Lyhyt vastaus: Trinity. Hieman pitempi vastaus: Neon ja Trinityn rakkaustarina. Vielä hieman pitempi vastaus: Neon ja Trinityn rakkaustarina oli täysin päälleliimattu ja turha kuvio jo ykkösosassa, joka sitä lukuunottamatta oli mainio. Jostain keskivertoa älykkäämmänkin ihmisen järjellä käsittämättömästä syystä juuri tästä turhasta sivujuonesta päätettiin tehdä jatko-osien kantava teema. Kantava teema, helvetti! Paskasta sivujuonesta.
Mitä olisi voitu tehdä? Kaikkein paras vaihtoehto olisi tietysti ollut, että koko puu-ukko-Trinityn piuhat olisi Cypherin toimesta kiskottu irti samalla kun Switchin ja Apocinkin (jotka sivumennen sanottuna molemmat olivat munakkaampia hahmoja kuin Trinity kertaakaan koko elokuvassa). Sitä myöten mitään rakkaustarinaa ei olisi koskaan tullutkaan.
On kuitenkin toinenkin vaihtoehto. Se, että Trinityn ja Neon suhdetta olisi seurattu rehellisesti ja siitä olisi tehty realistinen ja uskottava. Esimerkiksi tähän tapaan:
Cypher, joka tässä versiossa on koko nimeltään Cymeikka-Cypher, tulee laivaan vasta myöhemmässä vaiheessa, sillä välin kun Neo nahistelee agentti Smithin ja kumppaneiden kanssa Matrixissa. Cymeikka-Cypher viekoittelee Trinityn ja vie tämän omalle laivalleen ja kytkee itsensä tämän kanssa Matrixiin.
Neo tulee takaisin ja huomattuaan, että Trinity on mennyt Cymeikka-Cypherin mukaan, lähtee näiden perään, uskomatta Mousen ja kumppaneiden vakuutteluita, että Trinity lähti omasta tahdostaan. Neo tulee Cymeikka-Cypherin laivalle ja kytkeytyy hänkin Matrixiin. Matrixissa hän iskee virtuaalisella kung-fu-iskulla Cymeikka-Cypherin pään halki kahdeksi hohtavanvihreäksi palaseksi ja vie Trinityn takaisin.
Sitten käy ilmi, että Trinity odottaakin Cymeikka-Cypherin lasta. Tämä herättää närkästystä, kunnes Neo uskoutuu Morpheukselle, joka mutisee mustien aurinkolasien takaa, että ”vaikka keho ei voi elää ilman mieltä, mieli voi tehdä melkoisia temppuja keholle ilman sen apua”, joten Neo voi uskotella itselleen, että kyseessä on ns. neitseellinen raskaus (lisää raamatullisia aineksia juoneen).
Mustasukkaiset kuvitelmat vievät kuitenkin Neosta voiton niin, että lopulta hän tiukkaa Trinityltä: ”Itsekö Matrixihin juoksit?” eikä petturi-Trinity voi muuta kuin myöntää. Tämän myötä Neo ajautuu henkisesti tilaan, jota lääketieteessä kutsutaan psykoosiksi, ja syöksyy suin päin Matrixiin kaikista varoituksista huolimatta, päätyen tolkuttoman hektiseen ja katsojan sykettänostavaan joukkotappeluun valtavan agentti Smith -kloonilauman kanssa ja katoaa lopulta mielettömään, vihreään ja sähisevään Matrixin-reikään.
The End. #

Te, jotka menette päissänne sytyttämään niitä raketteja tänä uutena vuotena: toivottavasti olette ostaneet mahdollisimman ison pommin, niin että menetätte paitsi näkönne ja sormenne, myös muutaman hampaan ja varpaankin siinä samalla. Ampukaa jokunen raketti myös niitä kavereitanne päin, jotka nekin ovat umpitunnelissa kahteentoista mennessä. Lähettäkää sitten ensi vuonna aikaansaannoksistanne kuvia minulle, niin julkaisen ne täällä ja voidaan kaikki yhdessä nauraa sille, kuinka uskomattoman tyhmiä olitte! Koska eikös se olekin se idea siinä, että saa olla tyhmä ja tehdä tyhmyyksiä? Eikös se ole se, mikä siinä on hauskaa? No niin, sitähän se minäkin!
Mutta vaarantakaapa yksikään lapsi, jumalauta, niin minä tulen ja ammun raketilla teitä peräreikään! Ja siitä ei tule edes hauskoja kuvia, sanokaa minun, kokeneen Internetin kävijän, niin sanoneen. #

Kovan lain etsivä Lenny Briscoen hahmona tuttu Orbach menehtyi eturauhassyöpään. Tosi paha menetys sarjalle. Lennyn aina yhtä purevaa sarkasmia tulee kyllä ikävä. Kiitos tiedosta Christinalle. #

Kaupunki ei kuulemma ammu täälläkään, mikä on minusta oikein, mutta yksityiset ampuvat jo nyt. Hätäisimmät ampuivat jo tiistai-iltana. Mullapa on juhlan kunniaksi pyykkivuoro, niin kuin oli jouluaattonakin! #

Pieni lämpö on kasvanut sen verran suureksi, että ahdistukseni on jo huomannut sen uhakseen ja käy sen kimppuun täysin voimin. Eilisiltana jouduin taas lopulta turvautumaan rauhoittaviin lääkkeisiin, kun epätoivo, tuska, ja halu kadota alkoivat käydä ylivoimaisiksi. Minä en pidä niistä lääkkeistä. Ne tekevät kyllä tehtävänsä, jotenkin kai jarruttamalla ajatuksia jotka pukevat tunteita loogisiksi rakenteiksi, ja kun ei ole rakenteita, eivät ne tunteetkaan jaksa kauan palaa. Joskus jopa hymyilyttää vähän. #

Päällimmäisenä niistä heräävä mielikuva on kuitenkin peräisin tältä seuraavalta aamulta: tuntuu siltä kuin päähän olisi pumpattu heliumia tai jotain muuta kaasua, jonka vuoksi se ei oikein tahdo pysyä aloillaan. Onpahan silti samalla hyvä syy olla turvautumatta niihin useammin, kun riippuvuusvaara niissäkin kai on. #

Toisaalta tämä ahdistuksen nouseminen pintaan juuri nyt johtuu tietysti siitä, että on taas tauko, enkä ole saanut purkaa sitä terapiassa. Tosin tuntuu kyllä siltäkin, että nyt on pintaan noussut niitä asioita, jotka olivat hukutettuina, pohjaanpainuneina vain vähän aikaa sitten niin tehokkaasti, etten uskonut niiden sieltä vielä näin pian nousevan.
Minun on puhuttava niistä, puhuttava elämäni viimeisestä kolmasosasta siellä tauon jälkeen. Sitä tavallaan tiedusteltiinkin, tai syitä sille, miksi olen sitä, mitä olen, mutta minä arastelen Suhteesta puhumista koska tuntuu, että syiden pitäisi olla niin paljon kaukaisempia niin kuin muillakin. Minulla kuitenkaan ei vain kerta kaikkiaan ole muuta. Ahdistavimmat muistot, joita minulla elämästäni on, ovat tuoreita. #

Tämä merkintä julkaistiin alun perin Kuolleenasyntynyt-blogissa. Uudelleenjulkaisu marginaalissa tapahtui 18. kesäkuuta 2005 klo 15.47. #