marginaali

Kurssipäivä 1

#23088. Maanantai, 1. elokuuta 2011 klo 18.20.30, kirjoittanut Jani.

Herä­sin ajois­sa ja olin reip­paa­na Avi­res­sa yhdek­säl­tä, ja sit­ten tajusin, että aloi­tus oli vas­ta kym­me­nel­tä. Aargh! Piti tap­paa tun­ti. Kat­se­lin puhe­li­mel­la Hämä­häk­ki­mies­tä. #

Olin reip­paa­na aulas­sa odot­te­le­mas­sa kym­me­nel­tä, ja sit­ten tajusin, että aloi­tus oli toi­ses­sa ker­rok­ses­sa. Aargh! No onnek­si ker­ke­sin vie­lä mukaan ennen kuin tilan­ne oli ennät­tä­nyt käy­dä lii­an kiusal­li­sek­si. #

Tämä on siis pit­kä­kes­toi­nen aikuis­ten amma­til­li­nen kun­tou­tus­kurs­si. (Link­ki sär­kyy kui­ten­kin, mut­ta kor­vaan sen sit­ten Inter­net Arc­hi­ven kopiol­la.) #

Ryh­mä­ti­la (jota kuu­lem­ma enim­mäk­seen tul­laan käyt­tä­mään) oli minus­ta muka­van viih­tyi­sä ja intii­mi. Siis sel­lai­nen epä­kou­lu­mai­nen, meis­tä tuli enem­män­kin mie­leen päi­vä­ko­din ruo­ka­pöy­dän ympä­ril­le kerään­ty­nyt lap­si­lau­ma kuin luen­noin­tia seu­raa­vat opis­ke­li­jat. Ja siis minus­ta se oli vain hyvä niin, koen päi­vä­ko­di­lap­si-iden­ti­tee­tin itsel­le­ni opis­ke­li­jai­den­ti­teet­tiä lähei­sem­mäk­si. #

Ainut huo­no puo­li oli, että talon ilmas­toin­ti ei kesäl­lä ollut ollut pääl­lä, eikä se vie­lä nyt­kään hoi­ta­nut teh­tä­vään­sä ihan täy­sil­lä, vaan huo­neil­ma oli läm­min ja tunk­kai­nen. Toi­von mukaan se ilmas­toin­ti alkaa sii­tä ottaa kier­rok­sia vähi­tel­len. Kurs­sin­ve­tä­jät­kin kyl­lä tie­dos­ti­vat tämän ongel­man, eli kyse ei ollut edes omas­ta läm­pöy­li­herk­kyy­des­tä­ni. #

Pakol­li­nen tutus­tu­mis­leik­ki (jol­lai­sia vihaan) oli tie­tys­ti alus­sa, mut­ta sii­nä ei edel­ly­tet­ty kovin pal­joa, enkä minä mitään järin jär­ke­vää sanot­ta­vaa tie­ten­kään kek­si­nyt­kään. Kah­den vetä­jän joh­dol­la käy­tiin läpi aloi­tus­asioi­ta, ja sit­ten men­tiin syö­mään. Ruo­ka­na oli uuni­loh­ta. Kas­vis­va­li­koi­ma oli kii­tet­tä­vän moni­puo­li­nen: ensim­mäis­tä ker­taa lau­tas­mal­lin1 mukai­nen annos koos­tui ihan kuin itses­tään. #

Ruu­an jäl­keen täy­tel­tiin muu­ta­ma loma­ke. Sit­ten käy­tiin vie­lä talon­kier­rok­sel­la, ja jo lop­pui. #

Junia Me… Per­ke­le, en iki­nä muis­ta sen pai­kan nimeä. Man­ke­lin­mä­ki? Maja­kan­torp­pa? Mäy­rä­ho­vi? Muu­mio­ta­lo? Kar­ta­no! Joku -kar­ta­no se oli.… Mal­min­kar­ta­no! #

Siis: junia Mal­min­kar­ta­noon ja siel­tä pois kul­kee suju­vas­ti kym­me­nen minuu­tin välein. Kirk­ko­num­men-yhtey­det ovat isom­pi hait­ta: aamu­puo­lel­la päi­vää on men­tä­vä Hel­sin­kiin asti (Pasi­las­ta eteen­päin­kin vain ajan tap­pa­mi­sek­si), ja sit­ten odo­tel­ta­va yhteen­sä 18 minuut­tia. Näin pian sitä ete­län lii­ken­neyh­teyk­siin on tot­tu­nut, että parin­kym­me­nen minuu­tin odot­te­lu lii­ken­ne­vä­li­nei­siin tun­tuu rikok­sel­ta ihmi­syyt­tä vas­taan. #

Kau­pas­ta ostin kuut­ta eri mai­to­tuo­tet­ta. Freu­dil­la oli­si sii­tä var­maan jotain sanot­ta­vaa. #

Väsyt­tää ja pää­tä sär­kee. Juon­pa siis kah­via, jot­ta huo­men­na­kin. #

Alaviitteet

  1. 1 Mik­sei lau­tas­mal­lis­ta ole Wiki­pe­dia-artik­ke­lia?  #

Nostalgiamies 2/07

#2677. Tiistai, 27. helmikuuta 2007 klo 17.06.50, kirjoittanut Jani.

Olin jos­kus lues­kel­lut van­haa eläi­no­pin kir­jaa, ja tuli mie­lee­ni, että sel­lai­sia­han saa anti­kva­ri­aa­tis­ta, ehkä hal­val­la­kin. Kävin­pä sit­ten Päi­jän­ne-anti­kva­ri­aa­tis­saOnpa nii­den osoi­te kum­mal­li­nen, tai sit­ten Jyväs­ky­län kart­ta­pal­ve­lu bugit­taa, kun Kaup­pa­ka­tu 16 sijoit­tuu kirk­ko­puis­ton kul­maan, jos­sa ei ole edes yhtään raken­nus­ta.. Siel­lä oli kyl­lä pal­jon van­ho­ja eläi­no­pin kir­jo­ja, mut­ta niis­sä ei ollut yhtään sel­lais­ta jos­sa oltai­siin kes­ki­tyt­ty evo­luu­tioon. Minä oli­sin halun­nut van­ho­ja, hie­no­ja ja hel­lyyt­tä­viä piir­rus­tuk­sia din­osau­ruk­sis­ta! #

Kävin sit­ten Sam­ma­kon Jyväs­ky­län-kir­ja­kau­pas­sa joka on vain sadan met­rin pääs­sä edel­li­ses­tä ole­va Anti­kva­ri­aat­ti Luku­het­ki. Siel­lä ei ollut van­ho­ja oppi­kir­jo­ja, mut­ta sen sijaan siel­lä oli van­ho­ja sar­ja­ku­via! Vali­koin niis­tä sit­ten muu­ta­man sel­lai­sen, joi­den kan­si­ku­vat herät­ti­vät vah­vim­pia muis­to­ja (Hämä­häk­ki­mies 7/1988 Conan bar­baa­ri 2/1990, Mar­vel 8/1988: Ihme­ne­lo­set), ja lisäk­si kah­den ensim­mäi­sen Bat­man-elo­ku­van spe­si­aa­lit. #

Hämähäkkimies 7/1988 Marvel 8/1988: Ihmeneloset Conan barbaari 2/1990 Batman: Elokuva-special Batman — paluu #

Oikeas­taan mie­le­ni oli­si teh­nyt Hämä­häk­ki­mie­his­tä ottaa Jean DeWolffin kuo­le­ma -tari­nan kat­ta­vat leh­det, mut­ta en ollut var­ma oli­ko siel­lä edes nii­tä kaik­kia, ja joka tapauk­ses­sa­kin ne oli­si­vat sit­ten kirk­kaas­ti rik­ko­neet katok­si aset­ta­ma­ni kym­pin. #

Ja var­sin­kin minä niin, että kipe­ää tekee, himoit­sen Kuo­le­ma kul­kee suvus­sa -Bat­man-spe­si­aa­le­ja. Tari­na on ydin­a­seis­tet­tui­ne Joke­rei­neen ja Robi­nin kuo­le­mi­neen niin synk­kä, että sii­nä on aines­ta kos­tei­siin uniin. Mut­ta voi! Vieh­ty­myk­se­ni jaka­vat lii­an monet, sil­lä yhdes­tä ainuas­ta leh­des­tä minua oltai­siin roko­tet­tu vii­den euron ver­ran. Pel­käs­tään niis­tä kol­mes­ta leh­des­tä bud­jet­ti­ni oli­si siis ylit­ty­nyt vii­del­lä­kym­me­nel­lä pro­sen­til­la! #

No mut­ta, luke­maan­pa täs­tä. #

Bush-man

#2521. Sunnuntai, 12. marraskuuta 2006 klo 16.40.06, kirjoittanut Jani.

Mah­dol­li­ses­ti kaik­kein sur­keim­mat elo­ku­vaan teh­dyt lisäyk­set ovat pakol­li­set isän­maal­li­suus­heh­ku­tuk­set. Elo­ku­van lopus­sa Hämä­häk­ki­mies istuu New Yorkin pil­ven­piir­tä­jän katol­la ole­val­la lip­pu­tan­gol­la. Toi­ses­sa koh­tauk­ses­sa newy­or­ki­lai­set sei­so­vat Hämä­häk­ki­mie­hen rin­nal­la ja huu­ta­vat “jos kos­ket yhteen­kin meis­tä, se kos­kee mei­tä kaik­kia”. #

Daniel Dock: “Spi­der­man: A Stic­ky Show Of Pat­rio­tism” (The Tech; suo­men­nos oma­ni) #

Täs­tä­kään huo­li­mat­ta elo­ku­va ei lopul­ta pys­ty kohot­tau­tu­maan hol­lywoodlai­sen elo­ku­van­te­ke­mi­sen ylä­puo­lel­le, var­sin­kaan nyt kun joh­ta­jat myön­tä­vät avoi­mes­ti tavan­neen­sa Bus­hin hal­lin­toa pyr­ki­myk­se­nään aut­taa mah­dol­li­sim­man hyvin “ter­ro­ris­min­vas­tais­ta sotaa”. […] Hämä­häk­ki­mies­kään ei ole sääs­ty­nyt ame­rik­ka­lai­sia elo­ku­via pyyh­ki­väl­tä viral­li­sen isän­maal­li­suu­den aal­lol­ta. #

Alex Lefebv­re: “Trying to have it both ways” (wsws.org; suo­men­nos oma­ni) #

Näin siis nel­jä vuot­ta sit­ten, ensim­mäi­sen Hämä­häk­ki­mies-elo­ku­van aikoi­hin. #

Äsken pyö­räy­tin käyn­tiin kol­man­nen Hämis-elo­ku­van uuden trai­lerin (via Elisa.net). Ensim­mäi­set kak­si­kym­men­tä sekun­tia ovat ehti­neet kulua, ja mitä ruu­tuun läi­mäh­tää­kään? #

Hämähäkkimies ja USAn lippu
© Colum­bia Pic­tu­res #

Ei näin. #

Stan Lee pyö­ri­si hau­das­saan, jol­lei oli­si elos­sa ja pyö­ri­si näis­tä elo­ku­vis­ta neto­tuis­sa rahois­saan. #

17:40 Lisä­sin jäl­kim­mäi­sen sitaa­tin lop­puun siel­tä puut­tu­neen mai­nin­nan suo­men­nok­sen omuu­des­ta­ni. #

Hurt

#2200. Keskiviikko, 10. toukokuuta 2006 klo 17.25.18, kirjoittanut Jani.

City­mar­ketin DVD-ales­sa ei ole vuo­siin ollut mitään hyvää (tai sel­lais­ta, mitä minul­la ei jo oli­si ennes­tään), mut­ta tänään käve­lin sin­ne ja mitä löy­sin­kään? #

Serial Killers of All Times -DVD-boksin kansi #

Dah­mer ja Bun­dy, jot­ka olen näh­nyt ja aiko­nut ostaa, ja lisäk­si The Man­son Fami­ly, jos­ta osan olen kat­so­nut ja joka on aika kök­kö, ja sit­ten The Hill­si­de Strangler, jos­ta minul­la ei ole mitään tie­toa. Mut­ta hin­taa koko täl­lä setil­lä oli sur­keat 12,95 euroa. Sii­hen hin­taan oli­sin osta­nut pel­käs­tään nuo Dah­merin ja Bun­dyn joten kan­nat­ta­va kaup­pa. #

[#] Sit­ten seko­sin joten­kin ja ostin myös piir­re­tyn Hämä­häk­ki­mies ja Venom -DVD:n, 5,95 euroa. #

“Maa­il­man mah­ta­vin super­san­ka­ri, Hämä­häk­ki­mies seik­kai­lee täl­lä ker­taa jak­sos­sa, jos­sa hänen vas­tas­saan on uhka ava­ruu­des­ta. #

Vaa­ral­lis­ta las­tia kul­jet­ta­va ava­ruusa­lus pako­te­taan las­keu­tu­maan New Yor­kis­sa sijait­se­val­le sil­lal­le. Las­tis­sa on muka­na meteo­riit­ti, jon­ka aines on monin­ker­tai­ses­ti plu­to­niu­mia voi­mak­kaam­paa. Las­tin muka­na mat­kus­taa myös ulkoa­va­ruu­des­ta peräi­sin ole­va outo orga­nis­mi, joka pää­si aluk­seen kenen­kään huo­maa­mat­ta. Ennen kuin kukaan ehtii huo­ma­ta, varas­taa rikol­lis­joh­ta­ja King­pin voi­mak­kaan meteo­rii­tin. Tilan­ne pahe­nee, kun toi­nen Hämä­häk­ki­mie­hen vihol­li­sis­ta, Eddie Brook, yhdis­tyy outoon orga­nis­miin ja muut­tuu Venomiksi. Näin syn­tyy uusi super­kon­na, jon­ka voi­mat ovat mah­ta­vat ja jon­ka ainoa pää­mää­rä on pysäyt­tää Hämä­häk­ki­mies - lopul­li­ses­ti.” #

Hämä­häk­ki­mies ja Venom -DVD, taka­kan­si­teks­ti #

Tari­naa on täs­sä kyl­lä nyt hiu­kan sovel­let­tu alku­pe­räi­ses­tä. Hämähäkkimies ja Venom -DVD:n kansi Alku­jaan­han tuos­ta orga­nis­mis­ta tuli Hämik­sen uusi puku Salat­tu­jen sotien vie­raas­sa maa­il­mas­sa, ja se tuli siel­tä hänen muka­naan Maa­han. Sit­ten se alkoi häi­jyi­le­mään eikä tah­to­nut enää irro­ta, ennen kuin Hämis kek­si men­nä Reed Ric­hardsin eli Ihme­ne­los­ten Her­ra Fan­tas­ti­sen jut­tusil­le. Tämä kek­si orga­nis­min heik­kou­den, joka oli kovat äänet, ja jon­kin­lais­ta ääni­ka­nuu­naa käyt­tä­mäl­lä puku saa­tiin irti Hämik­ses­tä ja van­gi­tuk­si jon­kin­lai­seen lasi­sy­lin­te­riin. #

Puku kui­ten­kin kar­ka­si ja etsi isän­tän­sä uudel­leen. Sil­lä ker­taa Hämis pää­si sii­tä eroon mene­mäl­lä kel­lo­tor­niin, jos­sa kel­lot soi­vat. #

Kir­kos­sa oli sat­tu­mal­ta sil­loin myös­kin eräs Eddie Brock (eikä siis Brook). Brock oli Hämik­sel­le kat­ke­roi­tu­nut toi­mit­ta­ja joka oli jää­nyt työt­tö­mäk­si ja kes­kit­tyi vihaa­maan Hämis­tä ja pun­ner­ta­maan vihan­sa ruok­ki­ma­na koto­naan pai­no­jen kans­sa, min­kä tulok­se­na hänes­tä oli tul­lut mas­sii­vi­nen lihas­kimp­pu. #

Puku löy­si Brockin ja kotin­sa tämän Hämis-vihas­sa ja kak­sik­ko sulau­tui yhteen, jol­loin syn­tyi Venom. #

Venom on meit­sin ido­li kos­ka Brock vään­si koto­naan pai­no­ja hul­lun lail­la niin kuin minä­kin. #

No, lopul­li­se­na todis­tee­na sekoa­mi­ses­ta­ni menin sit­ten kas­sal­le ja unoh­din tar­jo­ta plus­sa­kort­tia, jol­loin kas­sa­tyt­tö loi­he minul­ta sitä kysy­mään, ja minä sii­hen vas­taa­maan ettei ole plus­sa­kort­tia. Vii­si­kym­men­tä mil­li­se­kun­tia myö­hem­min sanoin, että eikun, onpas, ja annoin plus­sa­kort­ti­ni. #

Sit­ten tote­sin kas­sa­ty­töl­le että “tila­päi­nen mie­len­häi­riö”, vetäi­sin naa­mal­le­ni sai­raal­loi­sim­man hymyn, joka arse­naa­lis­ta­ni löy­tyy, ja toi­voin, että se yhdes­sä juu­ri osta­ma­ni sar­ja­mur­haa­ja­bok­sin ja Hämähäkkimies-DVD:n kans­sa teki läh­te­mät­tö­män vai­ku­tuk­sen. #

Muokkaukset

  1. Lisä­sin iki­lin­kin Hämis-dee­vy­käs­tä ker­to­van osuu­den alkuun. #

  2. Nyky­ai­kais­tin tyy­liä, muu­tin lin­ki­tyk­siä osoit­ta­maan Wiki­pe­di­aan ja lisä­sin Wiki­pe­dia-link­ke­jä muutenkin.[/klo] #

  3. “The Hill­si­der Strangler” → “The Hill­si­de Strangler” #

Suuri voima tuo suuret rahat ja aivan liian suuren vastuun

#763. Perjantai, 10. joulukuuta 2004 klo 13.37.25, kirjoittanut Jani.

Eilen pää­tin lin­ta­ta kak­si kär­päs­tä yhdel­lä iskul­la, eli hyö­dyn­tää Makuu­nin kam­pan­jaa ja kat­soa Hämä­häk­ki­mies 2:n, jota serk­ku vas­ti­kään suo­sit­te­li. Elo­ku­van alus­sa oli Hell­bo­yn mai­nos; saa­pa näh­dä tulee­ko se sit­ten vuo­krat­tua tämän palau­tuk­sen yhteydessä.
Varoi­tus: Totaa­li­sia spoi­le­rei­ta. Hämä­häk­ki­mies kak­kos­ta näke­mät­tö­mien elo­ku­va­nau­tin­to on luul­ta­vas­ti täy­sin pilal­la tämän luke­mi­sen jälkeen.
Toi­ses­sa tule­mi­ses­saan Hämä­häk­ki­mie­hel­lä on ongel­ma. Kun ikui­sek­si kau­ko­rak­kau­dek­si uhkaa­vas­ti lipu­va MJ pää­tyy toi­sen mie­hen syliin, Hämis huo­maa yhtäk­kiä ole­van­sa impo­tent­ti: lii­ma­nä­pit eivät enää pidä, eikä ulok­keis­ta enää pys­ty ruis­ki­maan tah­me­aa nes­tet­tä, jon­ka tulok­se­na on mon­ta kivul­lois­ta putoa­mis­ta kor­keuk­sis­ta. #

Sivu­men­nen on todet­ta­va, että täs­sä suh­tees­sa elo­ku­van­te­ki­jät otti­vat vapauk­sia sar­ja­ku­vas­ta, sil­lä aina­kin vie­lä nii­hin aikoi­hin, kun minä luin Hämä­häk­ki­mies­tä, Peter Par­ker ei ruik­ki­nut seit­tiä, vaan hän kehit­ti, tie­teel­li­siä lah­jo­jaan hyväk­si­käyt­täen, ran­tei­siin kie­dot­ta­vat lait­teet, jois­ta seit­ti sin­kou­tui käm­men­poh­jaan ase­tel­tua napp­pia pai­na­mal­la. Sii­tä joh­tuu sar­ja­ku­vis­sa usein näh­tä­vä Hämik­sen sor­mien sata­nis­ti­nen asen­to, napin pai­na­mi­ses­ta. #

Mik­si MJ ei sit­ten kel­puu­ta Peter Par­ke­ria? Sik­si, että MJ ei tie­dä, että PP on Hämis, ja tämän maa­il­man Hämik­sil­lä on kovas­ti kii­rei­tä, tai aina­kin he niin tah­to­vat itsel­leen usko­tel­la. Elo­ku­van PP:n kyvyt­tö­myys olla pai­kal­la sovit­tuun aikaan on minun näh­däk­se­ni enem­män neu­root­tis­ta kuin “suu­res­ta vas­tuus­ta” joh­tu­vaa. Peter itse­kin tote­aa sen MJ:lle mel­kein suo­raan, että on se vaan kum­maa, miten vai­keak­si niin­kin yksin­ker­tai­nen asia, kuin olla sovi­tus­sa pai­kas­sa kel­lo kah­dek­san, voi men­nä. Se, että PP ei muka voi pal­jas­taa ole­van­sa Hämä­häk­ki­mies, on pelk­kä teko­syy hänel­le itsel­leen. #

Peter Parkerin naapurintyttö (rajaus) Minus­ta elo­ku­van Peter Par­ker tekee kyl­lä vää­rin pait­si sii­nä, ettei luo­ta MJ:n kykyyn teh­dä omia pää­tök­si­ään sen suh­teen, onko naa­mio­san­ka­rin kans­sa hei­las­te­lu jär­ke­vää, myös sii­nä, että jät­tää huo­miot­ta vuo­krai­sän­nän ihas­tut­ta­van ujon tyt­tä­ren, joka on ilmi­sel­väs­ti kor­vi­aan myö­ten rakas­tu­nut Pete­riin. Vähän lai­ha­han tuo on, mut­ta väliä­kö sil­lä, kun tar­jo­aa suklaa­kak­kua! #

Tätä elo­ku­vaa kat­sel­les­sa tuli­vat mie­leen Bat­man ja Bat­man – paluu. Molem­mil­le Bat­ma­neil­le omi­nais­ta oli, että kon­nat ja sivu­hah­mot varas­ti­vat kai­ken huo­mion san­ka­ril­ta, ja niin käy täs­sä­kin. Alfred Moli­na tekee vakuut­ta­vaa työ­tä Toh­to­ri Mus­te­ka­lan roo­lis­sa, ja Mus­te­ka­lan traa­gi­nen hah­mo on muu­toin­kin val­ta­van hal­lit­se­va jo pel­käs­tään fyy­si­sen ole­muk­sen­sa näyt­tä­vyy­den vuok­si. Mis­tä­kö­hän joh­tuu se, että Tri Mus­te­ka­la oli pal­jon parem­min teh­ty kuin Hämä­häk­ki­mies, jon­ka poik­koi­lu kau­pun­gil­la näyt­ti vie­lä ykkös­osaa­kin pahem­min pääl­le­lii­ma­tul­ta, mikä­li vain mah­dol­lis­ta? Tri Mus­te­ka­la nivou­tui ympä­ris­töön­sä täy­sin sau­mat­to­mas­ti. #

Tohtori Mustekala hymyilee leveästi aurinkolasit päässään
Otto Octavius esittelee lonkeroitaan kutsuvieraille #


Octavius kiihtyneenä suojalasit päässään #

J. K. Simmons J. Jonah Jamesonina (rajaus) Toi­nen sivu­hah­mo, joka varas­ti Par­ke­rin syn­ti­syys­komplek­sia suu­rem­man sii­vun huo­mios­ta, oli jo ykkös­osas­sa­kin lois­ta­vas­ti näy­tel­lyt, Kovan lain toh­to­ri Sko­da­na tut­tu J. K. Sim­mons, joka oli ker­ras­saan erin­omai­nen J. Jonah Jame­son. #

Tuon mai­ni­tun komplek­sin käsit­te­lys­sä elo­ku­va teki muu­ten taval­li­ses­ta poik­kea­van kun­nia­no­soi­tuk­sen Mat­rixin suun­taan, kun Peter yrit­ti hypä­tä katol­ta toi­sel­le. #

Vaik­ka ame­ri­kan­li­put eivät lie­hu­neet täs­sä elo­ku­vas­sa enää samal­la vas­ten­mie­li­sel­lä taval­la kuin ykkös­osas­sa (jota teh­tiin 9/11:n isän­maan­kiih­kos­sa), sen tilal­la yhtä okset­ta­vas­ti oli esil­lä juu­ri tämä syn­ti­syys- ja kris­tus­te­ma­tiik­ka. Muu­toin action-elo­ku­van toi­min­ta­koh­taus­ten eliit­tiä edus­ta­nut Octa­viuk­sen ja Hämik­sen tais­te­lu junan katol­la läs­säh­ti ris­til­le­pa­non (vai -aset­tu­mi­sen?), siel­lä­olon tus­kan ja siel­tä alas otta­mi­sen ärsyt­tä­vän ilmi­sel­vään ja täy­sin tur­haan sym­bo­liik­kaan. #

Kaik­kein surul­li­sin­ta on kui­ten­kin se, että Peter ei elo­ku­van­te­ki­jöi­den mie­les­sä näkö­jään kos­kaan saa anteek­si syn­ti­ään muu­toin kuin jat­ku­val­la hyvi­tys­työl­lään: kun Peter tun­nus­taa syyl­li­syy­den­tun­ton­sa syi­neen koko jär­jet­tö­myy­des­sään, May-täti läh­tee pois ja jät­tää Pete­rin yksin sen sijaan, että teki­si niin kuin kuka tahan­sa nor­maa­li ihmi­nen, eli antai­si sen anteek­si täy­sin aiheet­to­ma­na. Seu­raa­va kes­kus­te­lu antaa ymmär­tää, että asias­ta ei enää tämän jäl­keen puhu­ta, kun­han Hämä­häk­ki­mies tulee takai­sin näyttämölle.
May-täti jättää Peter Parkerin yksin pöydän ääreen
Elo­ku­van ansiok­si on sil­ti las­ket­ta­va se, että juu­ri se, mikä aikoi­naan teki Hämä­häk­ki­mie­hes­tä suo­sik­ki­ni mui­den super­san­ka­rei­den jou­kos­sa, eli hah­mon inhi­mil­li­syys, on onnis­tut­tu siir­tä­mään val­ko­kan­kaal­le. Täs­tä hyvä­nä esi­merk­ki­nä oli koh­taus, jos­sa Hämis jou­tui käyt­tä­mään his­siä.
Kai­ken kaik­ki­aan elo­ku­van vah­vat puo­let voit­ti­vat pie­net juo­ni­au­kot ja edel­lä kri­ti­soi­dut sei­kat niin, että koko­nai­suus oli var­sin viih­dyt­tä­vä. Tosin, kos­ka, kuten sanoin, olen ollut Hämis-fani jo pie­nes­tä pitäen, arvio­ni voi olla hiu­kan puo­lu­eel­li­nen. #

Ylei­sar­vo­sa­na: 8/10 #

Muokkaukset

  1. Muo­toi­lin WP:lle. #

  2. Päi­vi­tin link­ke­jä ja kuvien sijain­te­ja. #