Ai niin, näin­pä muu­ten has­sua unta taas täs­sä yks yö. Olin muka van­hem­pien luo­na poh­joi­ses­sa. Asut­tiin ter­veys­kes­kuk­sen lie­peil­lä, mut­tei sii­nä talon­mie­hen­ta­los­sa vaan toi­sel­la puo­len tie­tä, ran­nem­pa­na. Asun­non poh­ja­piir­ros oli val­ve­mi­nul­le vie­ras. #

Ikku­nas­ta näkyi taka­pi­hal­la hir­vi, joka oli joten­kin sai­ras tai louk­kaan­tu­nut: se liik­kui vähän huo­nos­ti. Siel­lä oli useam­pia­kin, mut­ta ne muut vai­kut­ti­vat nor­maa­leil­ta. Pait­si että hir­vet oli­vat val­ve­to­del­li­suu­den hir­viin ver­rat­tu­na kol­min­ker­tai­sen kokoi­sia! Mut­ta ne oli­vat siis ihan muka nor­maa­le­ja sii­nä unes­sa. #

Arva­sin, että se sai­ras hir­vi saat­tai­si ruve­ta käyt­täy­ty­mään arve­lut­ta­vas­ti, jos näki­si mei­dät siel­lä ikku­nas­sa, ja yri­tin patis­tel­la van­hem­pia sisem­mäk­si huo­neis­toon, pois ikku­nois­ta sen hir­ven näky­vil­tä. Sii­tä ei tul­lut mitään, ja niin­hän se hir­vi sit­ten mei­dät hok­sit­tu­aan läh­ti tule­maan päin. Ei var­si­nai­ses­ti ryn­nä­ten, mut­ta sel­väs­ti päät­tä­nee­nä tul­la sisäl­le. Valo sitä ilmei­ses­ti hou­kut­te­li, ulko­na oli pime­ää ja meil­lä kirk­kaan­val­koi­set lois­te­put­ket pääl­lä. #

Yri­tin nyt jo kah­ta kovem­min hou­ka­ta van­huk­sia pois sii­tä ikku­nan ääres­tä, ennen kuin hir­vi rysäh­täi­si sisään. Äiti oli­kin jo val­mis pake­ne­maan, mut­ta isä ei pelän­nyt vie­lä­kään yhtään, vaan otti kivää­rin ja ampua posaut­ti hir­veä. Sil­lä ei ollut kui­ten­kaan pal­joa vai­ku­tus­ta, niin kuin arva­ta saat­taa, jos hir­vet ovat kol­min­ker­tai­sia, mut­ta kivää­rit yksin­ker­tai­sia. #

Vaan eipä isä täs­tä lan­nis­tu­nut, vaan kai­voi jos­tain äkkiä esiin lasi­kui­tui­sen salon, ja virit­ti sen ikku­naan osoit­ta­maan hir­veä. Syök­syin kave­rik­si pite­le­mään sal­koa pai­kal­laan juu­ri kun hir­vi ryn­tä­si sitä päin ja lävis­ti itsen­sä hen­gil­tä. #

The end. #

Tuo itsen­sä sal­koon lävis­tä­mi­nen on jos­tain elo­ku­vas­ta, en muis­ta mis­tä. Ehkä useam­mas­ta­kin. Ehkä sitä jos­sain perä­ti käy­tet­tiin eläin­tä vas­taan niin kuin täs­sä. #