tä vas­taan niin kuin täs­sä. #

Suden melkein

#26065. Maanantai, 18. kesäkuuta 2012 klo 17.43.37, kirjoittanut Jani.

Eilen kass­ajo­nos­sa nai­nen edel­lä­ni osti Luon­toar­van. En ole joten­kin tajun­nut että nii­tä voi sii­nä kas­sal­la­kin ostaa, niin har­vi­nais­ta tuol­lai­nen on. Kat­se­lin sit­ten oikein kun­nol­la sitä räi­keil­lä mai­nos­kiil­to­vä­reil­lä maa­lat­tua 30 × 50 tau­lua, jota en ollut aiem­min huo­man­nut, ja kek­sin, että viho­vii­mei­ses­tä Luon­toar­vas­ta, joka oli Joke­riar­van taka­na pii­los­sa, pil­kot­ti­vat suden­kor­vat. Mel­kein ostin sen saman tien, mut­ta kos­ka tämä oli ilmi­sel­vä edel­li­sen asiak­kaan käyt­täy­ty­mi­sen herät­tä­mä impuls­si, ja kos­ka ker­to­muk­ses­sa minus­ta ei ole sijaa impul­sii­vi­suu­del­le, jätin sen teke­mät­tä. #

Tänään luin aamul­la: “Susi tap­poi nai­sen”, ja ajat­te­lin: “Hyvä!” #

Vähän sen jäl­keen huo­ma­sin mat­ka­kort­ti­ni kadon­neen. Olin mel­ko var­ma, että se oli pudon­nut lin­ja-autoon, jol­la olin vain het­keä aiem­min saa­pu­nut Kamp­piin, mut­ta auto oli tie­tys­ti jo ennät­tä­nyt läh­teä jat­ka­maan mat­kaan­sa. #

Sei­la­sin kän­ny­kän selai­mel­la Poh­jo­lan lii­ken­teen sivuil­le, ja siel­lä ker­rot­tiin, että löy­ty­neet “HSL:n mat­ka­kor­tit toi­mi­te­taan toi­mi­te­taan HSL:lle, ja nii­tä voi tie­dus­tel­la nume­ros­ta (09) 4766 4000 (M-P 7-19, LS 9-17) katoa­mis­ta seu­raa­va­na arki­päi­vä­nä klo 14 jäl­keen.” Koke­muk­se­ni Poh­jo­lan lii­ken­teen kul­jet­ta­jien asia­kas­pal­ve­lus­ta ovat tähän men­nes­sä olleet joko myön­tei­siä tai erit­täin myön­tei­siä, joten pää­tin kokeil­la oiko­tie­tä ja soi­tel­la nii­den kont­to­ril­le, jos niil­lä vaik­ka oli­si kei­not tuon minun auto­ni kiin­ni­saan­tiin. #

Seka­van selon­te­ko­ni kuul­tu­aan Hel­sin­gin lii­ken­ne­toi­mis­ton miek­ko­nen otti asia­ni hoi­taak­seen ja lupa­si soi­tel­la takai­sin. Eikä kes­tä­nyt kuin ehkä 5 minuut­tia kun siel­tä jo palat­tiin, ja hyvien uutis­ten kans­sa: kort­ti­ni oli löy­ty­nyt, ja sen voi­si nou­taa Kirk­ko­num­men toi­mi­pis­tees­tä. #

Olin tie­tys­ti tämän tuna­roin­ti­ni seu­rauk­se­na oikein huo­nos­sa koo­daus­vi­rees­sä. Sain kuin sain­kin kui­ten­kin yhden omi­tui­sen ja han­ka­las­ti­ta­pet­ta­van bugin hen­gil­tä, ja sit­ten oli­kin jo läh­det­tä­vä takai­sin Kirk­ko­num­mel­le, jot­ta ker­kiäi­sin Poh­jo­lan lii­ken­teen kont­to­ril­le ennen sen sul­ke­mis­ta (klo 16). Olin tul­lut aamul­la ker­ta­li­pul­la, ja samoin ostin ker­ta­li­pun nyt takai­sin­päin. Poh­jo­lan lii­ken­teen autos­sa kul­jet­ta­ja sanoi, ettei lip­pu­ni kel­paa! Niin kuin se ei tie­ten­kään oli­si kel­van­nut­kaan, U-lin­jo­ja kun nuo ovat (kas näin sul­je­taan 90 % luki­joi­den maan­tie­teel­li­ses­tä jakau­mas­ta sisä­pii­rin ulko­puo­lel­le). Enhän minä sitä ollut kii­rees­sä tul­lut aja­tel­leek­si. Enkä var­maan oli­si muu­ten­kaan, kor­til­la mat­kus­taes­sa kun sii­tä ei tar­vit­se pii­ta­ta. #

Mut­ta tämä­kin kul­jet­ta­ja oli oikein ystä­väl­li­nen ja otti minut peri­aat­tees­sa kel­vot­to­mas­ta lipus­ta­ni huo­li­mat­ta kyy­tiin. Näi­den ihmis­ten ystä­väl­li­syys on sitä­kin suu­ren­moi­sem­paa, että ylem­mät orga­ni­saa­tio­ta­sot tun­tu­vat noil­la lip­pu- sun muil­la kum­mal­li­sil­la jär­jes­te­lyil­lään teke­vän kaik­ken­sa saa­dak­seen asiak­kaat kiuk­kui­sik­si. #

Lin­ja oli myö­häs­sä, ja olin noin kol­mea vail­le Mat­ka­huol­lon toi­mis­tos­sa, kun en parem­paa­kaan kek­si­nyt. Edel­lä tie­tys­ti jono. Sen men­tyä kysyin “onko­poh­jo­lan­lii­ken­teel­lä­oma­toi­mis­to­jos­sa­kin” nopeu­te­tul­la puhe­ää­nel­lä­ni, ja vas­ta kol­man­nen ker­ran hidas­tet­tua­ni sii­tä saa­tiin sel­vää. Kyl­lä, nii­den toi­mis­to on tuo vie­rei­nen ovi, ylä­ker­ras­sa. “Se on tain­nut var­maan juu­ri men­nä kiin­ni.” Sano­pa muu­ta. #

Por­taat ylös ja ovi — auki! Miek­ko­set juu­ri lopet­te­le­mai­sil­laan päi­vään­sä kun ryn­tä­sin asioi­ne­ni sisään. Mat­ka­kort­ti­ni oli sii­nä heti saa­ta­vil­la, mut­ta minul­la ei ollut mitään kei­noa todis­taa sitä omak­se­ni. Joten aspa jonot­ti HSL:n lin­joil­la 5 minuut­tia kun­nes sai kor­tin nume­ron perus­teel­la var­mis­tuk­sen sil­le, että kort­ti kuu­luu muka­na­ni olleen hen­ki­lö­to­dis­tuk­sen omis­ta­jal­le. #

Voit­toa. #

Sit­ten menin kaup­paan, ja ajat­te­lin, että kun on monen­lais­ta epä­ta­val­lis­ta täl­le päi­väl­le jo sat­tu­nut, on syy­tä ostaa se arpa, mikä­li se on minun, kos­ka se kuu­luu asi­aan. Vakoi­lin eili­sen kas­san arpa­tau­lua, ja kyl­lä vain, siel­lä se eili­nen vie­lä oli samal­la pai­kal­la. Täs­sä vai­hees­sa siis ennus­mer­kit edel­leen hyvät. Kysyin kas­sal­ta että onko sii­nä susi. Tau­lu avat­tiin, ja… epä­to­den­nä­köi­syy­saal­to romah­ti: arvas­sa oli­kin suden sijaan vihe­liäi­nen kis­san­pen­tu! #

Kään­nyin iljet­ty­nee­nä tuhah­taen pois, ja pyy­sin kas­saa sul­ke­maan tau­lun. #

Kuu­lem­ma mitään susiar­paa ei edes ole ole­mas­sa, on vain koi­ria. Mitä luon­toar­po­ja ne sel­lai­set muka oikein ovat! Lem­mik­kiar­po­ja­han! #

Naakkojen uskonto

#25801. Torstai, 26. huhtikuuta 2012 klo 18.37.13, kirjoittanut Jani.

Edustalla kaksi naakkaa antennilla, taustalla häämöttää kaksi (kirkon?)tornia Kävin taas aamul­la salil­la. Unoh­din palau­tus­juo­ma­pul­lon juo­mi­neen sin­ne pöy­däl­le, mut­ta ehdin vie­lä pala­ta ase­mal­ta hake­maan sen ennen lin­ja-auton läh­töä. Ja oli­si nii­tä tul­lut auto­ja sen jäl­keen­kin. #

Autos­sa oli nyt vähem­män väkeä kuin vii­mek­si, ja toi­mi­va ilmas­toin­ti! Panin tie­tys­ti heti pohot­ti­met täy­sil­le pohot­ta­maan vii­le­ää. #

Töis­sä olin teho­kas, vaik­ka aina­han minä olen, mut­ta nyt olin ikään kuin vahin­gos­sa: sain vai­kean koo­din toi­mi­maan isom­mit­ta pon­nis­te­luit­ta. (Sen sijaan taas se, min­kä pitäi­si olla help­poa kuin hei­nän­teon, tuot­ti vai­keuk­sia. Ehkä yhteen­las­ket­tu tehok­kuu­te­ni oli siis sit­ten­kin nor­maa­li­ta­soa.) #

Kirk­ko­num­mel­la junas­ta nous­tua­ni näin pari kas­te­ma­don­raa­toa sii­nä radan vie­res­sä omi­tui­ses­ti irral­laan. Ajat­te­lin, että ehkä naa­kat ovat tuo­neet madot uhri­lah­joik­si lähi­ju­nil­le, joi­ta lin­nut pitä­vät äiti­ju­ma­li­na, kos­ka nämä kan­ta­vat sisäl­lään ja syn­nyt­tä­vät sosi­aa­li­sä­lyk­kään oppor­tu­nis­tie­läi­men puo­li­ju­ma­lia, ihmi­siä. #

Jääkarhu

#25741. Perjantai, 13. huhtikuuta 2012 klo 18.45.01, kirjoittanut Jani.

Näin­pä pit­käs­tä aikaa kar­hu-unta. Oli perä­ti jää­kar­hu. Mui­ta­kin vil­lie­läi­miä oli. Olin poh­joi­sen­ko­to­na kor­jai­le­mas­sa jotain Wiki­pe­dia-artik­ke­lia, kun avoi­mes­ta ulko-oves­ta len­näh­ti sisäl­le riek­ko­ja tms., ja täs­tä aiheu­tu­neen seka­sor­ron takia teke­miä­ni muok­kauk­sia ei hyväk­syt­ty, vaan ne kumot­tiin (eli kumo­tet­tiin, niin kuin Face­book sanoi­si). #

Sen jäl­keen oves­ta har­hai­li sisään jää­kar­hun­pen­tu, ja pian sen peräs­sä pen­nus­taan huo­les­tu­nut emo. (Hah­mot tuli­vat Lapin Kan­san jutus­ta, jos­sa anto­po­mor­fi­sel­ta tul­kin­nal­ta hais­kah­ta­vaa neu­vok­kuut­ta osoit­ta­nut jää­kar­hue­mo aut­toi pal­lo­päi­sen poi­ka­sen­sa pulas­ta.) #

Unen kar­hue­mo oli oikean jää­kar­hun tavoin val­ta­van kokoi­nen, mut­ta se ei vai­kut­ta­nut lain­kaan aggres­sii­vi­sel­ta vaan vain sel­lai­sel­ta lup­pa­nal­ta kuin Venus Ranuan eläin­puis­ton You­Tu­be-kana­val­la1 (jol­la se toki seik­kai­lee ihmi­sis­tä eril­lään). Olin sil­ti kau­huis­sa­ni, kun pel­kä­sin jät­ti­läi­sen het­ke­nä minä hyvän­sä saa­van pää­hän­sä, että olen­kin uhka. Mie­tin kuu­mei­ses­ti, pitäi­si­kö näy­tel­lä kuol­lut­ta vai päin­vas­toin yrit­tää säi­kyt­tää eläin tie­hen­sä tekey­ty­mäl­lä uhkaa­vak­si. #

(Hyök­kää­vän jää­kar­hun pel­ko puo­les­taan tuli jää­kar­huai­hei­ses­ta Red­dit-ket­jus­ta, jos­sa lin­kat­tiin Darwi­nin-pal­kin­toai­nes­ta sisäl­tä­vään videoon, jos­sa Alas­kan eläin­tar­han Bin­ky näyt­tää mitä teh­dään suo­ja-aidan ylit­tä­neil­le.) #

Tämä une­ni jää­kar­hue­mo ei kui­ten­kaan hyö­kän­nyt, vaan tas­sut­te­li poi­ka­sen­sa löy­det­ty­ään tämän kans­sa nätis­ti taas oves­ta ulos. Mie­tin, että seu­raa­vak­si pitäi­si kai soit­taa hätä­kes­kuk­seen, jot­ta siel­tä voi­tai­siin edel­leen varoit­taa ihmi­siä taa­ja­mas­sa kul­ke­vas­ta jää­kar­hus­ta. Isä­kin suun­nit­te­li nyt taka­pi­hal­la käp­päil­leen kar­hun ampu­mis­ta, mut­ta se vai­kut­ti epä­var­mal­ta hank­keel­ta, kos­ka kivää­ri, luo­dit ja met­säs­tä­jä ovat hir­ven­kaa­toon opti­moi­dut. (Ali­ta­jun­ta­ni ei tie­dä aseis­ta pal­joa­kaan, ja voi hyvin­kin olla, että hir­ven­kaa­toon pys­ty­vä ase tap­pai­si jää­kar­hun­kin yhtä tehok­kaas­ti.) #

Minua suret­ti aja­tus sii­tä, että jää­kar­hue­mon kävi­si toden­nä­köi­ses­ti kal­pa­ten. Eten­kin, kun se ei äskei­sen käyt­täy­ty­mi­sen­sä perus­teel­la vai­kut­ta­nut lain­kaan ihmis­syö­jäl­tä, ja pyr­ki koko ajan pikem­min­kin vält­te­le­mään ihmi­siä. #

(Tämä­kin on nii­tä unia, joi­den mer­ki­tys tun­tuu minus­ta niin itses­tään­sel­väl­tä, että tun­tui­si aivan pöh­köl­tä kir­joit­taa sitä tähän perään. Se on niin kuin kir­joit­tai­si tähän saman jutun toi­seen ker­taan, mut­ta vään­täen vähän enem­män rau­ta­lan­gas­ta.) #

Alaviitteet

  1. 1 Eläin­puis­tol­la on näem­mä jos­tain syys­tä nyt toi­nen­kin kana­va.  #

Muokkaukset

  1. Lisä­sin tämän muok­kaus­his­to­rian tes­tai­lua var­ten. #

Etola

#25675. Torstai, 5. huhtikuuta 2012 klo 21.58.21, kirjoittanut Jani.

Mary Jane Kelly, Viiltäjä-Jackin viides uhriHerä­sin vii­del­tä omi­tui­seen akuut­tiin yökö­tyk­seen. Piti men­nä ves­san lat­tial­le puh­kai­le­maan. Ei tul­lut yrjö yöky­lään, mut­tei se olo ohi­kaan men­nyt, joten kuo­le­man­vä­sy­nee­nä kai­voin kaa­pis­ta pal­jun ja menin sen kans­sa takai­sin petiin. Tai siis pal­jun panin lat­tial­le vuo­tee­ni vie­reen. Sii­nä sit­ten kuu­los­te­lin oloa­ni uskal­ta­mat­ta nukah­taa, ja sit­ten se meni yhtäk­kiä pois yhtä nopeas­ti kuin oli tul­lut­kin (pal­ju?). Mut­ta kel­lo oli jo niin pal­jon että piti nous­ta ylös. #

Lin­ja-autos­sa luin Ame­rican Psyc­hos­ta eri­tyi­sen raa­kaa väki­val­ta­ku­vaus­ta, kun kuvo­tus iski uudes­taan. Se oli siis ihan oike­aa fyy­sis­tä pahoin­voin­tia sekin. Sel­lais­ta ei ole ennen sat­tu­nut, vaik­ka olen tuon­kin kir­jan jo muu­ta­maan ker­taan luke­nut, jos­kin aiem­min aina suo­mek­si. Ehkä se oli alku­pe­räis­kie­len vai­kut­ta­vuu­dem­muut­ta, tai sit­ten kuvo­tus oli vain vie­lä aamu­öi­sen jäl­jil­tä taval­lis­ta her­kem­mäs­sä. Todel­li­sia raa­kuuk­sia kuvi­na tai video­na näh­des­sä­ni saa­tan kyl­lä sil­loin­kin rea­goi­da voi­mak­kaas­ti, mut­ta sil­loin se on hen­ki­ses­ti pal­jon voi­mak­kaam­paa ja fyy­si­ses­ti pal­jon hei­kom­paa kuin mitä tämä oli. #

Joh­duin sii­tä miet­ti­mään, mik­si ihmi­se­läi­men tois­ta ihmis­tä koh­taan har­joit­ta­ma raa­ka väki­val­ta tun­tuu niin eri­lai­sel­ta kuin ei-ihmis-eläi­men ihmis­tä koh­taan har­joit­ta­ma väki­val­ta. Tai se ei oikeas­taan tun­nu eri­lai­sel­ta, vaan pikem­min­kin vain miel­läm­me ne hyvin eri tavoin. Ensim­mäi­nen sii­tä herää­vä aja­tus on tie­tys­ti, että kyse on väki­val­lan eri­lai­sis­ta tar­koi­tus­pe­ris­tä. Jos­ta edel­leen joh­duin poh­ti­maan, onko eläi­men eri tar­koi­tus­pe­ril­lä sit­ten ero­ja sen väki­val­lan­teon miel­tä­mi­sen kan­nal­ta. #

Ihmi­sen jou­tu­mi­nen vil­lie­läi­men sur­maa­mak­si on tie­tys­ti useim­mi­ten mur­he­näy­tel­mä, mut­ta vai­kut­taa­ko eläi­men vai­ku­tin tra­ge­dian laa­tuun? Jos näl­kiin­ty­nyt leo­par­di raa­te­lee ja syö lap­sen, onko se pie­nem­pi tra­ge­dia kuin jos vas­ta­syö­nyt leo­par­di raa­te­lee tiel­leen sat­tu­neen lap­sen vain oppor­tu­nis­ti­ses­ti, ja jät­tää saa­liin­sa syö­mät­tä kun ei satu mais­tu­maan? #

Leopardi hyökkääAina­kin minus­ta tun­tuu vah­vas­ti sil­tä, että noil­la tapah­tu­mil­la ei mur­heel­li­suu­des­sa mitat­tu­na ole mitään eroa. Olen ilmei­sen tai­pu­vai­nen miel­tä­mään eläi­men har­joit­ta­man väki­val­lan yhtä neut­raa­lis­ti kuin puun kaa­tu­mi­sen, lumi­vyö­ryn, maan­jä­ris­tyk­sen tai min­kä tahan­sa täy­sin tah­dot­to­mas­ti toi­mi­van luon­no­nil­miön aiheut­ta­man mur­he­näy­tel­män. Ja sil­ti­kään en mis­sään tapauk­ses­sa alle­kir­joit­tai­si väi­tet­tä, että eläi­met ovat tah­dot­to­mia. #

Mik­si en siis arvos­te­le nii­den teko­ja samal­la taval­la kuin ihmis­ten, joi­den teois­sa ilman muu­ta kat­soi­sin ensim­mäi­se­nä tar­koi­tus­pe­riä? Seu­raa­vak­si mie­leen tulee (taas, minus­ta, “tie­tys­ti”), että eläi­mel­lä ei ole saman­lais­ta kykyä näh­dä tekon­sa seu­rauk­sia kuin ihmi­sel­lä. #

Täs­sä tul­laan sit­ten taas sii­hen, että minus­ta psy­ko­paa­tin­kaan suo­rit­ta­maa väki­val­lan­te­koa ei näin ollen voi pitää sen isom­pa­na mur­he­näy­tel­mä­nä kuin vaik­ka­pa leo­par­din suo­rit­ta­maa. Tar­kem­mas­sa tar­kas­te­lus­sa pal­jas­tuu nimit­täin, että kyky näh­dä ennal­ta teon seu­rauk­sia, sii­tä kon­kreet­ti­ses­ti seu­raa­via asioi­ta ei ole­kaan niin­kään mer­ki­tyk­sel­li­siä teon mer­ki­tys­tä arvos­tel­taes­sa kuin on kyky näh­dä ennal­ta teon aiheut­ta­ma sosi­aa­li­nen isku­aal­to. #

Psy­ko­paa­til­la on käsit­tääk­se­ni hyvin­kin kehit­ty­nyt kyky näh­dä teko­jen­sa seu­rauk­set kon­kreet­ti­ses­ta, uti­li­ta­ris­ti­ses­ta näkö­kul­mas­ta. Sen sijaan hänel­lä on äärim­mäi­sen heik­ko, jopa täy­sin ole­ma­ton kyky tun­tea teko­jen­sa toi­sis­sa ihmi­sis­sä herät­tä­mää tun­ne­vai­ku­tus­ta. Ja juu­ri kyky tun­tea tuo tun­ne­vai­ku­tus on se, johon minun intui­tio­ni poh­jaa teon mur­heel­li­suut­ta arvos­tel­les­saan #

Empa­tia­ky­vys­tään ja sen ilmai­se­mas­ta teon tun­ne­vai­ku­tuk­ses­ta huo­li­mat­ta väki­val­taa teke­vän olen­non väki­val­ta on minus­ta tur­hem­paa, väl­tet­tä­vis­sä­ole­vam­paa, ja siten pal­jon mur­heel­li­sem­paa kuin empa­tia­ky­vyt­tö­män har­joit­ta­ma väki­val­ta. Jäl­kim­mäi­nen toi­mii näh­däk­se­ni aivan kuten eläin, joka ei kyke­ne tun­ne­vai­ku­tuk­sen arvioin­tiin ylei­ses­ti vail­li­nai­sen seu­rauk­sien arvioin­ti­ky­kyn­sä takia. #

Vie­lä­kin tar­kem­min sanoen: psy­ko­paat­ti ei miel­lä teko­jen­sa tun­ne­vai­ku­tus­ta siten kuin minä tai (ken­ties) sinä. Sil­lä on hänel­le yhtä vähän mer­ki­tys­tä kuin minul­le on vaik­ka­pa mat­ka­pu­he­li­me­ni tun­ne-elä­mäl­lä (jol­lai­sen sil­le voin suh­teel­li­sen hel­pos­ti­kin kuvi­tel­la). Ei mikään mää­rä hii­li­poh­jai­se­lot­to­maan lii­tet­tyä ant­ro­po­mor­fis­mia rii­tä sii­hen, että alkai­sin pitää esi­net­tä pahoin­pi­te­le­vää olen­toa empa­tia­ky­kyn­sä vas­tai­seen toi­min­taan syyn­ta­kei­se­na. #

Muokkaukset

  1. +(pal­ju?) #