marginaali

A day in the life of

#25479. Keskiviikko, 7. maaliskuuta 2012 klo 18.03.34, kirjoittanut Jani.

Toin arkistoupotetun kommentoinnin nyt viimein tänne tuotantopuolelle. Sen pitäisi toimia muutoin, mutta selaimen eteen- ja taaksepäinnavigointi on rikki, joskaan se ei liity pelkästään tuohon, vaan on itse asiassa hajonnut jo kauan sitten. Korjailen sitä sitten joutessani, jos. #

Tänä aamuna olin tehokas. Menin sinne labraan ennen yhdeksää, ja kun sain vuoronumeron 26 muun ihmisen perään, lähdin käymään Kelassa. Sieltä nimittäin eilen tuli postia, jossa pyydettiin selvitystä Aviren seurantapäivästä. (Hassu sattuma, että se seurantapäivä oli samalla se päivä, jolloin viimeksi olin labrassa.) #

Kelassa olin päivän ensimmäinen asiakas. Ystävällinen virkailija totesi asian olevan kunnossa, olleen jo tullessani, eli maksu, jonka suorittamista selvityspyyntö koski, oli sittemmin jo suoritettu. #

Palasin tk:een, ja kun jonossa oli vielä tusina ihmistä minun edelläni, menin verenpainemittauspaikalle. Se mittari oli pultattu pöytään vähän hankalasti, tai vaihtoehtoisesti se sen mansettiin menevä letku oli liian lyhyt, mutta aikani ährättyäni sain kolmet lukemat, joista ensimmäiset lienevät hylkäyskelpoiset: #

  • 146/93 #

  • 133/90 #

  • 135/91 #

Tuota on nyt kolesterolin ohella seurattu, koska se on etenkin alapaineen osalta lievästi koholla. #

Sitten olikin jonossa edelläni enää kaksi ihmistä, joiden jälkeen pääsin näytteenottoon. Ja kuinka ollakaan, saman hoitajan valutettavaksi kuin viimeksi. En muistanut näemmä viimeksi kehua miten hyvin se pisti, sattui ihan tunnottomaan kohtaan silloin. Tänään nipisti vähän. #

Olin tällä kertaa jättänyt aamulääkkeetkin ottamatta kaikeksi varmuudeksi, enkä juonutkaan edes aamulla. Napit olin ottanut mukaani, haukkasin ne siinä sitten labrasta ulos tultuani. #

Junan lähtöön oli tovi, joten tsekkasin Quartetton ruokalistan. Totesin, että Amican sivu skaalautuu helvetin nätisti kännykkäni (N6220C) pikkuruiselle näytölle. Tuollaista pelkistystä minä haluaisin omilla sivuillani toteuttaa selailuvälineistöstä riippumatta. #

Menin junalle ja sillä Lebbävaaraan. Kävin sielä eilen matkakortin alennututtamassa eläkeläis-, mutta sain vain 25 prosentin alen koska minulla ei ollut takuueläkepäätöstä silloin. Jos minulla olisi teleportti, olisin käväissyt kotona ja löytänyt takuueläkepäätöksen, joka oli toinen eilispäivän postissa Kelalta tulleista kirjeistä. Mutta koska ei, menin HSL:n pisteelle myös tänään ja sain nyt sen täyden alennuksen sitten viimein. (Voi olla, ettei Kelan vitkastelusta johtuneesta täyshintaisesta kaudestakaan lopulta koidu minulle kustannuksia: mikäli matkojen omavastuu ylittyy tänäkin kalenterivuonna, Kela korvaa kaikki matkat.) #

Sitte menin Quartettoon, leuhkasti Vahasen pääovesta tällä kertaa. Otin sapuskaa niin kuin aina, ja hämmensin ujon kassatytön tarjoamalla korttini tavanomaisen lounaslipukkeen sijasta. Hän puolestaan hämmensi minut vakuuttamalla, että jälkkäri kuuluu aterian hintaan (9,10 €). #

Jättäydyin tahallani S-junasta ja kävin Sellon Citymarketissa ostamassa salaattia, leikkelettä ja avocadoja. Sitten tähtäsin Y-junaan, mutta kuinka ollakaan, S oli ollut myöhässä juuri sen verran, että tuli laiturille juuri kun itsekin olin noussut portaat sinne, joten tulin sitten S:llä. #

Poljin kotiin, näpräsin koneella, söin puuroa, kävin linja-autokyydillä salilla tekemässä airoopia ja vatsalihaksia, sitten suihkussa, palkkari, ja nyt istun tässä ja juon kahvia. #

BW-t:t

#25320. Keskiviikko, 22. helmikuuta 2012 klo 18.26.53, kirjoittanut Jani.

Kävin 12 tunnin paaston jälkeen tänään aamulla tk:n labrassa kokeissa. Ihan rutiiniskannaus vain, kun edellisestä kattavasta veritutkimuksesta on aikaa. Kolesterolia, kilpirauhasta, sen semmoista. Kilpirauhaset kuulemma suositellaan ottamaan ennen aamukymmentä, mutta otettiin vaikka oli jo vähän yli. #

Odotellessani soitti se työhönvalmentajakin, juuri kun vuoronumeroni vuoro oli tulossa. Hajanaisesta huomiostani huolimatta sain tapaamispäivän ja -kellonajan poimittua. Se tuli kyllä jälkikäteen tekstiviestinäkin osoitteen kanssa, mikä oli minusta näppärätä toimintaa: osoitteet ja numerot ja sen sellaiset kannattaisi aina lähettää tekstiviestinä eikä tavailla puhelimessa. #

Sitte kävin automaatilla ja totesin matkakorvausten tulleen, jee! Latasin saman tien matkakortille 50 euroa. Pitäis kyllä oikiastaan ladata kautta siihen. Olen ootellu sitä Kelan-perkelettä, että saisin saman tien alennetun kauden, mutta toisaalta alennuksen saa jälkikäteenki arvona kortille. Mutta sitte pitäs vielä tietää mitä kautta, kolmosta (Kirkkonummi-Helsinki) vai kakkosta (Kirkkonummi-Espoo). Espoossa käyn periaatteessa sen kolme päivää viikosta minkä olen osastolla, mutta ku ei tiiä mitä tässä muuta tulee työnhaun puitteissa, joutuuko Helsingissä asti ramppaamaan miten paljo. #

No sitte menin pitkästä aikaa Avireen. Kävin syömässä ja sitten oli ohjaajan tapaaminen. Kerroin tilanteen kehittymisestä ja kysyin siitä osallistumistodistushommasta. #

Näköjään en muka olekaan kirjoittanut siitä tänne vaikka ihan luulin. Siis kun Kela edellytti kurssin ajalta maksettavan kuntoutusrahan osalta, että Avire toimittaa osallistumistodistuksen, ja ne toimitettiin sinne aina säännönmukaisesti, ja yhtä säännönmukaisesti muut kuin minä saivat Kelasta rahojen sijasta vain tiedon, ettei osallistumistodistuksia ole toimitettu. Minun kohdallani rahojen tilitys tapahtui kyllä viiveellä, mutta tapahtui yhtä kaikki. Viimeinen erä nyt sitten jäi kuitenkin roikkumaan tästä samasta syystä, tietysti juuri nyt kun Kela on istunut kaikkien muidenkin hakemusten päällä eikä mitään ole tippunut mistään. #

Ohjaaja lupasi olla Kelaan yhteydessä. Sovittiin, että enempiä kontrollipäiviä ei pidetä jollei ilmene erityisempää tarvetta. Loppulausunnot oli kuulemma lähetetty, mutta ne eivät ole tulleet perille. Oikoluin omani siinä pikaisesti, ja sain lähtiäisiksi siitä kopioita. #

Sitte menin Varustelekaan. Tai yritin, mutta Nokia ei löytänyt GPS-satelliitteja (käynnisteleekö USA sotaa jossain?), joten kuljin ensin ison lenkin väärään suuntaan. Löysin sitten lähinnä vaistonvaraisesti perille, vaikka vielä loppumetreilläkin piti tehdä ylimääräinen lenkki, kun Varustelekan ulko-ovi oli siirretty ison hallirakennuksen toiselle puolelle. #

Myymälän uudet tilat olivat oikein avarat, mutta yllättäen valikoima vaikutti minun tarpeisiini huonolta. Löysin vain kintaita, ja niiden kohdalla säästöliekillä eletyt kaksi kuukautta aiheuttivat visuusesteen: ajattelin, että pärjään ehkä sillä vanhojen sormikkaiden yhdistelmällä sittenkin. Sopivat tšekkiläiset olisivat maksaneet 9,50 €. #

Kun olin kiertänyt hallin kahdesti enkä Bundeswehrin t-paitoja löytänyt, marssin tiskille ja kysyin niitä. Ne olivatkin takahuoneesta noudettavaa, sain sovitettavaksi M- ja L-koot. M meni jotenkuten päälle, L oli oikein sopiva. Niinpä pyysin niitä lisää, ostin 8 kappaletta, yhteensä 20 €. Sainpa päälle vielä leiman kanta-asiakaskorttiinkin, jota ystävällinen mutta tohelo (tai uusi) myyjä hoksasi tarjota. (Leimoja saa parin kympin ostoksista ja sitä isommista.) #

¡Ja Ay Saatana että ovat hyviä paitoja! Olin suunnitellut näitä salipaidoiksi, mutta minusta nämä kelpaavat kyllä pitoonkin. Tiukemmin istuvaa mallia kuin SA-INT-paidat (joita minulla on ennestään), mikä korostaa seksikkäästi vatsamakkaroita ylävartaloni tiukkaa lihaksistoa. Sataprosenttista puuvillaa, kestää pesun 95 asteessa. #

SA-INT-pooloja ei ikävä kyllä ollut ollenkaan. Vitutti etten tullut ostaneeksi niitä useampia silloin kun niitä siellä oli. #

Takaisin tullessani junat olivat synkassa: tulin Kannelmäen asemalle yhtä aikaa M:n kanssa, ja sillä ennätin juuri sopivasti vaihtaa S:ään Huopalahdessa. #

En käynyt palauttamassa eilen osastolla viimein loppuun lukemaani Gai-Jinin kakkososaa. Tai-Pan on vielä aloittamatta, mutta ajattelin tässä välissa taas lukaista Amerikan Psykon. Englanniksi tällä kertaa. #

Kotioven takana oli kolme kirjekuorta: tiliote, kopio työvalmennussopimuksesta ja ilmoitus Tilastokeskuksen työllisyystutkimuksesta, jossa olen ollut mukana… vuosikausia. #

Kurssin päätöspäivä

#24853. Perjantai, 30. joulukuuta 2011 klo 15.44.06, kirjoittanut Jani.

Valitsin vapaamuotoisen matkatehtävän muodoksi tietysti kirjoittamisen. Runttasin sen suoraan paperille turhia miettimättä, joten siitä tuli aika ala-astemainen. #

» #

Kuulin tästä kurssista ollessani Leppävaarassa päiväosastojaksolla. Opiskeluvaihtoehdot eivät innostaneet, mutta toisaalta olemattomalla työkokemuksellani ei suoraan töihin menokaan tuntunut realistiselta. Kuulemani perusteella Aviren kurssi vaikutti sopivalta väliportaalta, tilaisuudelta selvitellä omia mahdollisuuksia ja kenties kokeilla työelämään paluuta. #

Kävin tapaamassa Pipsaa ja Heidiä, ja sen myötä päätös lähteä kurssille varmistui: ohjaajat vaikuttivat oikein mukavilta, ja loputkin huoleni kurssin mahdollisesta minulle liiallisesta vaativuudesta karisivat pois. #

Aloituspäivinä jännitti taas jonkin verran, mutta siinä vaiheessa lähinnä se, sopeutuisinko ryhmään ja uusiin ihmisiin. Onneksi ryhmä oli oikein sopiva ja mukavan monipuolinen. Tulin ihan hyvin toimeen kaikkien kanssa ja ohjelma oli sopivan kevyttä aluksi. #

Vähitellen tehtävien painopiste siirtyi enemmän ja enemmän harjoittelupaikan hakua kohti. Siitä muodostui uusi jännittämisen aihe, mutta siinä vaiheessa koin jo olevani osa ryhmää, jossa kaikki olivat samassa tilanteessa, joten vertaistuki helpotti. #

Harjoittelupaikkaa ei kuitenkaan sinnikkäästä yrittämisestä huolimatta löytynyt. Hakeminen alkoi käydä raskaaksi, joten pidin vähän taukoa ja keskityin muihin asioihin. Aloitin uimaanopettelemisen. #

Sitten Pipsa ehdotti jatkoa ajatellen rekrytointiohjelmaa. Päätin lopettaa harjoittelupaikan etsimisen ja keskittyä rekrytointiohjelmaan hakeutumiseen. Siihen mukaan pääsemiselle ei lopulta kummoisia edellytyksiä ollutkaan, mutta sopivan työpaikan löytyminen on vielä melko iso kysymysmerkki. #

Yksi päätavoitteistani kurssille lähtiessäni oli sosiaalisten taitojen hiominen. Siinä onnistuin mielestäni ryhmäjaksolla hyvin. Toinen tavoite oli selkiyttää ammatillista suuntautumista. Ainakin tässä vaiheessa ohjelmistotekniikka tuntuu ainoalta realistiselta vaihtoehdolta, mutta siinä ongelmana on työllistymisen vaikeus etenkin minun taustallani. #

Lisäkouluttautuminen auttaisi ehkä, mutta opiskelu tuntuu edelleen ylivoimaiselta ajatukselta. Haluaisin töihin nimenomaan siksi, että työn voi ainakin periaatteesa jättää työpäivän päätteeksi työpaikalle. Opiskelussa niin ei voi tehdä, jos opinnoista aikoo hyötyä. #

Nyt olen kurssin päätösjaksolla. Ensi vuonna on vielä seurantapäiviä. Sen lisäksi alkuvuodelle on suunnitteilla ainakin uusi päiväosastojakso, tällä kertaa nimenomaan erilaisten jatkovaihtoehtojen selvittelemiseksi. #

Kurssipäivä 25 + 1

#23632. Maanantai, 5. syyskuuta 2011 klo 18.27.18, kirjoittanut Jani.

Aamulla oli pienryhmätapaaminen. Käytiin läpi kunkin suunnitelmat tälle viikolle. Omaani kuuluu sisässä olevien hakemusten vastausten odottelua. Ajattelin alkaa punomaan kokonaan uusia juonia vasta ensi viikolla, sillä vaikuttaa siltä, että tässä vaiheessa saatetaan nyt viettää kotvanen jos toinenkin, eikä näin ollen kannata turhaan hoppuilla. #

Aion kuitenkin käydä päivittäin Aviressa syömässä. Ihan vaan jotta rytmi säilyisi. Yleisohjelmasta poimin sitten mieluisia lisäpalikoita siihen päälle. Ja lisäksi (tämän keksin vasta kotimatkalla tänään) voisin nyt käyttää näitä päiviä perehtyäkseni oikein kunnolla Drupaliin. Se olisi ollut vahva valtti monissa näistä nytkin hakemissani paikoissa. #

Varasin myös lyhyen ajan urheiluhierojalle. Se on ensi viikolla. Ajattelin käsittelytyttää jalkojani. #

Olisin varannut myös kolesterolimittauksen, mutta tenkeän oloinen hoitsu sanoi ettei tipu. #

Kurssipäivä 1

#23088. Maanantai, 1. elokuuta 2011 klo 18.20.30, kirjoittanut Jani.

Heräsin ajoissa ja olin reippaana Aviressa yhdeksältä, ja sitten tajusin, että aloitus oli vasta kymmeneltä. Aargh! Piti tappaa tunti. Katselin puhelimella Hämähäkkimiestä. #

Olin reippaana aulassa odottelemassa kymmeneltä, ja sitten tajusin, että aloitus oli toisessa kerroksessa. Aargh! No onneksi kerkesin vielä mukaan ennen kuin tilanne oli ennättänyt käydä liian kiusalliseksi. #

Tämä on siis pitkäkestoinen aikuisten ammatillinen kuntoutuskurssi. (Linkki särkyy kuitenkin, mutta korvaan sen sitten Internet Archiven kopiolla.) #

Ryhmätila (jota kuulemma enimmäkseen tullaan käyttämään) oli minusta mukavan viihtyisä ja intiimi. Siis sellainen epäkoulumainen, meistä tuli enemmänkin mieleen päiväkodin ruokapöydän ympärille kerääntynyt lapsilauma kuin luennointia seuraavat opiskelijat. Ja siis minusta se oli vain hyvä niin, koen päiväkodilapsi-identiteetin itselleni opiskelijaidentiteettiä läheisemmäksi. #

Ainut huono puoli oli, että talon ilmastointi ei kesällä ollut ollut päällä, eikä se vielä nytkään hoitanut tehtäväänsä ihan täysillä, vaan huoneilma oli lämmin ja tunkkainen. Toivon mukaan se ilmastointi alkaa siitä ottaa kierroksia vähitellen. Kurssinvetäjätkin kyllä tiedostivat tämän ongelman, eli kyse ei ollut edes omasta lämpöyliherkkyydestäni. #

Pakollinen tutustumisleikki (jollaisia vihaan) oli tietysti alussa, mutta siinä ei edellytetty kovin paljoa, enkä minä mitään järin järkevää sanottavaa tietenkään keksinytkään. Kahden vetäjän johdolla käytiin läpi aloitusasioita, ja sitten mentiin syömään. Ruokana oli uunilohta. Kasvisvalikoima oli kiitettävän monipuolinen: ensimmäistä kertaa lautasmallin1 mukainen annos koostui ihan kuin itsestään. #

Ruuan jälkeen täyteltiin muutama lomake. Sitten käytiin vielä talonkierroksella, ja jo loppui. #

Junia Me… Perkele, en ikinä muista sen paikan nimeä. Mankelinmäki? Majakantorppa? Mäyrähovi? Muumiotalo? Kartano! Joku -kartano se oli…. Malminkartano! #

Siis: junia Malminkartanoon ja sieltä pois kulkee sujuvasti kymmenen minuutin välein. Kirkkonummen-yhteydet ovat isompi haitta: aamupuolella päivää on mentävä Helsinkiin asti (Pasilasta eteenpäinkin vain ajan tappamiseksi), ja sitten odoteltava yhteensä 18 minuuttia. Näin pian sitä etelän liikenneyhteyksiin on tottunut, että parinkymmenen minuutin odottelu liikennevälineisiin tuntuu rikokselta ihmisyyttä vastaan. #

Kaupasta ostin kuutta eri maitotuotetta. Freudilla olisi siitä varmaan jotain sanottavaa. #

Väsyttää ja päätä särkee. Juonpa siis kahvia, jotta huomennakin. #

Alaviitteet

  1. 1 Miksei lautasmallista ole Wikipedia-artikkelia?  #