Kuinka monelle on tuolla ulkona käynyt sillä lailla, että joku on sanonut jotain tosi ikävää, mutta vasta kaksikymmentä minuuttia sen tilanteen jälkeen sitä on hoksinut, että ”jos olisin sanonut silloin sillä lailla, niin olisipa saanut nenilleen!”? [Tyylin vuoksi melkein pakollinen huutomerkki lainausmerkkien sisällä ja pakollinen kysymysmerkki niiden ulkopuolella? PA? Kielipoliisi?!] #

No, nämä blogit ja muut ei-reaaliaikaiset kommunikointikeinothan ovat justiinsa siitä mainioita, että täällä ei haittaa, vaikka se idea tulee kaksikymmentä minuuttia myöhässä, kun sen voi ihan hyvin esittää silloinkin. #

Tästä syystä minä tykkään tästä hommasta: toisin kuin puhumisessa (jota minä vihaan), minä tiedän, että jos vastapuolella on vähänkään häpyä, niin hän on paneutunut asiansa sanomiseen eikä vain roiskaise, mitä sylki näppäimistölle (öh..?) sattuu tuomaan. Vastaavasti minulla on roimasti aikaa ensinnäkin paneutua kunnolla siihen, mitä tuo vastapuoli oikein yrittää sanoa, ja varsinkin sitten siihen, että mitä sanottavaa minulla on siihen ja kuinka minä voin muotoilla sen mahdollisimman tehokkaasti, vaikuttavasti, hauskasti tai mikä nyt kulloinkin sattuu olemaan tarkoituksenmukaista. #

Täällä sitä sanomisten välissä olevaa hiljaista tilaa (puhuiko joku taannoin joistain täytettävistä rei’istä?) eivät täytä ähkinä, vapiseminen ja punastuminen, joita kehoni täällä näppäimistön takana saattaa hyvinkin tehdä, eikä sitä varsinkaan täytä sillä hetkellä viimeisen sanan saaneen voitontöräyttelyt (”Niin kerta! Siitäs sait! Urpo!”), vaan se, joka on niin varma voitostaan kesken väännön, saakin todennäköisesti seuraavassa käänteessä nenilleen pahemman kerran. #

Blogilla on vielä yksi etu verrattuna netin muihin keskustelua tuottaviin foorumeihin: koska blogi on niitä henkilökohtaisempi, sinne täytyy lähes asiasta tehden tulla jotain kautta voidakseen ruveta ilkeilemään bloginpitäjälle. Esimerkiksi keskustelupalstalla on helppo vaania taustalla sopivan uhrin ilmestymistä ja käydä sitten tämän kimppuun. Mutta blogaajan häiriköinti vaatii jo astetta enemmän uutteruutta. Varsinkin, kun bloginpitäjällä on valta tuhota kommentit, joiden ainut tarkoitus on ilkeily. #

Mutta kyllä blogeillekin omat ilkiönsä löytyy, aivan taatusti. Näistä alimmaisin niljakelaji on ainakin minusta anonyymi drive-by-kommentoija, joka törmää johonkin tekstiin vaikkapa Googlen kautta ja lukematta mitään muuta muodostaa käsityksensä kirjoittajasta ja turauttaa kommenttipaskansa laatikkoon ennen lähtöään toisaalle, käymättä todennäköisesti koskaan sen jälkeen lukemassa aiheuttamiaan reaktioita. Siksi ilmiselvästi tällaisella metodilla tehtyihin kommentteihin vastaaminen on ainakin minusta turhauttavaa, koska vastauksen ainut tarkoitus on osoittaa blogini vakituisille lukijoille, että minä olen lukenut kommentin ja selviytynyt siitä ja korkeintaan sen lisäksi osoittaa tuleville, yhtä ääliöille satunnaisanonyymeille, miten heihin suhtaudutaan. #

Näiden kommenttien poistaminen olisi tässä mielessä ihan ymmärrettävää, ehkä jopa järkevää, mutta koska nekin osaltaan antavat todistusta inhimillisen todellisuuden luonteesta, minä en poista niitäkään. #

Vaikka Quizilla-testien tyypilliset puiden sun muiden vertaamiset ihmisiin ovat minusta pöhköjä, niin tämän minä halusin tehdä, kun tee on minusta hieno asia, vaikken sitä paljon juokaan. #

Vihreä tee… #

Sinä olet vihreä tee! #

Olet vahva ja terävä ja suosit väkivallan sijasta rauhanomaisia keinoja. Tartut harvoin toimeen, mikäli siihen saattaa liittyä yhteenottoja, mutta hyvität tämän terävällä havaintokyvylläsi ja kyvylläsi ymmärtää maailmaa ja ympärilläsi olevia ihmisiä. Sinulla on hyvin arvoituksellinen luonne. Monien mielestä olet rento ja se voikin pitää paikkansa, mutta olet silti erittäin älykäs ja teet hyviä päätöksiä. #

Quizilla: What type of Tea are you? (via Hillitty Kukko; tuloksen suomennos ja muotoilu omani) #

Mistähän se päätteli, että suosin rauhanomaisia keinoja, kun lupasin hakata sen lompakkovarkaankin? #