marginaali

Liika on liikaa

#26039. Perjantai, 15. kesäkuuta 2012 klo 19.59.33, kirjoittanut Jani.

Lujin täs­sä joku päi­vä Yli­opis­ton aptee­kin asia­kas­leh­des­tä ilmiös­tä nimel­tä lii­ka­hi­koi­lu. Kyl­lä­pä hais­kah­ti medi­ka­li­saa­tiol­ta jos mikä! #

Siis aina­kin jos Suo­mes­sa joku huh­ti-loka­kuus­sa hikoi­lee niin, että kokee sen kiusal­li­sek­si, niin se joh­tuu ihan vaan sii­tä suo­ma­lai­ses­ta men­ta­li­tee­tis­ta, että meil­lä tääl­lä poh­jo­las­sa on niin vilu ja kur­juus 13 kuu­kaut­ta vuo­des­ta, että parem­pi vaan vetää kin­tai­ta jal­kaan ja kol­me kuol­lut­ta koi­raa pää­hän vie­lä juhan­nuk­sen kor­vil­la­kin ettei tule kato ja kor­jaa! Mut­ta sit­ten kun koit­taa kesä niin ote­taan­kin iho­syö­pää takai­sin oikein koko vuo­den, ja vie­lä edel­li­sen ja seu­raa­van­kin edes­tä varas­toon! Eikä vit­tu mitään ilmas­toin­te­ja saa­ta­na, läm­pöä läm­pöä läm­pöä vaan, mitä enem­män läm­pöä niin sen parem­pi! #

Mut­ta kun­pa ei oli­si tätä kiusal­lis­ta lii­ka­hi­koi­lua, olis­ko­han aptee­kis­sa sii­hen jotain. #

Digifiili

#25933. Keskiviikko, 23. toukokuuta 2012 klo 21.30.31, kirjoittanut Jani.

Voi hyvä Jee­sus että minä rakas­tan tie­to­ko­nei­ta. Käyn nyt, arva­ten­kin töit­ten takia, läpi sel­lais­ta vai­het­ta, että antau­dun täl­le pak­ko­miel­teen­omai­sel­le rak­kau­del­le­ni aivan täy­sil­lä. Imen itsee­ni digi­taa­li­suut­ta enkä enää edes yri­tä pei­tel­lä sitä, että tie­to­ko­neet ovat minus­ta kai­kin tavoin parem­pia ja lähei­sem­piä kuin ihmi­set. Sil­lä, mitä ihmi­set sii­tä ajat­te­le­vat, ei ole minul­le väliä. Haluan ympä­röi­dä itse­ni tie­to­ko­neil­la, nol­lil­la ja ykkö­sil­lä, kää­riy­tyä nii­hin ja uis­ken­nel­la niis­sä. #

(Käyn nyt myös läpi jokail­tais­ta kofeii­ni­kra­pu­laa, jon­ka takia teen kym­men­tä asi­aa yhtä aikaa, tämä kir­joit­ta­mi­nen mukaan­luet­tu­na, ja olen eri­tyi­sen sen­ti­men­taa­li­nen.) #

Olen otta­nut tavak­si juo­da joka aamu lit­ran pul­lol­li­sen vet­tä. (Minä­hän siis olen yksi pul­lo­ve­den vaki­tui­sis­ta kulut­ta­jis­ta, jos­kin kulu­tan tosia­sias­sa vain nii­tä pul­lo­ja. Nii­den pese­mi­nen on niin vihe­liäis­tä, että mie­luum­min mak­san sii­tä, että joku muu tekee sen. Jos kier­rä­tys­muo­vi­pul­lo­ja myy­täi­siin tyh­ji­nä, ostai­sin sel­lai­sia, jos se oli­si eko­lo­gi­sem­paa kuin veden osta­mi­nen. Tai jos nii­tä myy­täi­siin kau­pan hana­ve­del­lä täy­tet­tyi­nä.) #

Niin, siis olen nyt ruu­kan­nut tan­ka­ta sitä vet­tä aamui­sin. Panen sen pul­lon illal­la jää­kaap­piin että se vesi on aamul­la kyl­mää. Kun aina työ­mat­kal­la sitä huo­maa, että täs­sä on mel­koi­nen jano, ehkä se tulee aamu­puu­ron alet­tua sulaa, ja yön jäl­jil­tä­kin tie­tys­ti. Mut­ta sitä ei huo­maa ennen kuin siel­lä bus­sis­sa, ja sit­ten jou­tuu vain kiu­ot­ta­maan kui­va­na. #

Niin olen siis sik­si nyt ruven­nut tank­kaa­maan. Ja kun tun­tuu, ettei töis­sä­kään muis­ta juo­da tar­peek­si. #

Se on aika rank­kaa tou­hua sen pul­lon kit­taa­mi­nen, mut­ta sen jäl­jil­tä on kyl­lä oikein mai­nio olo. Sitä on kuten sanot­tua yön jäl­jil­tä ihan kui­vua kurp­sah­ta­nut, mut­ta tar­peek­si nes­tet­tä saa­tu­aan sitä ikään kuin herää hen­kiin. #

Tosin sit­ten työ­pai­kal­le kerit­tyä­ni sitä onkin sit­ten jo ihan hal­kea­mis­pis­tees­sä. #

Huo­mi­saa­mu­na taas salil­le, jee! #

Valion Pro­feel

#25828. Lauantai, 5. toukokuuta 2012 klo 19.51.24, kirjoittanut Jani.

Valion Pro­feel: “ilman tur­hia hii­li­hy­draat­te­ja” … “kiin­ni­tet­ty eri­tyi­ses­ti huo­mio­ta pro­teii­nien ja hii­li­hy­draat­tien oike­aan suh­tee­seen” … “on huo­mioi­tu myös hii­li­hy­draat­tien mää­rä” … “maus­tet­tui­hin jogurt­tei­hin ver­rat­tu­na hii­li­hy­draat­te­ja on huo­ma­ta­van vähän, noin puo­let vähem­män kuin taval­li­sis­sa jogur­teis­sa” … “sel­väs­ti vähem­män hii­li­hy­draat­te­ja mui­hin maus­tet­tui­hin rah­koi­hin ver­rat­tu­na” … “mata­lat hii­li­hy­draat­ti­mää­rä” … “hii­li­hy­draat­tia vain vähän”. #

Eli kuin­ka pal­jon? #

9,6 gram­maa (vanil­ja), 8 gram­maa (mai­to­kah­vi) tai 7 gram­maa (vadel­ma) sadas­sa gram­mas­sa. #

Noin puo­let maus­te­tun jogur­tin soke­ri­mää­räs­tä? #

Jogur­tin, jos­sa on 12 gram­maa (hedel­mä­pom­mi) tai 11 gram­maa (loh­kea­va sit­ruu­na) sadas­sa gram­mas­sa? Ei, löy­tyy kyl­lä yksi johon tuo väit­tä­mä pätee: “ter­veys­vai­kut­tei­nen” Olo (14 g soke­ria sadas­sa gram­mas­sa). #

Mut­ta sen­tään sel­väs­ti vähem­män kuin muis­sa maus­te­tuis­sa rah­kois­sa? #

Rah­kois­sa, jois­sa on perä­ti 17 gram­maa (kunin­ga­tar), 16 gram­maa (sit­ruu­na) — kyl­lä kyl­lä! — 12 gram­maa (“makea” tuli­nen), 4,3 gram­maa (val­koi­nen) sadas­sa gram­mas­sa. #

Pro­teii­nia on “yhdes­sä pika­ris­sa yli 10 g”. #

Eli pal­jon­ko? #

11 19,3 gram­maa (vanil­ja), 8 20 gram­maa (mai­to­kah­vi), 7 10,5 gram­maa (vadel­ma) — ooh! #

Sen mää­rä suh­tees­sa soke­riin on siis koh­dal­laan, eli 1:4 (Val­tion ravit­se­mus­neu­vot­te­lu­kun­nan suo­si­tus 2005, s. 17-20)? #

1:1 (mai­to­kah­vi), 1,1:1 (vadel­ma, vanil­ja). #

Muokkaukset

  1. Pro­teii­nin abs. mää­rä ja sen abs. suh­de soke­rin mää­rään. #

Linjat

#25769. Torstai, 19. huhtikuuta 2012 klo 19.27.44, kirjoittanut Jani.

Pitäs taas men­nä hie­rot­ta­vak­si, jalat on ihan junt­tu­ras­sa. Ja salil­la pitäs käyä vii­kol­la­ki, tun­tuu että sitä läs­kis­tyy ja sur­kas­tuu ja ties mitä, muut­tuu sem­mo­sek­si löy­säk­si pal­lok­si ku on viis päi­vää käy­mät­tä. Löy­säk­si pal­lok­si jos­ta sojot­taa jäy­kät keta­rat. #

Ajat­te­lin että ihan vaik­ka vain 20 minuu­tin HIIT ois hyvä. Aamul­la ajat­te­lin, ilta­päi­väl­lä töit­ten jäl­keen en mones­ti­kaan jak­sais. Aamu­ree­ni ren­tout­tas muka­vas­ti. Jak­sais töis­sä parem­min. #

Syyä en sit­te kyl­lä var­maan ehtis aamul­la koto­na. Se pitäs joten­ki jär­kä­tä, ehkä mat­kal­la tai peril­lä töis­sä. Tai siis ehti­sin jos söi­sin ennen salil­le­me­noa, mut­ta sii­tä nyt ei tule pask… tai siis, täy­del­lä mahal­la on paha huh­kia. Palk­ka­rin ottai­sin tie­tys­ti. #

Muu­ten­ki vitut­taa tuo syö­mi­nen. Ei jak­sais mil­lään. Yri­tä sii­nä sit­te kas­vaa ihmi­se­nä ku ei ruo­ka mais­tu eikä pysy sisäl­lä vaik­ka mais­tuis­ki. #

Byte Me

#25712. Tiistai, 10. huhtikuuta 2012 klo 17.35.51, kirjoittanut Jani.

Oli­pa lie­väs­ti sanot­tu­na mie­li mus­ta­na aamul­la. Ei suo­ra­nai­ses­ti töi­hin­me­non takia, vaan vain tämä ylei­nen vii­kon­lo­pun­jäl­kei­nen masen­nus ker­taa var­hai­nen herä­tys potens­siin unir­ty­mi pit­kän vii­kon­lo­pun jäl­jil­tä. #

Toki­han unien jat­ka­mi­sel­la sitä oli­si voi­nut lykä­tä vie­lä jon­kin ver­ran, mut­ta kun sil­lä ei tosi­aan juu­ri sen enem­pää yhteyt­tä töi­hin ole, ei ole jär­keä sen takia jät­tää mene­mät­tä­kään. Sama­han se on hau­too­ko itse­mur­haa ja maa­il­man polt­ta­mis­ta koto­na vai töis­sä. Pait­si että siel­lä töis­sä saat­taa suu­rem­mal­la toden­nä­köi­syy­del­lä olla sel­lais­ta teke­mis­tä, että sii­hen voi aivon­sa har­haut­taa ja siten pae­ta tus­kaa. #

(Tämä jär­kei­ly on suo­raan peräi­sin kes­kus­te­luis­ta psy­ko­lo­gin kans­sa.) #

Ja oikein hyvin­hän se toi­mi­kin, nyt on päi­vä taka­na ja aivo­rie­pu puh­kuu taas tar­moa ikään kuin kai­ken tur­huus oli­si muka kadon­nut jon­ne­kin sil­lä aikaa, kun pro­ses­so­ri on rous­ku­tel­lut ohjel­moin­ti­päh­ki­nöi­tä. #

…joooos­ta pääs­tään­kin käte­väs­ti takai­sin edel­li­seen aihee­seen: jep, nois­ta nyt tuol­la ole­vis­ta päh­ki­nöis­tä se tämä maha ei nyt tyk­kää. Sumplin täs­sä seu­raa­vaa siir­toa, joka saat­tai­si olla, että paah­taa nuo nykyi­set uunis­sa. Vaik­ka jos niis­sä on vaik­ka jotain tor­jun­ta-ainet­ta, niin en tie­dä onko sii­tä paah­ta­mi­ses­ta­kaan sit­ten mitään hyö­tyä. #

Toi­nen vaih­toeh­to oli­si ostaa joku pie­ni val­mis­pus­sil­li­nen uusia päh­ki­nöi­tä ja kokeil­la nii­tä. Sil­lä sit­ten aina­kin luul­ta­vim­min var­mis­tui­si, että onko kyse yksit­täi­ses­tä tuo­te­vias­ta vai vial­li­ses­ta kulut­ta­jayk­si­kös­tä. #