marginaali

Ignostikko tunnustautuu

#2503. Tiistai, 31. lokakuuta 2006 klo 20.50.10, kirjoittanut Jani.

Kas vain, ihan yhtäkkiä törmäsin Wikipediassa termiin, jonka määrittelyssä kuvataan täydellisesti omaa suhtautumistani jumalasioihin. #

”Ignostismi on näkemys, jonka mukaan kysymys jumalan olemassaolosta on merkityksetön, koska sillä ei ole todennettavia (tai testattavia) seurauksia. […] Vaikka jumalan käsite on ignostismin mukaan mieletön, ignostikko saattaa pitää ajatusta jumalasta tunneperäisesti tai esteettisesti merkityksellisenä. Sen sijaan jumala oliona on epäselvä ja epäjohdonmukainen käsite. […] #

Ignostikolle sellaiset teologien käyttämät käsitteet kuin ’ensimmäinen syy’, ’kaikkivaltias’ ja ’kaikkihyvä’ ovat epäselviä, ristiriitaisia, kielellisesti tyhjiä tai mahdollisesti runollisia. Siksi niistä ei voi mielekkäästi sanoa, ovatko ne tosia vai eivät. Tämän vuoksi ignostikko odottaa sisäisesti ristiriidatonta jumalan määritelmää, ennen kuin esittää asiasta väitteitä puolesta tai vastaan.” #

Wikipedia (via IRC-URLs) #

 

Uutiset ja vastauutiset

#2502. Tiistai, 31. lokakuuta 2006 klo 16.56.46, kirjoittanut Jani.

Muuntunut virus herättää pelkoja lintuinfluenssan leviämisestä ja suomalaisissa hanhissa on todettu lintuinfluenssaviruksen vasta-aineita, mutta Yhdysvalloissa on kehitetty uusi tehokas keino tuottaa lintuinfluenssarokotetta. #

Minusta tämä länsimainen lintuinfluenssahysteria on alusta asti ollut koominen juttu, koska se muistuttaa minusta niin elävästi Simpsoneiden Mr Burnsiä ja tämän Howard Hughesilta jäljiteltyä pakko-oireista häiriötä. Eikö tämä maailmankolkkamme olekin kuin rikas vanhus, joka pelkää vainoharhaisesti, että hänen yltäkylläisyyden täyttämä elämänsä suistuu hallitsemattomasti tuhoon näkymättömän pienten organismien vaikutuksesta? #

Itse kärsin parhaillaan taas ihan tavallisesta flunssasta. #

Muokkaukset

  1. Lisäsin linkin Eviran uutiseen vasta-aineista suomalaishanhissa ja muutin otsikkoa vastaavasti (”Uutinen ja vastauutinen” → ”Uutiset ja vastauutiset”). #

  2. Poistin vanhentuneen linkin Verkkouutisiin. #

Julkaisu, valmius, läpinäkyvyys

#2500. Maanantai, 30. lokakuuta 2006 klo 18.32.29, kirjoittanut Jani.

”Mulla on aina paha tapa kirjotella kaikenlaisia lisäyksiä tekstiin seuraavan tunnin aikana julkaisusta. Joskus voisi tietysti hioa tekstin ENNEN julkaisua.” #

känkkäränkkäpäivä (linkki vie ns. Friends Only -periaatteella toimivaan LiveJournal-päiväkirjaan, sitaatti julkaistu kirjoittajan luvalla) #

Jos tekstit pitäisi saada valmiiksi ennen julkaisua, niin minä en tuottaisi juuri mitään, sillä valmista tekstiä, ainakaan blogitekstiä, ei minusta ole olemassakaan. Tekstin kehitys on viiva ja julkaisu vain yksi piste sillä. Jotkut tekstit ovat kehityksessään pitemmällä kuin toiset (ja monesti tämä korreloi niiden iän kanssa), mutta valmiiksi en tohtisi omiani milloinkaan nimittää – jollen sitten kuolemassani. #

Aina välillä haaveilen julkaisujärjestelmästä, joka näyttäisi reaaliajassa kuinka nämä merkinnät täällä marginaalissa syntyvät. En toki ehkä ihan kaikkea sillä tavalla läpinäkyvästi kirjoittaisi, ja luultavasti sulkisin ainakin niiden livenä kirjoittamieni merkintöjen kommentoinnin siihen asti, että katsoisin niiden olevan… heh, en tietenkään sano ”valmiita”, ja ”julkaisukelpoisiksi” nimittäminen tuntuisi vihjaavan, että ne olisivat sitä ennen olleet julkaisukelvottomia, vaikka ne olisivat koko ajan olleet julkaistuja. Mutta siis siihen asti, että minusta tuntuisi, että nyt ne voisi avata kommentoinnille. #

Toinen läpinäkyvyys, jonka haluaisin joskus toteuttaa, olisi oman Internet-selailun paljastaminen enemmän kuin mihin pelkkä linkkiblogi pystyy. Se olisi jonkinlainen yksityisyydenvarjeluun tehtyjen selainlaajennusten vastakohta, joka keräisi annetun valkoisen listan (whitelist) pohjalta talteen vierailtuja osoitteita ja tuuppaisi niitä verkkoon tasaisin väliajoin, ehkä jonkin verran yhdistelyä ja siivousta tietyn logiikan mukaisesti tehtyään. #

Sellaisella listalla ei ehkä olisi samanlaista arvoa kuin linkkiblogilla, jollaisiin yleensä suodattuu keräilijänsä mielestä kaikesta kohinasta erottuvia helmiä, mutta sen tarkoitus olisikin eri: antaa läpileikkaus selailutavoista, ja toimia samalla muistilistana, josta voisi löytää sen yhden, juuri tähän niin täydellisesti sopivan linkin, johon törmäsi pari päivää sitten jossain, muttei muista enää missä, eikä sitä mihin se viittasi. #

Muokkaukset

  1. Päivitin linkkiblogilinkin ja linkitin Whitelist-artikkelin whitelist-sanaan valkoisen listan sijasta. #

Ystävyyttä, yhteistoimintaa ja keskinäistä avunantoa

#2501. Maanantai, 30. lokakuuta 2006 klo 18.07.29, kirjoittanut Jani.

”Sisäministeri Kari Rajamäki haluaa yhteistyössä Venäjän kanssa valvoa ”internet-sivustojen sekä uutis- ja puheryhmien sisältöä”. Lisäksi Rajamäki pitää tietoverkoissa tapahtuvan terroristien salatun viestiliikenteen paljastamista hyvänä keinona terrorismin vastaisessa toiminnassa.” #

Digitoday: Rajamäki haluaa auttaa Putinia nettisisältöjen valvonnassa (korostus omani) #

Tässä taidettiin saada vastaus siihen taannoin miettimääni kysymykseen, että mitä Rajamäki tarkoitti puhuessaan poliisin rajallisista mahdollisuuksista tutkia ja torjua Internetiin liittyvää rikollisuutta. #

Ei Saatana, mikä… tuo, onko tuommoiselle edes nimeä? #

Matti ja Teppo: Vaiston varassa (fan fiction)

#2499. Maanantai, 30. lokakuuta 2006 klo 14.13.59, kirjoittanut Jani.

Ilta oli myöhäissyksyiseksi varsin lämmin, joten kun keikalta Tepon kanssa poistumassa olleen Matin lihaksikasta vartaloa peittävät ihokarvat värähtivät, hän jännittyi välittömästi. Matin ei luonnollisestikaan tarvinnut sanoa Tepolle mitään, sillä tämän jalomuotoiset sieraimet olivat myös poimineet vaaran uhan ilmasta, ja toisiinsa vilkaistuaan miehet singahtivat salamannopeasti tahoilleen: Matti läheisen kulman ja Teppo roskalavan taakse, jonne hän ennätti juuri ennen kuin luodit lävistivät sen toisen kyljen. #

Veljesten äärimmäisen herkät korvat olivat välittömästi tunnistaneet äänen lähteeksi pienikokoisen konetuliaseen, ja paikallistaneet sen läheiselle katolle. Toinen ja kolmas tuli tulivat kahdesta muusta suunnasta. Vaikka kyseessä olivatkin ilmiselvästi ammattimaiset tappajat, he olivat paljastaneet itsensä laukauksillaan liian nopeasti, Teppo mietti; heidän olisi pitänyt odottaa väijyksissä ja avata tuli myöhemmin, yllättäen uhrinsa. #

Luotisateen ropistessa yhä ympärillään Matti kiipesi ylös tiiliseinässä kiinni ollutta räystäsputkea pitkin. Saavuttuaan katolle hän liikkui ripeästi mutta äänettömästi kuin kissa sen reunalla, lähestyen ensimmäistä ampujaa takasivulta. Päästyään noin metrin päähän miehestä, tämän sitä lainkaan aavistamatta, Matin alkoi käydä häntä hieman sääliksi, joten hän huikkasi: ”Psst!” #

Kun mies kääntyi, Matti jysäytti kiertopotkun hänen naamaansa niin että miehen nenä halkesi pienenpieniksi murusiksi ja kaikki hampaat irtosivat paikoiltaan. Kun mies oli potkun voimasta käännähtänyt selin, Matti tarttui vasemmalla kädellään hänen päähänsä ja katkaisi mieheltä niskan yhdellä oikean kyynärpäänsä pistävällä liikkeellä. #

Samaan aikaan Teppo oli kiivennyt toiselle katolle, josta ampuja oli tulittanut pienellä käsiaseella. Teppo ei vaivautunut luottamaan yllätyksen voimaan, vaan hyppäsi katoksen reunan yli suoraan pistoolimiehen eteen. Mies ei luonnollisesti silti mitenkään ollut osannut varautua tähän, ja hänen hämmennyksensä maksoi hänelle hänen henkensä. Hän ehti vain vaivoin kohottaa aseensa kohti hyökkääjäänsä, kun tämä jo yhdellä käsittämättömän voimallisella lyönnillä murskasi hänen ranteensa. #

Miehen pistooli ei ehtinyt pudota maahan, sillä Teppo otti sen kiinni ilmasta ja oli saman tien siirtynyt miehen taakse. Hän pakotti miehen polvilleen, suuntasi aseen tämän sydämeen ja veti liipasinta niin ripeästi, että aseen viisi viimeistä luotia tyhjenivät siitä yhdessä sekunnissa. #

Sen jälkeen Teppo hyppäsi katolta takaisin katutasolle pehmentäen maahantuloaan kuperkeikalla. Kaikki tapahtui jälleen niin äänettömästi, ettei kadunkulmassa edelleen roskalavaa tähtäilevä mies kuullut mitään — tai ehkä hänen tarkkaavaisuutensa oli herpaantunut siksi, että hän yritti kutsua katolla jo pitkän aikaa kuolleina maanneita tovereitaan kuiskaten. Oli miten oli, Matti ja Teppo lähestyivät häntä, toinen vasemmalta, toinen oikealta, eikä hän tiennyt sitä ennen kuin oli liian myöhäistä. #

Matti tarttui miestä vasemmasta kädestä, Teppo oikeasta, eikä heidän yhteiskoordinaatioonsa tarvittu sanoja, hädin tuskin eleitä, kun he kahdella täsmälleen samanaikaisella, toisistaan poispäin suuntautuneella liikkeellä tempaisivat niin, että mies halkesi keskeltä kahtia, ja hänen sisuskalunsa putosivat maahan täsmälleen siihen kohtaan, jossa vielä äsken kokonainen mies oli seissyt. #

Varmistettuaan vielä, ettei lähiympäristössä ollut enempää vihollisia, Matti ja Teppo seisahtuivat vielä hetkeksi paikassa, jossa olivat olleet tulituksen alkaessa. #

”Vaisto pelasti meidät jälleen kerran”, Matti sanoi.
”Totta, vaisto pelasti”, vastasi Teppo. #

Tässä kuvatut tapahtumat ovat tosia, eikä niillä niin ollen ole mitään yhteyttä Espoossa viikonloppuna väitetysti sattuneeseen ampumavälikohtaukseen. Kaikki yhtäläisyydet Matin ja Tepon tai muiden mielikuvitushahmojen sekä tämänpäiväisen Prisman (Vaaran vaisto) kanssa ovat siis puhdasta yhteensattumaa. #

Muokkaukset

  1. Lisäsin maininnan Prismasta. #