Link­ke­jä läh­tee tänään joka suun­taan sii­hen mal­liin, että lie­nee kysees­sä se päi­vä kuu­kau­des­ta kun erak­ko tulee met­säs­tään, hake­maan muu­ta­mia hei­mo­kon­tak­te­ja joi­den voi­mal­la jak­saa jäl­leen seu­raa­van kuu­kau­den eris­täy­tyä. Tänään on hyvä päi­vä olla blo­gaa­ja, osa jouk­koa. #

Paki­na­mai­set ja vir­tu­aa­li­sik­si uutis­toi­mis­toik­si eri­kois­tu­neet blo­git pois­lu­kien, blo­gien luke­mis­ta aloit­te­le­van ensi­vai­ku­tel­ma on var­maan­kin tyy­pil­li­ses­ti sel­lai­nen, kuin se oli itsel­lä­ni: häm­men­nyk­sen sävyt­tä­mä. Kos­ka yksit­täi­set kir­joi­tuk­set ovat yleen­sä aika lyhyi­tä, voi olla vai­kea pääs­tä peril­le sii­tä, mikä sel­lai­sen mer­ki­tys on. Mer­ki­tys syn­tyy tie­tys­ti ajal­li­ses­ta jat­ku­mos­ta ja sii­tä, että niis­tä yksit­täin lyhyis­tä mer­kin­nöis­tä muo­dos­tuu ajan myö­tä kuva nii­tä tuot­ta­vas­ta ihmi­ses­tä. #

Vas­ta tuon kuvan muo­dos­tu­mi­sen myö­tä pys­tyy vähi­tel­len teke­mään sel­vää Pin­se­rin lis­tan tapai­ses­ta hal­lit­se­mat­to­mas­ta infor­maa­tio­vyö­rys­tä; joi­den­kin teks­tien taus­tal­ta löy­tyy tun­nis­tet­ta­via aja­tuk­sia ja tun­tei­ta, osia itses­tä, joi­den tun­nis­ta­mi­nen muis­sa tuot­taa halun pala­ta näi­den ihmis­ten aja­tuk­sis­taan ja tun­teis­taan tuot­ta­mien kuvaus­ten pariin uudes­taan. #

Tämän mer­kin­tä­ni ins­pi­raa­tio­na oli Hil­li­tyn Kukon¹ eili­sil­tai­nen poh­dis­ke­lu surus­ta: #

“Kipu tekee surul­li­sek­si. Suru on mie­le­ni ilmen­ty­mä­nä entuu­des­taan lii­an­kin tut­tu. Tun­tee­na suru kai­vaa esil­le kaik­ki van­hat­kin surut ja mur­heet.” #

Tämä on esi­merk­ki sel­lai­ses­ta mie­len­si­säl­lön kuvauk­ses­ta, jon­ka blo­giin vas­ta tutus­tu­va hah­mot­taa eri taval­la kuin sitä ennen­kin luke­nut, joka tie­tää enem­män sii­tä, mil­lai­ses­sa kon­teks­tis­sa tämä tun­ne­ti­la on kir­joit­ta­jan­sa sisim­mäs­sä. Pahim­mas­sa tapauk­ses­sa aloit­te­li­ja ei kyke­ne hah­mot­ta­maan vah­vas­ti hen­ki­lö­koh­tais­ta teks­tiä ollen­kaan, ja siir­tyy tur­hau­tu­nee­na etsi­mään jotain muu­ta. Blo­gien maa­il­maan pereh­ty­mis­tään aloit­ta­van edes­sä koho­aa näin ollen kyn­nys, joka täy­tyy ylit­tää ennen kuin hän voi kokea ole­van­sa maa­il­mas­sa sisäl­lä. Kyn­nyk­sen ylit­tä­mi­nen puo­les­taan vaa­tii tie­tois­ta pon­nis­te­lua, ja pon­nis­te­luun moti­voi­tu­mi­nen voi olla vai­ke­aa, kun ei vie­lä itse ole koke­nut, mitä kyn­nyk­sen toi­sel­la puo­lel­la ole­mi­nen antaa. #

Tek­ni­ses­ti orien­toi­tu­nee­na ihmi­se­nä, hak­ke­ri­na, ajat­te­lin tätä tie­tys­ti heti kyn­nyk­sen havait­tua­ni: kuin­ka oli­sin voi­nut pääs­tä sisäl­le tähän maa­il­maan hie­man hel­pom­min? Yksi kah­des­ta kek­si­mäs­tä­ni mah­dol­li­ses­ta rat­kai­sus­ta on, että blo­gien kir­jo oli­si niin laa­ja, että sii­hen kuu­lui­si myös hel­pom­min sisäl­le­pääs­tä­viä jul­kai­su­ja. Huu­mo­ri on ehkä yksi rat­kai­su; nyt jo ikä­vä kyl­lä edes­men­neel­tä vai­kut­ta­van Moros­koo­pin semi­fik­tii­vi­sel­tä (so. todel­li­suu­des­ta ins­pi­raa­tion­sa ammen­ta­val­ta fik­tiol­ta) kuu­los­ta­va anti on uskoak­se­ni sisäl­le­pääs­tä­vää jokai­sen mer­kin­nän osal­ta. Voi kui­ten­kin olla, että on maam­me sen ver­ran pie­ni, ettei blo­gien kir­jo kos­kaan kas­va niin laa­jak­si, että kyn­nyk­sen kul­ma rat­kai­se­vas­ti loi­ve­ni­si. Jon­kin ver­ran varaa sii­hen kui­ten­kin lie­nee toki vie­lä sen­tään. #

Toi­nen, edel­lis­tä nopeam­min ja riip­pu­mat­to­mam­min toteu­tet­ta­vis­sa ole­va apu­neu­vo oli­si Pin­se­rin lis­taa parem­min jao­tel­tu blo­gien sisäl­lys­luet­te­lo, jol­lai­sen hah­mo­tel­mal­ta vuodatus.substanssi.netin kate­go­ria­va­lik­ko vai­kut­taa. Täl­lai­sen kaut­ta voi­si koet­taa lähes­tyä kir­joit­ta­jien per­soo­nal­li­suuk­sia itsel­le lähei­sen aiheen avul­la. #

Toi­saal­ta on kyl­lä sanot­ta­va, että yhtei­nen ini­ti­aa­tio­riit­ti, ras­kas ker­ta­pon­nis­tus ryh­mään pää­se­mi­sen edel­ly­tyk­se­nä on tie­tys­ti omi­aan lisää­mään nime­no­maan sitä ryh­män yhteen­kuu­lu­vai­suu­den­tun­net­ta, joka on osa tämän­kin suu­ren uus­hei­mon antia. #

Maa­nan­tai­na menin Gigant­tiin kun ne edel­lis­vii­kon leh­des­sä mai­nos­ti­vat halpa-DVD:itä ja jou­kos­sa oli pari jespliis­tah­too-elo­ku­vaa. Ei niil­lä nii­tä ollut, myy­jä sanoi että tule­vat ilta­päi­väl­lä. Kävin ilta­päi­väl­lä uudes­taan. Ei ollut vie­lä­kään. Oli sen sijaan kylt­ti, että nii­tä tulee huo­men­na (eli tiis­tai­na) ja pahoit­te­lut. #

Jos­tain syys­tä tun­tuu, että aina­kin Jyväs­ky­län Gigan­tin oves­sa on joka ker­ta siel­lä käy­des­sä pahoit­te­lu­ju­lis­te mil­loin mis­tä­kin käm­mis­tä. Maa­nan­tai­na siel­lä oli jo sen­tään se Medio­nin läp­pä­ri, jota ne mai­nos­ti­vat kak­si viik­koa sit­ten, ja jota kävin siel­lä vii­me vii­kol­la kat­so­mas­sa kah­des­ti, eikä sitä ollut. Tiis­tai­na soi­tin nii­den nume­roon jos­ta ajau­duin jon­kin kes­kus-Gigan­tin nei­dil­le, jol­la kui­ten­kin oli onnek­si myös pai­kal­lis­liik­keen tie­dot, jot­ka ker­toi­vat, ettei nii­tä elo­ku­via vie­lä­kään ollut. Eilen (kes­ki­viik­ko­na) menin sin­ne sit­ten sii­nä uskos­sa, että kai ne jo nyt sin­ne oli­vat ehti­neet. #

Eivät olleet. #

Sain sen­tään jo ystä­väl­li­sel­tä myy­jä­miek­ko­sel­ta seli­tyk­sen­ta­pai­sen, eli kysees­sä oli mark­ki­noin­tio­sas­ton käm­mi (tai “infor­maat­tio­kat­kos” kuten hän sitä kodi­ne­lekt­ro­niik­ka­myy­jän slan­gil­la nimit­ti), ja lupauk­sen sii­tä, että sen päi­vän aika­na ne tuli­si­vat kun ne eilen oli­vat Hel­sin­gis­tä läh­te­neet. Sanoi käy­vän­sä tuon tuos­ta­kin tar­kis­ta­mas­sa, joko oli­si­vat tul­leet. #

Tek­no­maa­gi eli maas­ton­vih­reä vel­ho #

Niin­pä pää­tin haas­ka­ta aikaa­ni Sep­pä­läs­sä (joka on hämää­väs­ti­ni­met­ty kaup­pa-alue). Ale­hal­pa­texis­tä eli sääs­tö­hal­lis­ta eli mont­tu­kuo­pas­ta löy­sin hir­vi­lii­vin, mikä on tar­peen, jot­ta ei tule ammu­tuk­si vahin­gos­sa nyt kun kausi on alka­nut. Siel­tä menin Hes­bur­ge­riin ja met­säs­tin kana-ate­rian (minus­ta ne kana­pu­ri­lai­set on hyviä). #

Sit­ten käväi­sin taas Gigan­tis­sa, eikä elo­ku­via vie­lä­kään ollut. Joku jät­kä siel­lä oli jo menet­tä­nyt her­mon­sa ja urput­ti täl­le muka­va miek­ko­nen -myy­jäl­le täs­tä että kun luva­taan eikä nii­tä kuu­lu. Vitut­taa se minua­kin, mut­ta olen kui­ten­kin sitä miel­tä, että syy­tön se myy­jä sii­hen on, eikä se sil­le juu­ri mitään voi jos tilan­ne on kui­ten­kin jo todet­tu ja sil­le kaik­ki voi­ta­va teh­ty. “En minä sul­le elo­ku­vak­si voi muut­tua” sanoi­si äiti tuol­la taval­la kiu­kut­te­le­val­le peni­kal­le. Toki­han sil­lä se vai­ku­tus on, että myy­jät puo­les­taan sit­ten vit­tui­le­vat edel­leen niil­le, jot­ka näis­tä asiois­ta vas­taa­vat ja sitä kaut­ta se epä­suo­ras­ti vai­kut­taa asioi­den para­ne­mi­seen, mut­ta sii­nä tar­koi­tuk­ses­sa välit­tö­mäs­ti lähel­lään ole­van ihmi­sen nis­kaan pas­kaa kaa­ta­maan kye­täk­seen pitää minun mie­les­tä­ni hen­ki­lön olla jol­la­kin taval­la vähin­tään­kin lie­väs­ti psy­ko­paat­ti­nen, eli toden­nä­köi­ses­ti tämä­kin jät­kä oli vain sar­jas­sam­me nii­tä, jot­ka tun­ne­taan ylei­sem­min nimel­lä mul­kvist. #

Jat­koin näin ollen ajan­tap­poa käve­le­mäl­lä Sep­pä­län pökö­pe­räl­le raken­net­tuun mega­lo­maa­ni­seen City­mar­ke­tiin, jos­sa huo­ma­sin, että minul­la ei ole viit­tä­kym­men­tä sent­tiä lait­taa säi­ly­tys­lo­ke­roon. Niin­pä menin vie­res­sä ollee­seen pik­kui­seen Arnol­din-pul­la­puo­tiin, jos­sa ystä­väl­li­nen new age -höp­pä­nän näköi­nen nai­nen sai minut hyväl­le tuu­lel­le ja antoi myös minul­le vii­den­kym­me­nen sen­tin yli­mää­räis­tä kort­ti­mak­sua vas­taan sen tar­vit­se­ma­ni koli­kon. Mon­ta­ko­han suklaa­sy­dän­do­nit­sia sitä voi­si syö­dä yhtä mit­taa jos sai­si nii­tä rajat­to­mas­ti? #

Sain näin ollen kas­si­ni sin­ne loke­roon, ja käväi­sin vie­lä sii­nä vie­rei­ses­sä asiakas-wc:ssä, jon­ka olin aiem­min huo­man­nut ilok­se­ni maksuttomaksi.On muu­ten aika vei­keä koke­mus käyt­tää piso­aa­ria, jon­ka vie­res­sä ole­va sei­nä on puo­lit­tain läpi­nä­ky­vää val­kois­ta muo­via, jon­ka toi­sel­la puo­lel­la on val­ta­van tava­ra­ta­lon park­ki­paik­ka ja pal­jon ihmi­siä. Ker­ta toi­sen­sa jäl­keen tämän Sep­pä­län uuden muh­kean City­mar­ke­tin viih­deo­sas­ton vali­koi­mat tuot­ta­vat minul­le pet­ty­myk­sen. Tosin on kyl­lä vai­kea sanoa, ovat­ko ne todel­li­suu­des­sa yhtään sup­peam­mat kuin muu­al­la­kaan, vaan vain vai­kut­ta­vat kää­piö­mäi­sil­tä tava­ra­ta­lon muu­ten jär­jet­tö­mään kokoon suh­teu­tet­tui­na. Joka tapauk­ses­sa pois­tuin sit­ten siel­tä hyvin pian. #

Ja menin Gigant­tiin, jos­sa ei ollut vie­lä­kään tarjous-DVD:itä. #

Myy­jä­kin jo tun­si minut naa­mas­ta. Se lupai­li mul­le, että sit­ten kun nii­tä tulee, niin ne elo­ku­vat ei lopu kes­ken. Jätin kui­ten­kin varauk­sen näis­tä halua­mis­ta­ni, jot­ta ei tar­vi­si sen kans­sa enää res­sa­ta; kysyn­tää niil­le on tun­tu­nut sen ver­ran pal­jon siel­lä ole­van joka ker­ta kun nyt siel­lä olen käy­nyt. #

Nyt nii­den pitäi­si siel­lä jo olla nou­det­ta­vis­sa. Pitäi­si. #

Juma­lau­ta. Minä­hän kir­joi­tan sen ja minä­hän jul­kai­sen sen, etkä sinä, tie­to­ko­neen rak­ki­ne sitä tule estä­mään. Minä kir­joi­tan sen, jul­kai­sen sen, ja jos vie­lä vas­tus­te­let, niin tutus­tu­tan sinut vii­den­nen ker­rok­sen g-voi­mien ihmeel­li­siin saloi­hin! #

Does that com­pu­te?! #