marginaali

Fucking nuts / Silkkaa pashaa

#25698. Sunnuntai, 8. huhtikuuta 2012 klo 22.31.01, kirjoittanut Jani.

Cashew-hedelmä pähkinöineen Tois­sayö­nä oli taas yökö­tys, mut­ta enem­män vain per­ke­leel­li­nen maha­ki­pu. Epäi­len päh­ki­nöi­tä, edel­li­syö­nä mitään vai­vo­ja ei ollut kun en illal­la syö­nyt päh­ki­nöi­tä enkä avo­ka­doa (vaan hir­ven­kie­len). Tänä aamu­na sul­jin avo­ka­don pois, sil­lä söin sitä taas eili­sil­ta­na, eikä vii­me yönä ollut mitään. Aion nyt syö­dä taas noi­ta päh­ki­nöi­tä, ja jos ensi yönä maha oirei­lee, se on sel­vä jut­tu. #

Tai no siis, se ei vie­lä, että onko tämä pysy­vää, ja ovat­ko syy­nä jot­kin tie­tyt päh­ki­nät vai päh­ki­nät yli­pään­sä, ja rajoit­tuu­ko se tuo­hon nyt meneil­lään ole­vaan pus­sil­li­seen (niin kuin epäi­len) vai onko kyse jos­tain kum­mal­li­ses­ta yli­her­kis­ty­mi­ses­tä. Nuo ovat irto-Par­rot­se­ja plus Sal­li­sen val­miik­si­pus­si­tet­tu­ja sak­san­päh­ki­nöi­tä. Irto-Par­rot­se­ja nime­no­maan epäi­len, vaik­ka nii­tä­kin kyl­lä söin jo aiem­min yhden pus­sil­li­sen eikä sil­loin ollut mitään. #

Lihan­syö­jäk­si­hän minut on luon­to­äi­ti tie­tys­ti tar­koit­ta­nut, sii­tä tämä kaik­ki joh­tuu. Ei alle kol­mi­kymp­pi­se­nä väki­val­tai­ses­ti kuo­le­vien tar­vit­se veri­suo­nis­taan huo­leh­tia. Saa­ti­ka pla­kis­ta tai muis­ta nau­ret­ta­vis­ta piper­ryk­sis­tä. #

Vitut­taa­pa muu­ten sekin, ja on jo pitem­pään teh­nyt, että “päh­ki­nä­se­koi­tuk­sien” seas­sa myy­dään ties mitä. Siis rusi­noi­ta, banaa­ni­las­tu­ja sun muu­ta pas­kaa. Sii­hen pitäi­si olla joku EU-direk­tii­vi. Että kun pus­sis­sa lukee “päh­ki­nä­se­koi­tus” niin se sit­ten sisäl­tää sekoi­tuk­sen päh­ki­nöi­tä, eikä mitään muu­ta. Myy­kööt mui­ta­kin jos joku ostaa, mut­ta kut­su­koot nii­tä sit­ten vaik­ka­pa pas­ka­se­koi­tuk­sik­si. (Saa kek­siä parem­man nimen jos joku kek­sii. Epäi­len kui­ten­kin ettei kek­si.) #

Etola

#25675. Torstai, 5. huhtikuuta 2012 klo 21.58.21, kirjoittanut Jani.

Mary Jane Kelly, Viiltäjä-Jackin viides uhriHerä­sin vii­del­tä omi­tui­seen akuut­tiin yökö­tyk­seen. Piti men­nä ves­san lat­tial­le puh­kai­le­maan. Ei tul­lut yrjö yöky­lään, mut­tei se olo ohi­kaan men­nyt, joten kuo­le­man­vä­sy­nee­nä kai­voin kaa­pis­ta pal­jun ja menin sen kans­sa takai­sin petiin. Tai siis pal­jun panin lat­tial­le vuo­tee­ni vie­reen. Sii­nä sit­ten kuu­los­te­lin oloa­ni uskal­ta­mat­ta nukah­taa, ja sit­ten se meni yhtäk­kiä pois yhtä nopeas­ti kuin oli tul­lut­kin (pal­ju?). Mut­ta kel­lo oli jo niin pal­jon että piti nous­ta ylös. #

Lin­ja-autos­sa luin Ame­rican Psyc­hos­ta eri­tyi­sen raa­kaa väki­val­ta­ku­vaus­ta, kun kuvo­tus iski uudes­taan. Se oli siis ihan oike­aa fyy­sis­tä pahoin­voin­tia sekin. Sel­lais­ta ei ole ennen sat­tu­nut, vaik­ka olen tuon­kin kir­jan jo muu­ta­maan ker­taan luke­nut, jos­kin aiem­min aina suo­mek­si. Ehkä se oli alku­pe­räis­kie­len vai­kut­ta­vuu­dem­muut­ta, tai sit­ten kuvo­tus oli vain vie­lä aamu­öi­sen jäl­jil­tä taval­lis­ta her­kem­mäs­sä. Todel­li­sia raa­kuuk­sia kuvi­na tai video­na näh­des­sä­ni saa­tan kyl­lä sil­loin­kin rea­goi­da voi­mak­kaas­ti, mut­ta sil­loin se on hen­ki­ses­ti pal­jon voi­mak­kaam­paa ja fyy­si­ses­ti pal­jon hei­kom­paa kuin mitä tämä oli. #

Joh­duin sii­tä miet­ti­mään, mik­si ihmi­se­läi­men tois­ta ihmis­tä koh­taan har­joit­ta­ma raa­ka väki­val­ta tun­tuu niin eri­lai­sel­ta kuin ei-ihmis-eläi­men ihmis­tä koh­taan har­joit­ta­ma väki­val­ta. Tai se ei oikeas­taan tun­nu eri­lai­sel­ta, vaan pikem­min­kin vain miel­läm­me ne hyvin eri tavoin. Ensim­mäi­nen sii­tä herää­vä aja­tus on tie­tys­ti, että kyse on väki­val­lan eri­lai­sis­ta tar­koi­tus­pe­ris­tä. Jos­ta edel­leen joh­duin poh­ti­maan, onko eläi­men eri tar­koi­tus­pe­ril­lä sit­ten ero­ja sen väki­val­lan­teon miel­tä­mi­sen kan­nal­ta. #

Ihmi­sen jou­tu­mi­nen vil­lie­läi­men sur­maa­mak­si on tie­tys­ti useim­mi­ten mur­he­näy­tel­mä, mut­ta vai­kut­taa­ko eläi­men vai­ku­tin tra­ge­dian laa­tuun? Jos näl­kiin­ty­nyt leo­par­di raa­te­lee ja syö lap­sen, onko se pie­nem­pi tra­ge­dia kuin jos vas­ta­syö­nyt leo­par­di raa­te­lee tiel­leen sat­tu­neen lap­sen vain oppor­tu­nis­ti­ses­ti, ja jät­tää saa­liin­sa syö­mät­tä kun ei satu mais­tu­maan? #

Leopardi hyökkääAina­kin minus­ta tun­tuu vah­vas­ti sil­tä, että noil­la tapah­tu­mil­la ei mur­heel­li­suu­des­sa mitat­tu­na ole mitään eroa. Olen ilmei­sen tai­pu­vai­nen miel­tä­mään eläi­men har­joit­ta­man väki­val­lan yhtä neut­raa­lis­ti kuin puun kaa­tu­mi­sen, lumi­vyö­ryn, maan­jä­ris­tyk­sen tai min­kä tahan­sa täy­sin tah­dot­to­mas­ti toi­mi­van luon­no­nil­miön aiheut­ta­man mur­he­näy­tel­män. Ja sil­ti­kään en mis­sään tapauk­ses­sa alle­kir­joit­tai­si väi­tet­tä, että eläi­met ovat tah­dot­to­mia. #

Mik­si en siis arvos­te­le nii­den teko­ja samal­la taval­la kuin ihmis­ten, joi­den teois­sa ilman muu­ta kat­soi­sin ensim­mäi­se­nä tar­koi­tus­pe­riä? Seu­raa­vak­si mie­leen tulee (taas, minus­ta, “tie­tys­ti”), että eläi­mel­lä ei ole saman­lais­ta kykyä näh­dä tekon­sa seu­rauk­sia kuin ihmi­sel­lä. #

Täs­sä tul­laan sit­ten taas sii­hen, että minus­ta psy­ko­paa­tin­kaan suo­rit­ta­maa väki­val­lan­te­koa ei näin ollen voi pitää sen isom­pa­na mur­he­näy­tel­mä­nä kuin vaik­ka­pa leo­par­din suo­rit­ta­maa. Tar­kem­mas­sa tar­kas­te­lus­sa pal­jas­tuu nimit­täin, että kyky näh­dä ennal­ta teon seu­rauk­sia, sii­tä kon­kreet­ti­ses­ti seu­raa­via asioi­ta ei ole­kaan niin­kään mer­ki­tyk­sel­li­siä teon mer­ki­tys­tä arvos­tel­taes­sa kuin on kyky näh­dä ennal­ta teon aiheut­ta­ma sosi­aa­li­nen isku­aal­to. #

Psy­ko­paa­til­la on käsit­tääk­se­ni hyvin­kin kehit­ty­nyt kyky näh­dä teko­jen­sa seu­rauk­set kon­kreet­ti­ses­ta, uti­li­ta­ris­ti­ses­ta näkö­kul­mas­ta. Sen sijaan hänel­lä on äärim­mäi­sen heik­ko, jopa täy­sin ole­ma­ton kyky tun­tea teko­jen­sa toi­sis­sa ihmi­sis­sä herät­tä­mää tun­ne­vai­ku­tus­ta. Ja juu­ri kyky tun­tea tuo tun­ne­vai­ku­tus on se, johon minun intui­tio­ni poh­jaa teon mur­heel­li­suut­ta arvos­tel­les­saan #

Empa­tia­ky­vys­tään ja sen ilmai­se­mas­ta teon tun­ne­vai­ku­tuk­ses­ta huo­li­mat­ta väki­val­taa teke­vän olen­non väki­val­ta on minus­ta tur­hem­paa, väl­tet­tä­vis­sä­ole­vam­paa, ja siten pal­jon mur­heel­li­sem­paa kuin empa­tia­ky­vyt­tö­män har­joit­ta­ma väki­val­ta. Jäl­kim­mäi­nen toi­mii näh­däk­se­ni aivan kuten eläin, joka ei kyke­ne tun­ne­vai­ku­tuk­sen arvioin­tiin ylei­ses­ti vail­li­nai­sen seu­rauk­sien arvioin­ti­ky­kyn­sä takia. #

Vie­lä­kin tar­kem­min sanoen: psy­ko­paat­ti ei miel­lä teko­jen­sa tun­ne­vai­ku­tus­ta siten kuin minä tai (ken­ties) sinä. Sil­lä on hänel­le yhtä vähän mer­ki­tys­tä kuin minul­le on vaik­ka­pa mat­ka­pu­he­li­me­ni tun­ne-elä­mäl­lä (jol­lai­sen sil­le voin suh­teel­li­sen hel­pos­ti­kin kuvi­tel­la). Ei mikään mää­rä hii­li­poh­jai­se­lot­to­maan lii­tet­tyä ant­ro­po­mor­fis­mia rii­tä sii­hen, että alkai­sin pitää esi­net­tä pahoin­pi­te­le­vää olen­toa empa­tia­ky­kyn­sä vas­tai­seen toi­min­taan syyn­ta­kei­se­na. #

Muokkaukset

  1. +(pal­ju?) #

Glitsch

#25555. Keskiviikko, 14. maaliskuuta 2012 klo 22.38.35, kirjoittanut Jani.

Aamul­la oli Mat­rii­sis­sa bugi. #

Venlafaksiiniliuska, jossa viisi puhkaisematonta kapselia #

Nap­sau­tin ensim­mäi­sen kah­des­ta kap­se­lis­ta, ja kip­poon puto­si kak­si kapu­laa. Mie­les­tä­ni kap­se­li ei kyl­lä tun­tu­nut niin pin­keäl­tä kuin se kah­del­la kapu­lal­la täy­tet­ty­nä oli­si. Ilmi­sel­vä bugi siis: kapu­la kah­den­tui sen havai­tes­sa­ni. #

Tämä poik­kea­ma suis­tai­si lää­ke­lo­gis­tiik­ka­ni pois balans­sis­ta, mut­ta muis­taak­se­ni minul­la on jos­tain syys­tä (mis­tä?) pyyk­ki­pai­kan kaa­pis­sa lius­ka, jos­sa on saman­lai­nen tilan­ne, eli pari­ton mää­rä puh­ko­mat­to­mia kap­se­lei­ta. #

Tein tänään työ­har­joit­te­lu­har­joit­te­lua: tut­kin, asen­te­lin ja kokei­lin har­joit­te­lus­sa käy­tet­tä­viä ohjel­moin­ti­työ­ka­lu­ja. Kävin välil­lä kau­pas­sa, söin, ja jat­koin sit­ten, ikään kuin oli­sin ollut täy­den päi­vän. #

Sit­ten käve­lin salil­le leuh­kas­ti uusil­la ken­gil­lä. Oli­vat aivan lois­ta­vat, jos­kin liuk­kaat alka­vat jo tääl­lä olla aika pit­käl­ti täl­tä tal­vel­ta ohi, asfalt­ti on mel­kein koko­naan sulaa, ja niin­pä nuo mene­vät heti kaap­piin. #

Huo­men­na on tk-lää­kä­riai­ka. Jäl­kim­mäi­sen labra­käyn­nin tulok­set oli­vat hyvät (lyhy­tai­kai­nen soke­ri nor­maa­lin ylä­ra­jal­la, pit­kä­ai­kai­nen vaih­te­lu­vä­lin puo­li­vä­lis­sä). Vien koko data­lius­kan dok­to­rin luet­ta­vak­si. #

Nyt minun pitäi­si jo olla nuk­ku­mas­sa. Ja olen­kin. #

A day in the life of

#25479. Keskiviikko, 7. maaliskuuta 2012 klo 18.03.34, kirjoittanut Jani.

Toin arkis­tou­po­te­tun kom­men­toin­nin nyt vii­mein tän­ne tuo­tan­to­puo­lel­le. Sen pitäi­si toi­mia muu­toin, mut­ta selai­men eteen- ja taak­se­päin­na­vi­goin­ti on rik­ki, jos­kaan se ei lii­ty pel­käs­tään tuo­hon, vaan on itse asias­sa hajon­nut jo kau­an sit­ten. Kor­jai­len sitä sit­ten jou­tes­sa­ni, jos. #

Tänä aamu­na olin teho­kas. Menin sin­ne labraan ennen yhdek­sää, ja kun sain vuo­ro­nu­me­ron 26 muun ihmi­sen perään, läh­din käy­mään Kelas­sa. Siel­tä nimit­täin eilen tuli pos­tia, jos­sa pyy­det­tiin sel­vi­tys­tä Avi­ren seu­ran­ta­päi­väs­tä. (Has­su sat­tu­ma, että se seu­ran­ta­päi­vä oli samal­la se päi­vä, jol­loin vii­mek­si olin labras­sa.) #

Kelas­sa olin päi­vän ensim­mäi­nen asia­kas. Ystä­väl­li­nen vir­kai­li­ja tote­si asian ole­van kun­nos­sa, olleen jo tul­les­sa­ni, eli mak­su, jon­ka suo­rit­ta­mis­ta sel­vi­tys­pyyn­tö kos­ki, oli sit­tem­min jo suo­ri­tet­tu. #

Pala­sin tk:een, ja kun jonos­sa oli vie­lä tusi­na ihmis­tä minun edel­lä­ni, menin veren­pai­nemit­taus­pai­kal­le. Se mit­ta­ri oli pul­tat­tu pöy­tään vähän han­ka­las­ti, tai vaih­toeh­toi­ses­ti se sen man­set­tiin mene­vä let­ku oli lii­an lyhyt, mut­ta aika­ni ährät­tyä­ni sain kol­met luke­mat, jois­ta ensim­mäi­set lie­ne­vät hyl­käys­kel­poi­set: #

  • 146/93 #

  • 133/90 #

  • 135/91 #

Tuo­ta on nyt koles­te­ro­lin ohel­la seu­rat­tu, kos­ka se on eten­kin ala­pai­neen osal­ta lie­väs­ti kohol­la. #

Sit­ten oli­kin jonos­sa edel­lä­ni enää kak­si ihmis­tä, joi­den jäl­keen pää­sin näyt­teen­ot­toon. Ja kuin­ka olla­kaan, saman hoi­ta­jan valu­tet­ta­vak­si kuin vii­mek­si. En muis­ta­nut näem­mä vii­mek­si kehua miten hyvin se pis­ti, sat­tui ihan tunn­ot­to­maan koh­taan sil­loin. Tänään nipis­ti vähän. #

Olin täl­lä ker­taa jät­tä­nyt aamu­lääk­keet­kin otta­mat­ta kai­kek­si var­muu­dek­si, enkä juo­nut­kaan edes aamul­la. Napit olin otta­nut mukaa­ni, hauk­ka­sin ne sii­nä sit­ten labras­ta ulos tul­tua­ni. #

Junan läh­töön oli tovi, joten tsek­ka­sin Quar­tet­ton ruo­ka­lis­tan. Tote­sin, että Amican sivu skaa­lau­tuu hel­ve­tin nätis­ti kän­nyk­kä­ni (N6220C) pik­ku­rui­sel­le näy­töl­le. Tuol­lais­ta pel­kis­tys­tä minä haluai­sin omil­la sivuil­la­ni toteut­taa selai­lu­vä­li­neis­tös­tä riip­pu­mat­ta. #

Menin junal­le ja sil­lä Lebbä­vaa­raan. Kävin sie­lä eilen mat­ka­kor­tin alen­nu­tut­ta­mas­sa elä­ke­läis-, mut­ta sain vain 25 pro­sen­tin alen kos­ka minul­la ei ollut takuu­elä­ke­pää­tös­tä sil­loin. Jos minul­la oli­si tele­port­ti, oli­sin käväis­syt koto­na ja löy­tä­nyt takuu­elä­ke­pää­tök­sen, joka oli toi­nen eilis­päi­vän pos­tis­sa Kelal­ta tul­leis­ta kir­jeis­tä. Mut­ta kos­ka ei, menin HSL:n pis­teel­le myös tänään ja sain nyt sen täy­den alen­nuk­sen sit­ten vii­mein. (Voi olla, ettei Kelan vit­kas­te­lus­ta joh­tu­nees­ta täys­hin­tai­ses­ta kau­des­ta­kaan lopul­ta koi­du minul­le kus­tan­nuk­sia: mikä­li mat­ko­jen oma­vas­tuu ylit­tyy tänä­kin kalen­te­ri­vuon­na, Kela kor­vaa kaik­ki mat­kat.) #

Sit­te menin Quar­tet­toon, leuh­kas­ti Vaha­sen pää­oves­ta täl­lä ker­taa. Otin sapus­kaa niin kuin aina, ja häm­men­sin ujon kas­sa­ty­tön tar­joa­mal­la kort­ti­ni tavan­omai­sen lou­nas­li­puk­keen sijas­ta. Hän puo­les­taan häm­men­si minut vakuut­ta­mal­la, että jälk­kä­ri kuu­luu ate­rian hin­taan (9,10 €). #

Jät­täy­dyin tahal­la­ni S-junas­ta ja kävin Sel­lon City­mar­ke­tis­sa osta­mas­sa salaat­tia, leik­ke­let­tä ja avoca­do­ja. Sit­ten täh­tä­sin Y-junaan, mut­ta kuin­ka olla­kaan, S oli ollut myö­häs­sä juu­ri sen ver­ran, että tuli lai­tu­ril­le juu­ri kun itse­kin olin nous­sut por­taat sin­ne, joten tulin sit­ten S:llä. #

Pol­jin kotiin, näprä­sin koneel­la, söin puu­roa, kävin lin­ja-auto­kyy­dil­lä salil­la teke­mäs­sä airoo­pia ja vat­sa­li­hak­sia, sit­ten suih­kus­sa, palk­ka­ri, ja nyt istun täs­sä ja juon kah­via. #

Iljetys

#25376. Maanantai, 27. helmikuuta 2012 klo 11.03.03, kirjoittanut Jani.

Otin eilen kokeek­si ilta­lääk­keen kah­vin kans­sa jo vii­del­tä. Väsy­mys tuli vii­veel­lä, sopi­vah­kos­ti kah­dek­san mais­sa. Ei huvit­ta­nut kui­ten­kaan men­nä nuk­ku­maan, ja sel­viy­tyäk­se­ni kai­kes­ta syö­mi­ses­tä taas aiheu­tu­nees­ta ähkys­tä läh­din yhdek­sän jäl­keen käve­lyl­le, vaik­ka pää tun­tui ras­kaal­ta. Väsy­mys meni ohi ja tein puo­len­tois­ta tun­nin len­kin. #

Kävelyreittini pisteinä Kirkkonummen kartalla.

Käve­ly­reit­ti­ni pis­tei­nä Kirk­ko­num­men kar­tal­la. Kart­ta: Open­Street­Map, CC-by-sa #

Ilma oli oikein sopi­va, ei tul­lut kuu­ma eikä kyl­mä mis­sään vai­hees­sa. Eto­va olo ei kui­ten­kaan men­nyt ohi, eikä ole men­nyt vie­lä tätä kir­joit­taes­sa­ni­kaan. Yö oli muu­ten­kin levo­ton kuin lis­ko­jen. #

Muu­ten­kin ilje­tän taas itseä­ni. Minul­la on ongel­mia ruu­miin­ku­va­ni kans­sa. Tai ruu­miin­ku­vien, muut­kin ihmi­set iljet­tä­vät. On kuin oli­sin siir­ty­nyt ajas­sa vuo­sia eteen­päin, kaik­ki ovat yhtäk­kiä van­hen­tu­neet vas­ten­mie­li­sik­si aikui­sik­si (minä­kin). Pää­ni sisäl­lä on siel­lä mis­tä öisin näen kuvia, mut­ta liha ydin­mi­nun ympä­ril­lä on mädän­ty­nyt, eikä enää kos­kaan palau­du hyväk­si. #

Lihan van­he­ne­mis­ta­kin surul­li­sem­paa on hen­ki­nen kulu­nei­suus, jos­ta sii­tä­kin olen het­kit­täin ollut tie­toi­nen vii­me päi­vi­nä. Eten­kin kai­ken koe­tun syr­jään pane­mi­nen vain jot­ta pysyi­si liik­kees­sä. En kos­kaan halun­nut tul­la sel­lai­sek­si mil­tä aikui­set vai­kut­ti­vat, pal­jon elä­mää näh­neek­si. Tulin kui­ten­kin, vää­jää­mät­tä ajan myö­tä, joten nyt en aina­kaan halua jat­kaa elä­mää sii­tä huo­li­mat­ta. #

Vain uusi, puh­das ja tyh­jä on hyvää, kaik­ki kulu­nut elää lai­na-ajal­la. #