Te, jot­ka menet­te päis­sän­ne sytyt­tä­mään nii­tä raket­te­ja tänä uute­na vuo­te­na: toi­vot­ta­vas­ti olet­te osta­neet mah­dol­li­sim­man ison pom­min, niin että mene­tät­te pait­si näkön­ne ja sor­men­ne, myös muu­ta­man ham­paan ja var­paan­kin sii­nä samal­la. Ampu­kaa joku­nen raket­ti myös nii­tä kave­rei­tan­ne päin, jot­ka nekin ovat umpi­tun­ne­lis­sa kah­teen­tois­ta men­nes­sä. Lähet­tä­kää sit­ten ensi vuon­na aikaan­saan­nok­sis­tan­ne kuvia minul­le, niin jul­kai­sen ne tääl­lä ja voi­daan kaik­ki yhdes­sä nau­raa sil­le, kuin­ka usko­mat­to­man tyh­miä olit­te! Kos­ka eikös se ole­kin se idea sii­nä, että saa olla tyh­mä ja teh­dä tyh­myyk­siä? Eikös se ole se, mikä sii­nä on haus­kaa? No niin, sitä­hän se minäkin!
Mut­ta vaa­ran­ta­kaa­pa yksi­kään lap­si, juma­lau­ta, niin minä tulen ja ammun rake­til­la tei­tä perä­rei­kään! Ja sii­tä ei tule edes haus­ko­ja kuvia, sano­kaa minun, koke­neen Inter­ne­tin kävi­jän, niin sano­neen. #