Näin puhui Zarathustra
#379. Torstai, 30. syyskuuta 2004 klo 20.58.08, kirjoittanut Jani. 0
Linkkejä lähtee tänään joka suuntaan siihen malliin, että lienee kyseessä se päivä kuukaudesta kun erakko tulee metsästään, hakemaan muutamia heimokontakteja joiden voimalla jaksaa jälleen seuraavan kuukauden eristäytyä. Tänään on hyvä päivä olla blogaaja, osa joukkoa. #
Pakinamaiset ja virtuaalisiksi uutistoimistoiksi erikoistuneet blogit poislukien, blogien lukemista aloittelevan ensivaikutelma on varmaankin tyypillisesti sellainen, kuin se oli itselläni: hämmennyksen sävyttämä. Koska yksittäiset kirjoitukset ovat yleensä aika lyhyitä, voi olla vaikea päästä perille siitä, mikä sellaisen merkitys on. Merkitys syntyy tietysti ajallisesta jatkumosta ja siitä, että niistä yksittäin lyhyistä merkinnöistä muodostuu ajan myötä kuva niitä tuottavasta ihmisestä. #
Vasta tuon kuvan muodostumisen myötä pystyy vähitellen tekemään selvää Pinserin listan tapaisesta hallitsemattomasta informaatiovyörystä; joidenkin tekstien taustalta löytyy tunnistettavia ajatuksia ja tunteita, osia itsestä, joiden tunnistaminen muissa tuottaa halun palata näiden ihmisten ajatuksistaan ja tunteistaan tuottamien kuvausten pariin uudestaan. #
Tämän merkintäni inspiraationa oli Hillityn Kukon[alaviite]Vai pitäisitkö parempana, että se kirjoitetaan yhteen ja pienellä, kuten tunnuksesi? :)[/alaviite] eilisiltainen pohdiskelu surusta: #
“Kipu tekee surulliseksi. Suru on mieleni ilmentymänä entuudestaan liiankin tuttu. Tunteena suru kaivaa esille kaikki vanhatkin surut ja murheet.” #
Tämä on esimerkki sellaisesta mielensisällön kuvauksesta, jonka blogiin vasta tutustuva hahmottaa eri tavalla kuin sitä ennenkin lukenut, joka tietää enemmän siitä, millaisessa kontekstissa tämä tunnetila on kirjoittajansa sisimmässä. Pahimmassa tapauksessa aloittelija ei kykene hahmottamaan vahvasti henkilökohtaista tekstiä ollenkaan, ja siirtyy turhautuneena etsimään jotain muuta. Blogien maailmaan perehtymistään aloittavan edessä kohoaa näin ollen kynnys, joka täytyy ylittää ennen kuin hän voi kokea olevansa maailmassa sisällä. Kynnyksen ylittäminen puolestaan vaatii tietoista ponnistelua, ja ponnisteluun motivoituminen voi olla vaikeaa, kun ei vielä itse ole kokenut, mitä kynnyksen toisella puolella oleminen antaa. #
Teknisesti orientoituneena ihmisenä, hakkerina, ajattelin tätä tietysti heti kynnyksen havaittuani: kuinka olisin voinut päästä sisälle tähän maailmaan hieman helpommin? Yksi kahdesta keksimästäni mahdollisesta ratkaisusta on, että blogien kirjo olisi niin laaja, että siihen kuuluisi myös helpommin sisällepäästäviä julkaisuja. Huumori on ehkä yksi ratkaisu; nyt jo ikävä kyllä edesmenneeltä vaikuttavan Moroskoopin semifiktiiviseltä (so. todellisuudesta inspiraationsa ammentavalta fiktiolta) kuulostava anti on uskoakseni sisällepäästävää jokaisen merkinnän osalta. Voi kuitenkin olla, että on maamme sen verran pieni, ettei blogien kirjo koskaan kasva niin laajaksi, että kynnyksen kulma ratkaisevasti loivenisi. Jonkin verran varaa siihen kuitenkin lienee toki vielä sentään. #
Toinen, edellistä nopeammin ja riippumattomammin toteutettavissa oleva apuneuvo olisi Pinserin listaa paremmin jaoteltu blogien sisällysluettelo, jollaisen hahmotelmalta vuodatus.substanssi.netin kategoriavalikko vaikuttaa. Tällaisen kautta voisi koettaa lähestyä kirjoittajien persoonallisuuksia itselle läheisen aiheen avulla. #
Toisaalta on kyllä sanottava, että yhteinen initiaatioriitti, raskas kertaponnistus ryhmään pääsemisen edellytyksenä on tietysti omiaan lisäämään nimenomaan sitä ryhmän yhteenkuuluvaisuudentunnetta, joka on osa tämänkin suuren uusheimon antia. #