marginaali

Verta

#25592. Sunnuntai, 18. maaliskuuta 2012 klo 13.25.18, kirjoittanut Jani.

Polii­sit-sar­jan nel­jän­nen kau­den jak­sos­sa 40 (joka on tätä kir­joit­taes­sa­ni kat­sel­ta­vis­sa Jimin sivus­tol­la) Kot­kan par­tio puut­tuu epäil­tyyn rat­ti­juo­pu­muk­seen. Epäil­ty ei suos­tu puhal­ta­maan alko­met­riin, joten hänet vie­dään veri­ko­kee­seen. #

Polii­si ker­too epäil­lyn kysy­neen, että “mitäs jos hän ei anna ver­ta”, johon polii­si on oman ker­to­man­sa mukaan vas­tan­nut “sit se ote­taan”. Toi­nen lisää vie­lä “ja se sat­tuu enem­män ku pelk­kä piik­ki”, mut­ta jää epä­sel­väk­si, oli­ko näin sanot­tu tilan­tees­sa epäil­lyl­le vai oli­ko kysees­sä vain jäl­ki­kä­teen kame­ral­le ja ylei­söl­le lausut­tu totea­mus. #

Saa­ma­ni vai­ku­tel­man perus­teel­la polii­si voi siis ottaa veri­ko­keen vaik­ka väki­pa­kol­la, vas­toin epäil­lyn tah­toa. Jos näin todel­la on, se on minus­ta aika yllät­tä­vää ja arve­lut­ta­vaa puut­tu­mis­ta ihmi­sen hen­ki­lö­koh­tai­seen kos­ke­mat­to­muu­teen. #

Jos lisäk­si “sat­tuu enem­män kuin piik­ki” -kom­ment­ti on sanot­tu epäil­lyl­le, joka aina­kin antoi ymmär­tää, ettei ymmär­tä­nyt kun­nol­la suo­mea, se on jo mel­kois­ta huo­li­mat­to­muut­ta — tai oli­si, jos Suo­mes­sa oli­si kun­nol­li­nen suo­ja polii­sin mie­li­val­taa vas­taan. Aina­kin minä koki­sin sen vie­raas­sa maas­sa pai­kal­li­sen polii­sin sano­ma­na aivan päi­vän­sel­väk­si uhkauk­sek­si (“annat sen veri­näyt­teen vapaa­eh­toi­ses­ti tai sit­ten otam­me sen väki­pa­kol­la ja satu­tam­me sinua sitä ottaes­sam­me”). Polii­si­han saa lail­li­ses­ti uhkail­la, jopa väki­val­lal­la, mut­ta sii­hen tulee olla todel­la pai­na­vat perus­teet, lähin­nä kai jon­kun hen­gen tai ter­vey­den väli­tön vaa­ran­tu­mi­nen. Ratis­ta jo pois otet­tu juop­po ei minus­ta ole sel­lai­nen vaa­ra. #

Veri­näyt­teen otta­mi­ses­ta voi käsit­tääk­se­ni aina­kin useim­mis­sa Yhdys­val­tain osa­val­tiois­sa kiel­täy­tyä, jos­kin useim­mis­sa sii­tä on myös seu­rauk­se­na vähin­tään ajo­kiel­to. Jois­sain kiel­täy­ty­mis­tä pide­tään jopa tun­nus­tus­ta vas­taa­va­na todis­tee­na syyl­li­syy­des­tä, min­kä Yhdys­val­tain kor­kein oikeus­kin on vah­vis­ta­nut. Tätä perus­tel­laan sil­lä, että kul­jet­ta­jan kat­so­taan anta­neen impli­siit­ti­sen suos­tu­muk­sen­sa veri­näyt­teen ottoon käyt­tä­mäl­lä jul­ki­sia tei­tä, mikä sekin on minus­ta aina­kin näin äkki­sel­tään mel­ko arve­lut­ta­vaa (BTW, blo­gia­ni luke­mal­la olet anta­nut suos­tu­muk­se­si sii­hen, että jos en pidä jät­tä­mis­tä­si kom­men­teis­ta, voin tila­ta sinul­le yhteis­työ­kump­pa­neit­te­ni uutis­kir­jei­tä ja muu­ta ros­ka­pos­tia). #

Oli­si mie­len­kiin­tois­ta tie­tää, mitä veri­ko­kees­ta kiel­täy­ty­mis­tä tun­nus­tuk­se­na pitä­vis­sä osa­val­tiois­sa nap­sah­tai­si hen­ki­löl­le, joka vetoai­si uskon­nol­li­seen peri­aat­tee­seen (“veri on pyhää enkä sitä sik­si saa antaa veri­näy­tet­tä, vaik­ka oli­sin syyl­lis­ty­nyt rat­ti­juo­pu­muk­seen, mitä en kui­ten­kaan myön­nä”). Uskon­to kun saa usein­kin kovas­ti pai­noar­voa SCOTUS:n pää­tök­sis­sä. #

Mut­ta Suo­meen pala­tak­se­ni, tämä Polii­sit-jak­son tapaus on juu­ri sel­lai­nen, jol­lai­ses­ta voi­si teh­dä kan­te­lun johon­kin suun­taan. Ei sil­lä, että minä viit­si­sin vai­vau­tua, kun ei tämä minua suo­ra­nai­ses­ti kos­ke, eivät­kä rat­ti­juo­pu­muse­päil­lyt ole prio­ri­teet­ti­lis­tal­la­ni kovin­kaan kor­keal­la, kun­han vain kiin­ni­tin asi­aan huo­mio­ta. Ja kan­te­lui­den­kin­han mer­ki­tys täs­sä maas­sa on lähin­nä se, että kan­sa­lai­sil­la on oikeus teh­dä nii­tä. Vää­rin mene­tel­lyt viran­omai­nen saa sit­ten par­haas­sa tapauk­ses­sa vähän soo­soo­ta, jota sitä­kään ei kukaan enää ensi vii­kon tul­len muis­ta. #

Jokin on jonkinmaalainen, miten?

#25107. Torstai, 9. helmikuuta 2012 klo 22.28.59, kirjoittanut Jani.

Kat­se­lin You­Tu­bes­ta jotain lei­ket­tä ame­rik­ka­lai­ses­ta toi­min­tae­lo­ku­vas­ta, ja asso­sioin sii­tä “suo­ma­lai­nen toi­min­tae­lo­ku­va” -gen­ren. Oli­si­ko Ren­ny Har­li­nin ohjaa­ma Deep Blue Sea suo­ma­lai­nen toi­min­tae­lo­ku­va? Tus­kin­pa, sil­lä enin osa sen tuo­tan­toon osal­lis­tu­neis­ta ihmi­sis­tä ja rahois­ta on ame­rik­ka­lais­ta, ja Har­lin­kin on jo pit­kään asu­nut Yhdys­val­lois­sa. #

Yksi suo­ma­lais­syn­tyi­nen teki­jä ei siis vie­lä tee elo­ku­vas­ta suo­ma­lais­ta. Kuin­ka suu­ren osan teki­jöis­tä (ja rahois­ta) tuli­si olla suo­ma­lai­sia, jot­ta elo­ku­va oli­si suo­ma­lai­nen? Yli puo­let? Entä jos teki­jöis­tä on 40 pro­sent­tia suo­ma­lai­sia, 25 pro­sent­tia ame­rik­ka­lai­sia ja 25 pro­sent­tia muun­maa­lai­sia? Suo­ma­lai­sil­la oli­si sil­loin sel­väs­ti suu­rin yksit­täi­nen kan­sal­li­suuse­dus­tus elo­ku­van tuo­tan­nos­sa, mut­tei sil­ti enem­mis­töä ver­rat­tu­na mui­hin yhdes­sä. Elo­ku­van teki­jöis­tä enem­mis­tö oli­si ei-suo­ma­lai­sia. #

Täs­tä käsit­teel­li­ses­tä hämä­ryy­des­tä ahdis­tu­nee­na pää­tin pae­ta sel­keäm­mil­le vesil­le: minä itse aina­kin olen suo­ma­lai­nen. #

Vai olen­ko? #

Pas­sis­sa­ni kyl­lä luki­si niin, kan­sal­li­suu­des­sa­ni ei ole juri­di­ses­ti mitään epä­sel­vää. Mut­ta mitä se tar­koit­taa, että minä olen suo­ma­lai­nen? Se, että asun Suo­mes­sa, ei tie­ten­kään rii­tä, sil­lä tääl­lä asuu pal­jon ei-suo­ma­lai­sia­kin. Suo­mes­sa syn­ty­mi­nen ei käsit­tääk­se­ni sekään tee ihmi­ses­tä suo­ma­lais­ta, ja vaik­ka juri­di­ses­ti niin teki­si­kin, minä en pitäi­si esi­mer­kik­si Suo­mes­sa lomai­le­van ame­rik­ka­lais­pa­ris­kun­nan tääl­lä yllät­täen syn­nyt­tä­mää las­ta suo­ma­lai­se­na vaan ame­rik­ka­lai­se­na. #

Onko van­hem­pien suo­ma­lai­suus rat­kai­se­vaa? Sii­nä vaa­nii ääret­tö­män regres­sion vaa­ra, mut­ta voim­me sivuut­taa sen olet­ta­mal­la van­hem­mat, tai hei­dän van­hem­pan­sa aksio­maat­ti­ses­ti suo­ma­lai­sik­si. Onko suo­ma­lai­suu­te­ni nyt taat­tu? Aina­kaan mui­den syn­ty­mää­ni osal­lis­tu­nei­den ihmis­ten (syn­ny­tys­lai­tok­sen hen­ki­lö­kun­nan jne.) mah­dol­li­set muut kan­sal­li­suu­det eivät täs­sä lan­ge­ta suo­ma­lai­suu­te­ni ylle saman­lais­ta var­joa kuin mitä elo­ku­van teke­mi­seen osal­lis­tu­nei­den ihmis­ten kan­sal­li­suu­det teke­vät elo­ku­van “suo­ma­lai­suu­del­le”. #

Mitä van­hem­mil­ta­ni perin, kun perin suo­ma­lai­suu­te­ni? Raken­nus­oh­jeet ja -ainei­ta, gee­nit ja ver­ta, lihaa ja lui­ta? Entä jos oli­sin ulko­maa­lai­sil­ta bio­lo­gi­sil­ta van­hem­mil­ta adop­toi­tu? Sivuu­te­taan se mah­dol­li­suus, etten (ehkä­pä suh­teel­li­sen van­ha­na) adop­toi­tu­na koki­si itseä­ni suo­ma­lai­sek­si, sil­lä suu­ren­nus­la­sin alla täs­sä on nime­no­maan se, kuin­ka voin jär­jel­lä perus­tel­la sen, että tun­nen ole­va­ni. Uskoi­sin hyvin­kin voi­va­ni tun­tea niin, vaik­ka oli­sin­kin ulko­mail­ta adop­toi­tu, ja pidän ilman muu­ta suo­ma­lai­sik­si itsen­sä koke­via, bio­lo­gial­taan ulko­maa­lais­taus­tai­sia adop­tio­lap­sia yhtä aidos­ti suo­ma­lai­si­na kuin pidän itseä­ni. #

Itse asias­sa edes adop­tio­ta ei tar­vi­ta häm­men­tä­mään bio­lo­gis­poh­jais­ta kan­sal­li­suut­ta, sil­lä syn­ty­mäs­sä saa­ma­ni raken­nusai­neet alka­vat välit­tö­mäs­ti kor­vau­tua ulko­puo­lel­ta­ni tule­vil­la aineil­la, ja tämän­het­ki­seen 32 vuo­den ikää­ni men­nes­sä ent­ro­pia lie­nee jo pitä­nyt huo­len sii­tä, että keho­ni mole­kyy­lit ovat nyt peräi­sin mel­ko tasai­ses­ti eri puo­lil­ta maa­il­maa. #

Entä gee­nit? Toi­sin kuin lihan ja lui­den suh­teen, gee­nien koh­dal­la nii­den kemial­lis­ten raken­nus­pa­li­koi­den alku­pe­rä ei ole ainut mie­lek­kääs­ti mer­ki­tyk­sel­li­nen seik­ka kan­sal­li­suut­ta mitat­taes­sa. Rat­kai­se­vaa on emäs­pa­reil­la koo­dat­tu ohjel­ma, joka on suh­teel­li­sen pysy­vä. Mutaa­tio­ta toki tapah­tuu jat­ku­vas­ti, mut­ta voi­nee olet­taa, että kun­kin yksi­lön gee­nis­tö on mil­lä tahan­sa yksit­täi­sel­lä het­kel­lä mitat­tu­na yli­voi­mai­ses­ti lähin­nä sitä, mil­lai­sek­si se on hedel­möi­tyk­ses­sä muo­dos­tu­nut. On ole­mas­sa ikään kuin geneet­ti­nen hah­mo, jon­ka ääri­vii­vat ehkä hie­man värei­le­vät, mut­ta hah­mo on yhtä kaik­ki sel­keäs­ti yksi­löi­tä­vis­sä ja pysy­vä. #

Jos van­hem­pie­ni gee­nit ovat aksio­maat­ti­ses­ti suo­ma­lai­sia, nii­den yhdis­tel­män peri­mi­nen saat­tai­si käy­dä päte­väs­tä jär­ki­pe­rus­te­lus­ta minun koh­dal­la­ni. Tar­kem­min sanoen aina­kin minun suo­ma­lai­suu­te­ni oli­si kysee­na­lais­ta­ma­ton, jos “suo­ma­lai­nen” on “sel­lai­nen, jon­ka van­hem­mil­taan peri­mät gee­nit ovat suo­ma­lai­sen gee­ne­jä”. #

Suo­ma­lai­sek­si itsen­sä koke­vat, ulko­maa­lais­ten van­hem­pien gee­ne­jä kan­ta­vat adop­tio­lap­set kui­ten­kin osoit­ta­vat, että gee­nit eivät sit­ten­kään ole minul­le suo­ma­lai­suu­den kan­nal­ta rat­kai­se­va teki­jä, ellen ole val­mis hyväk­sy­mään usei­ta rin­nak­kai­sia suo­ma­lai­suu­den mää­ri­tel­miä päte­vik­si. Mut­ta jos löy­dän adop­tio­lap­sen ei-syn­ty­pe­räi­sen suo­ma­lai­suu­den rat­kai­se­van aines­osan, uskoi­sin, että Occa­min par­ta­veit­si leik­kaa sil­loin kevyes­ti gee­ni­se­li­tyk­sen pois tar­peet­to­ma­na: sama seli­tys pätee var­mas­ti­kin myös minuun. #

Voi­si­ko pelk­kä tun­ne suo­ma­lai­suu­des­ta riit­tää seli­tyk­sek­si? Toi­sin kuin ehkä äkki­sel­tään luu­li­si, tun­ne­kin voi olla jär­ki­pe­rus­te, tai aina­kin rat­kai­se­van tär­keä­nä kul­ma­ki­ve­nä jär­jel­li­ses­sä seli­tyk­ses­sä. Ovat­ko kaik­ki suo­ma­lai­sik­si itsen­sä koke­vat minus­ta aidos­ti suo­ma­lai­sia? Se on sel­lai­se­naan lii­an vai­kea kysy­mys, vas­tae­si­merk­kien kek­si­mi­nen voi­si hel­pot­taa. #

Ovat­ko kaik­ki japa­ni­lai­sik­si itsen­sä koke­vat aidos­ti japa­ni­lai­sia? On aina­kin monia kan­sal­li­suu­del­taan ei-japa­ni­lai­sia, jot­ka ovat hurah­ta­neet japa­ni­lai­suu­teen pahem­man ker­ran, ja jäl­jit­te­le­vät japa­ni­lai­sia kai­kes­sa. Voi­sin kuvi­tel­la, että (esi­mer­kik­si) hei­dän jou­kos­taan löy­tyy sel­lai­sia­kin, jot­ka tun­te­vat ole­van­sa japa­ni­lai­sia, mut­ta joi­ta minä pitäi­sin vain ei-japa­ni­lai­si­na, jot­ka kuvit­te­le­vat ole­van­sa japa­ni­lai­sia. En tar­koi­ta täs­sä edes pato­lo­gis­ta har­hai­suut­ta; pitäi­sin näi­den ihmis­ten tun­net­ta japa­ni­lai­suu­des­taan yhtä aito­na kuin mitä minun tun­tee­ni suo­ma­lai­suu­des­ta­ni on — hei­dän koh­dal­laan tuo tun­ne ei vain pitäi­si paik­kaan­sa suh­tees­sa minun käsi­tyk­see­ni hei­dän todel­li­ses­ta kan­sal­li­suu­des­taan. #

(Täs­sä koh­taa lie­nee syy­tä koros­taa sitä min­kä edel­li­seen saak­ka olin aja­tel­lut jät­tää sano­mat­ta­kin sel­vyy­den varaan: etsin mää­ri­tel­mää vain huvin, älyl­li­sen har­joit­teen vuok­si ja itseä­ni var­ten, en yleis­tääk­se­ni ja käyt­tääk­se­ni sitä esi­mer­kik­si japa­ni­lai­suu­den kiel­tä­mi­seen japa­ni­lai­si­na itse­ään pitä­vil­tä, jot­ka eivät löy­tä­mää­ni kan­sal­li­suus­mää­ri­tel­mää japa­ni­lai­suu­den osal­ta täyt­täi­si.) #

Tuo todel­li­nen kan­sal­li­suus siis kui­ten­kin kart­te­lee yhä mää­rit­te­ly-yri­tyk­siä­ni. #

Amerikka

#24038. Perjantai, 7. lokakuuta 2011 klo 9.51.45, kirjoittanut Jani.

Näin taas unta, että olin Ame­ri­kas­sa. Se oli kai joku kes­ki­län­ti­nen osa­val­tio. Olin vie­raa­na sikä­läi­sen per­heen luo­na. Mies oli osa-aikae­läk­keel­le siir­ty­nyt suih­ku­hä­vit­tä­jä­me­kaa­nik­ko, hänen vai­mon­sa show­pai­ni­ja joka teki sivus­sa myös por­noa (tai pros­ti­tuu­tio­ta tjsp.). Heil­lä oli esi­mur­ro­si­käi­nen tytär ja ala-astei­käi­nen poi­ka. Tele­vi­sios­sa mai­nos­tet­tiin ham­pu­ri­lai­sia ja jotain säi­ly­ke­pa­pu­merk­kiä. #

Kaik­ki (myös tämä per­he) näyt­ti sil­tä kuin 4:3-lähetyksessä, jon­ka tele­vi­sio venyt­tää 16:9:ksi. #

Obama vs. Osama

#18042. Keskiviikko, 4. toukokuuta 2011 klo 21.57.53, kirjoittanut Jani.

Slowpoke: I can't believe they finally killed Saddam Hussein
Lame Pun Coon: Osama found in Abbotabad mansion — talk abbotabad place to hide #

Kir­jo­tel­laan­pa pit­käs­tä aikaa vähän poli­tiik­kaa. #

Osa­ma bin Laden sai vapun­päi­vä­nä sur­man­sa tuli­tais­te­lus­sa, tai, kuten Barack Oba­ma puhees­saan jos­tain syys­tä sanoi, “tuli­tais­te­lun jäl­keen”, pii­lo­pai­kas­saan Pakis­ta­nin Abbot­ta­ba­dis­sa. Kovin moni tus­kin jää ter­ro­ris­ti­jär­jes­tön joh­ta­ja­na pide­tyn ukko­raih­nan kaa­tu­mis­ta sure­maan, eikä se minua­kaan var­si­nai­ses­ti isom­min lii­ku­ta suun­taan eikä toi­seen. Mie­li­pi­de minul­la kui­ten­kin asias­ta on, ja sen ajat­te­lin kir­ja­ta ylös. #

Kuten sanoin, en isom­min sure bin Lade­nin kuo­le­maa sinän­sä. Suh­tau­dun kui­ten­kin tap­poon päät­ty­nee­seen ope­raa­tioon kiel­tei­ses­ti, kos­ka aina­kin tuon het­ken ajan Yhdys­val­lat pela­si ter­ro­ris­tien peliä: sitä, jos­sa voit­ta­ja rat­ko­taan las­ke­mal­la ruu­mii­ta. Tämä on mie­les­tä­ni sym­bo­li­ses­ti mer­kit­tä­vää, kos­ka se antaa tuol­le pelil­le oikeu­tuk­sen. Minä hah­mo­tan ame­rik­ka­lais­ten kan­sal­li­sen itse­tun­non — Oba­man sanoin “sen, kei­tä me olem­me” — sel­lai­sek­si kas­vot­to­mak­si, epä- tai yli-inhi­mil­li­sek­si moraa­lik­si, jos­sa ei mis­sään tapauk­ses­sa ole sijaa ter­ro­ris­tien naii­vil­le ja hen­ki­lö­koh­tai­sel­le “kuka tap­paa eni­ten” -lei­kil­le, jol­lei ole kyse sodas­ta, joka on tämän lei­kin viral­li­nen nimi. #

Ter­ro­ris­teil­le kyse on sodas­ta. Yhdys­val­tain hal­lin­nol­le oikeu­den­mu­kai­suu­den tavoit­te­lus­sa ei, sen käyt­tä­mäs­tä reto­rii­kas­ta huo­li­mat­ta, voi olla kyse sii­tä. Täs­tä joh­tuu tie­tys­ti mie­leen, että ken­ties ter­ro­ris­mia vas­taan julis­tet­tiin “sota” nime­no­maan täs­tä syys­tä: jot­ta ter­ro­ris­tien kans­sa voi­tai­siin pela­ta hei­dän peli­ään, mut­ta kui­ten­kin samaan aikaan voi­daan usko­tel­la (itsel­le ja muil­le), ettei oikeu­den­mu­kai­suu­den tavoit­te­lun moraa­li­ses­ta vel­voit­tees­ta ole­kaan lais­tet­tu, vaan sii­hen on (itse annet­tu ja otet­tu) lupa. #

Sik­si “ter­ro­ris­min­vas­tai­nen sota” on vaa­ral­lis­ta käsi­te­su­mu­tus­ta: sota-käsit­teen liit­tä­mi­nen asi­aan kuin asi­aan tar­koit­taa avat­tu­na sitä, että sano­ja antaa ja ottaa tuos­sa asias­sa itsel­leen vapau­tuk­sen toi­min­taan­sa taval­li­ses­ti rajoit­ta­vis­ta moraa­li­sis­ta vel­voit­teis­ta. Sama pätee myös sotaan puh­taim­mil­laan tai sen alku­pe­räi­sim­mäs­sä mer­ki­tyk­ses­sä, jos­sa on useim­mi­ten ollut kyse maa-alu­een val­taa­mi­ses­ta tai puo­lus­ta­mi­ses­ta. #

Alku­pe­räis­mer­ki­tyk­ses­sä useim­mat kui­ten­kin tie­dos­ta­vat, vaik­kei­vät suo­ra­nai­ses­ti hyväk­syi­si­kään, sanan mer­kit­se­vän juu­ri rau­han­ti­las­sa val­lit­se­vis­ta moraa­li­sis­ta vel­voit­teis­ta lais­ta­mis­ta. Muis­sa mer­ki­tyk­sis­sä tätä sota-sanan käyt­töön impli­siit­ti­ses­ti sisäl­ty­vää mer­ki­tys­tä ei sen sijaan tie­dos­te­ta lähes­kään yhtä hyvin, näin väi­tän. Mikä­li se tie­dos­tet­tai­siin, “ter­ro­ris­min­vas­tai­sen sodan” kal­tai­set uuden­lai­set sodan­ju­lis­tuk­set koh­tai­si­vat huo­mat­ta­vas­ti nykyis­tä enem­män vas­tus­tus­ta, sil­lä moraa­li­sis­ta vel­voit­teis­ta lais­ta­mi­nen koet­te­lee kog­ni­tii­vis­ta har­mo­ni­aa yksi­tyi­sel­lä tasol­la sii­nä mis­sä jul­ki­sel­la­kin. #

Coming To A Dream Theater Near You

#17797. Perjantai, 8. huhtikuuta 2011 klo 14.05.57, kirjoittanut Jani.

Wikileaks-elokuvan kansi: Julian Assange, taustalla Dow Jonesin käyrä mustana maanantaina 1987 sekä rajautuva teksti Bank of America Näin unta eep­pi­ses­tä poliit­ti­ses­ta tril­le­ris­tä, jon­ka pää­osas­sa oli Julian Assan­ge (tai joku, joka näyt­te­li hän­tä ja oli hyvin pit­käl­ti hänen näköi­sen­sä). Elo­ku­va ker­toi Wiki­leak­sin mer­kit­tä­vim­mäs­tä vuo­dos­ta, jon­ka todel­li­suu­des­sa huhu­taan ole­van tuloil­laan, ja joka kos­kee Bank of Ame­ricaa. #

Assan­gen hal­tuun­sa saa­mat doku­men­tit oli­vat video­tal­len­tei­ta pan­kin joh­don kokouk­sis­ta 1980-luvul­ta (VHS-nau­hat oli­vat pahoin veny­neet ja kuvan laa­tu oli heik­ko, väreis­tä­kin oli jäl­jel­lä vain haa­mu­ja). Kokouk­sis­sa oli­vat muka­na useim­pien mui­den­kin maa­il­man mer­kit­tä­vim­pien pank­kien joh­ta­jat. Nau­hal­le tal­len­ne­tuis­ta kes­kus­te­luis­ta kävi ilmi, että koko nykyi­nen talous­jär­jes­tel­mä on pelk­kä kupla, joka perus­tuu sil­le, ettei­vät taval­li­set ihmi­set tie­dä sen ole­van pelk­kä kupla. #

Rahan liik­ku­mis­ta havain­nol­lis­tet­tiin videol­la näy­te­tyl­lä asia­kir­jal­la. Sen mukaan omai­suus vir­taa taval­li­sil­ta ihmi­sil­tä aluk­si pie­nem­mil­le pan­keil­le (jot­ka nekin usko­vat kuplaan), niil­tä edel­leen mer­kit­tä­väm­mil­le pan­keil­le, ja pyra­mi­din hui­pul­la on Bank of Ame­rica, jon­ka koko pää­oma on monin­ker­tai­nen mui­hin ver­rat­tu­na. Bank of Ame­rica puo­les­taan toi­mii suo­raan Yhdys­val­tain sota­toi­mien suu­rim­pa­na rahal­li­se­na tuki­ja­na. #

Doku­men­tit oli vuo­ta­nut Bank of Ame­rican kokouk­sis­sa muka­na ollut pan­kin­joh­ta­ja. Lisäk­si muka­na oli (mus­tai­hoi­nen) lau­la­ja­tar, jon­ka kans­sa joh­ta­jal­la oli jon­kin­lai­nen suh­de. Lau­la­ja­tar “esiin­tyi” klu­bil­la siten, että lau­loi kulis­sien taka­na, ja esiin­ty­mis­la­val­la ole­vat nai­set esit­ti­vät samaa kap­pa­let­ta huu­li­synk­ka­na. Minus­ta lau­la­ja­tar­kin oli­si ollut kau­nis, mut­ta ilmei­ses­ti hän­tä ei sil­ti ollut klu­bil­la ohjel­ma­vas­taa­vien tahol­ta pidet­ty riit­tä­vän kau­nii­na esiin­ty­mään. #

Tämä ylim­pien pank­ki­mies­ten käh­min­tä oli aiheut­ta­nut muun muas­sa vuo­den 1987 pörs­si­ro­mah­duk­sen, joka oli täy­sin kadon­nut aktii­vi­ses­ta muis­tis­ta­ni. En siis edes tien­nyt sel­lais­ta oikeas­ti olleen­kaan ennen kuin läh­din sitä etsi­mään tätä var­ten. #

Wiki­leaks-elo­ku­va on oikeas­ti­kin suun­nit­teil­la. #