marginaali

Päivä 10 päiväosastolla

#17347. Maanantai, 28. helmikuuta 2011 klo 20.47.20, kirjoittanut Jani.

Aamupalalla oli puhetta tukista, kun irokeesini herätti huomiota. #

Tein Pythagorasta, se vaikea kuvio olikin 85. eikä 81. Enkä saanut sitä vieläkään läpi, oli pakko hypätä yli. Sitten kyllä etenin kuin liukuhihnalla päälle sadan. #

Ruokana oli stroganovia, oli ihan kelvollista. #

Omahoitajan kanssa pähkäiltiin lisää villakoirani ydintä. Huomisaamuna on hoitokokous, saa nähdä sitten. Ainakaan se ei nyt ole siitä kiinni, etteikö ongelmani olisi selvä. #

 

Sarjamurhaajasarja

#17339. Sunnuntai, 27. helmikuuta 2011 klo 18.50.35, kirjoittanut Jani.

Näin toissayönä unta eeppisestä sarjamurhaajasta, joka aloitti toimintansa joskus Viiltäjä-Jackin aikoina ja hieman samanlaisella modus operandilla, mutta joka valitsi uhreikseen tavallisia tai pikemminkin jopa yläluokkaisia naisia prostituoitujen sijaan. Eeppisen tästä veikosta teki se, että hänestä sai alkunsa samanlaisten sarjamurhaajien sarja: aina entisen kuoltua ilmaantui seuraaja, joka ei ollut vain huono jäljittelijä, vaan yhtä pätevä kuin esikuvansa. Seurasin unessa tätä sarjamurhaajien katkeamatonta ketjua ensimmäisestä aina nykypäiviin saakka, ja lopussa olin jo sitten itsekin mukana tapahtumissa. #

Murhaajan surmatöihin liittyi aina äänimerkki: kissan ääntä muistuttava naukaisu ja sen jälkeen korkin avaamisen ääntä muistuttava poksahdus. Säikähdin aina aivan helvetisti kun kuulin sen äänen unessani. Tämä oli siis ihan kunnon painajainen. #

Jossain vaiheessa murhaaja piti uhriaan rauniotalossa, jossa olen käynyt joissain muissakin unissa. Tässä on sen talon pohjapiirros: #

Rauniotalon pohjapiirros #

Talon seinät on tehty kivestä, mitään eristeitä siinä ei ole. Se on autioitunut jo ajat sitten, sen lattialla lainehtii vesi (talon pohja on uponnut maanpinnan alapuolelle) eikä kattoa enää ole. Ikkunoita on vain kaksi pientä reikää yhdessä päädyssä, oviaukko on niiden viereisellä seinällä. #

Tänään on huomenna

#17334. Lauantai, 26. helmikuuta 2011 klo 18.49.43, kirjoittanut Jani.

Viime viikolla olin sunnuntaina jo niin puhkipoikki, etten meinannut jaksaa, ja se ohjelma olisi ollut viikonlopun kolmesta päivästä rankin. Niinpä vaihdoin lauantain ja sunnuntain ohjelmat, eli tein tänään huomisen ohjelman, huomenna teen tämänpäiväisen. Näin huominen on tasoituksena vähän kevyempi. #

Kävin apteekissa ostamassa isot kasat lääkkeitä, nyt niitä taas piisaa. #

Kävin saunassa ja söin mutakakkua. #

 

Lotto-35

#17328. Perjantai, 25. helmikuuta 2011 klo 18.48.26, kirjoittanut Jani.

Osumia viime viikolla: 1 + 1 lisänumero #

Voitot viime viikolta: 0,00 euroa #

Säästöä tähän mennessä: 28,00 euroa #

Tämän viikon rivi: #

4, 5, 11, 17, 21, 35, 39 #

Päivä 9 päiväosastolla

#17317. Perjantai, 25. helmikuuta 2011 klo 18.45.52, kirjoittanut Jani.

Aamupalalla olin tuppisuuna. #

Rentoutusryhmässä jännitettiin ja rentouduttiin. Huomasin (taas), että hengitän huonosti tai en ollenkaan. Nyt siihen tosin oli ihan järkiselitys: olen oppinut hengittämään ulos supistaessani, ja tuossa ohjelmassa supistukset kestivät paljon kauemmin kuin yksi normaali uloshengitys. #

Ruokana oli jotain paneroitua pihviä ja pottumuusia. Oli oikein hyvää. #

En edennyt Pythagorasissa yhtään, se 81. kuvio on perhanan vaikea. #

Kerroin omahoitajalle motivaatio-ongelmistani. Nyt on parempi mieli sen suhteen, sillä etukäteen pelkäsin, että se vaarantaisi jatkon. Tuo kun antaisi hyvän tilaisuuden käydä käsiksi ongelman ytimeen paikassa, johon olen sitä varten tullut. #

Ongelman ydinhän on siis, että siinä, missä ihmiset ilmeisesti yleensä ryhmään jouduttuaan alkavat vääjäämättä lähentyä toisiaan ja omana itsenä oleminen siis helpottuu, minulla käy päinvastoin: se, mitä oikeasti olen, ajautuu sisälläni yhä tiukemmin eristyksiin, ja ulkomaailman kanssa kommunikoimaan jää vain valheellinen kuori. Tähän rooliin siirtyminen on raskasta eikä kuoren kommunikointi tuota minulle sellaista aitoa mielihyvää, jota muut ihmiset ilmeisesti sosiaalisista kontakteista saavat. Ei siis ole kummakaan, että mieluummin olen yksin. #

Omana itsenäni oleminenhan on juuri sitä, minkä harjoittelua varten tämä jakso minulle hommattiin. Turhautumiseni johtuu siitä, etten vielä tähän mennessä (kolmasosa jaksoa takana) ole saanut yhtään sen langanpäästä kiinni. Tilaisuudet kommunikoida eivät yksinään riitä: ajaudun vain tuohon yllä kuvaamaani allikkoon, jollei jonkin sortin interventiota tapahdu. Jonkin päässäni pitäisi muuttua, mutta minulla itselläni ei ole aavistustakaan miten siihen pääsisi kiinni. #