marginaali

Quantum of Solace

#24217. Maanantai, 10. lokakuuta 2011 klo 10.28.58, kirjoittanut Jani.

Kat­se­lin eilen Quan­tum of Solacen. Oli aika meh. Sinän­sä ihan tasa­laa­tuis­ta ja tasa­pak­sua toi­min­taa, jon­ka ainoa yllä­tys oli ylei­nen lai­meus ja eri­tyi­ses­ti lopun antiklii­mak­ti­suus. #

Petyin kui­ten­kin eri­tyi­ses­ti sii­hen tapaan, jol­la Bond Casi­no Roy­ales­sa tapah­tu­nut­ta mene­tys­tään käsit­te­li. Tai pikem­min­kin sii­hen, että Bond yli­pään­sä käsit­te­li sitä. Kyvyt­tö­myys sel­lai­seen käsit­te­lyyn oli­si juu­ri se lii­kut­ta­ja, jota kyy­ni­nen, kyl­mä ja raa­ka Bond — joka minus­ta on tämän uuden ajan 007-elo­ku­vien sar­jan vah­vuus — tar­vit­si­si: hän­tä ajai­si rai­vo, joka kum­pu­aa tuos­ta kat­ke­ras­ta petok­ses­ta. Quan­tum of Solacen tee­ma­na oli nyt kui­ten­kin saha­ta tuo­ta oksaa, ja elo­ku­van lop­pu­rat­kai­su kat­kai­si tämän kuvain­nol­li­sen oksan vii­mei­sen­kin säi­keen: Bond teki sovin­non Ves­pe­rin haa­mun kans­sa ja jät­ti sen näh­tä­väs­ti lopul­li­ses­ti taak­seen. #

Elo­ku­van toi­min­ta­koh­tauk­set oli­vat pai­koin lii­an tiuk­kaa kat­sot­ta­vaa aina­kin 23 tuu­man näy­töl­tä. En tie­dä oli­si­ko nii­tä ollut hel­pom­pi seu­ra­ta val­ko­kan­kaal­ta, mut­ta jos oli­si, oli­si mie­len­kiin­tois­ta spe­ku­loi­da aja­tuk­sel­la val­ko­kan­kaal­la vii­kot­tain näy­tet­tä­vis­tä sar­jois­ta. Quan­tum of Solacen kal­tai­nen Bond nimit­täin toi­mi­si mie­les­tä­ni parem­min ker­ta­viik­koi­sek­si pät­kit­ty­nä. Lisäk­si toi­min­ta nykyi­sis­sä tv-sar­jois­sa on mie­les­tä­ni vie­lä­kin lii­an mitä­tön­tä ver­rat­tu­na sii­hen mitä se voi­si olla. Jäl­kim­mäi­ses­tä saa mais­tiai­sia vaik­ka­pa juu­ri näi­den uusien Bond-elo­ku­vien kaut­ta. #

Voi olla, että täl­lais­ten toi­min­ta­koh­taus­ten tuot­ta­mi­nen vii­kot­tai­sek­si sar­jak­si ei löi­si lei­vil­le, mut­ta elo­ku­va­teat­te­rei­den ja elo­ku­va- ja tv-tuot­ta­jien kan­nat­tai­si minus­ta kyl­lä kokeil­la sel­lais­ta­kin bis­ne­si­de­aa. Sar­jaa näy­tet­täi­siin vaik­ka kah­te­na ilta­na vii­kos­sa, ja niis­tä toi­nen oli­si edel­lis­jak­son uusin­ta. Lip­pu­ja näy­tök­siin myy­täi­siin kausit­tain tai vaik­ka puo­li­kausit­tain. #

Amerikka

#24038. Perjantai, 7. lokakuuta 2011 klo 9.51.45, kirjoittanut Jani.

Näin taas unta, että olin Ame­ri­kas­sa. Se oli kai joku kes­ki­län­ti­nen osa­val­tio. Olin vie­raa­na sikä­läi­sen per­heen luo­na. Mies oli osa-aikae­läk­keel­le siir­ty­nyt suih­ku­hä­vit­tä­jä­me­kaa­nik­ko, hänen vai­mon­sa show­pai­ni­ja joka teki sivus­sa myös por­noa (tai pros­ti­tuu­tio­ta tjsp.). Heil­lä oli esi­mur­ro­si­käi­nen tytär ja ala-astei­käi­nen poi­ka. Tele­vi­sios­sa mai­nos­tet­tiin ham­pu­ri­lai­sia ja jotain säi­ly­ke­pa­pu­merk­kiä. #

Kaik­ki (myös tämä per­he) näyt­ti sil­tä kuin 4:3-lähetyksessä, jon­ka tele­vi­sio venyt­tää 16:9:ksi. #

Jumalalliset Totuuden Hetket

#14214. Sunnuntai, 29. elokuuta 2010 klo 20.04.09, kirjoittanut Jani.

Louis Wainin mielikuvituksellisen värinen kissa Näin mie­li­puo­lis­ta unta, jos­sa söin suklaas­ta teh­ty­jä ruu­mi­sark­ku­ja sun mui­ta esi­nei­tä. Nii­hin oli kät­ket­ty jotain huu­met­ta, joka sai minut hal­lusi­noi­maan. Kaik­ki ympä­ril­lä­ni näyt­ti vää­ris­ty­neel­tä ja var­sin­kin vää­rän väri­sel­tä. Eten­kin kir­ku­van­pu­nais­ta oli pal­jon. Lisäk­si koin luul­ta­vas­ti mel­ko aidos­ti sen, mil­tä vai­no­har­hai­suus tun­tuu. Ei tun­tu­nut kovin­kaan kival­ta. #

Olin ikään kuin peril­lä sii­tä, että tämä tila­ni joh­tuu niis­tä ase­mal­la syö­mis­tä­ni suklaa­esi­neis­tä, ja tie­sin, että se menee ohi kun­han huu­meen vai­ku­tus lak­kaa. Niin se sit­ten teki­kin, mut­ta sit­ten ereh­dyin juo­maan mai­toa, ja kävi ilmi, että se huu­me oli­kin pan­tu mai­toon (jota oli käy­tet­ty myös nii­den suklaa­jut­tu­jen teke­mi­seen). Ja olin taas pöl­lys­sä. #

Oikeas­ti psy­ke­dee­lit kyl­lä kiin­nos­ta­vat minua. Nime­no­maan ne har­ha-ais­ti­muk­set. Se oli­si mie­len­kiin­tois­ta kokea, kun­han sen sai­si teh­dä tie­toi­ses­ti eikä tuol­lai­sen sala­käh­mäi­sen pui­jauk­sen uhri­na. #

Yli­pään­sä minus­ta tun­tuu, että elä­mäs­tä­ni puut­tuu nyt taas hul­luut­ta. Tar­vit­sen hul­luut­ta! TV7:n kat­se­lu ei enää rii­tä hul­luu­den­tar­pee­ni tyy­dyt­tä­mi­seen! #

Oopiumia

#10126. Maanantai, 19. lokakuuta 2009 klo 12.39.29, kirjoittanut Jani.

Itoh Atsushi #

Oikeas­taan juu­ri minul­la jos jol­la­kul­la pitäi­si olla tele­vi­sio. Sen kat­se­lu­han on juu­ri sel­lais­ta aja­tus­toi­min­nan puu­dut­ta­mis­ta jota minä tar­vit­sen. Vaik­ka tosi-tv pyö­rii tuol­la toi­ses­sa huo­nees­sa enkä seu­raa sitä, tun­nen kuin­ka sen idio­tia­sä­teet pais­ta­vat tän­ne asti ja kutis­ta­vat älyk­kyys­osa­mää­rää­ni. #

Mut­tei sen tar­vit­si­si olla itse­tu­hoi­saa tosi-tv:n kat­se­lua. Hul­lu­ja japa­ni­lai­sia ja mui­ta sil­lä lail­la äly­va­pai­ta ohjel­mia voi sen­tään kat­soa ilman, että se tun­tuu par­ta­te­rien nie­le­mi­sel­tä. Oikeas­ta urhei­lus­ta nyt puhu­mat­ta­kaan. #

Mik­si­hän koti­mai­set kau­pal­li­set kana­vat ovat rajan­neet net­ti­vi­deo­tar­jon­tan­sa staat­ti­siin leik­kei­siin? Tar­koi­tan, että mik­si­kä­hän netit­se ei voi kat­soa samaa ohjel­maa kuin mitä tele­vi­sio­ver­kos­sa­kin lähe­te­tään? Kysy­mys on niin ilmei­nen ja aja­tus sel­lai­ses­ta vapau­des­ta niin luon­te­va, etten oikeas­taan halua­kaan tie­tää vas­taus­ta. Se on kui­ten­kin masen­ta­va. #

Lautasantenni uhkaa hypätä kerrostalon katolta Keltinmäessä

#9421. Keskiviikko, 2. syyskuuta 2009 klo 17.59.34, kirjoittanut Jani.

Lau­ta­san­ten­ni uhkaa hypä­tä alas neli­ker­rok­si­sen ker­ros­ta­lon katol­ta Silok­kaan­tie 5:ssa Kel­tin­mäes­sä. Palo­kun­ta pys­tyt­tää par­hail­laan hyp­py­tyy­nyä raken­nuk­sen juu­rel­le. #

Sil­min­nä­ki­jöi­den mukaan lau­ta­san­ten­nin kuul­tiin pudot­tau­tu­mi­suh­kauk­sen­sa yhtey­des­sä mai­nit­se­van syyk­si tele­vi­sio­ver­kos­sa nykyi­sin lähe­tet­tä­vien ohjel­mien tason ja eri­tyi­ses­ti tosi-tv:n. #