Oopiumia
#10126. Maanantai, 19. lokakuuta 2009 klo 12.39.29, kirjoittanut Jani. 7
Oikeastaan juuri minulla jos jollakulla pitäisi olla televisio. Sen katseluhan on juuri sellaista ajatustoiminnan puuduttamista jota minä tarvitsen. Vaikka tosi-tv pyörii tuolla toisessa huoneessa enkä seuraa sitä, tunnen kuinka sen idiotiasäteet paistavat tänne asti ja kutistavat älykkyysosamäärääni. #
Muttei sen tarvitsisi olla itsetuhoisaa tosi-tv:n katselua. Hulluja japanilaisia ja muita sillä lailla älyvapaita ohjelmia voi sentään katsoa ilman, että se tuntuu partaterien nielemiseltä. Oikeasta urheilusta nyt puhumattakaan. #
Miksihän kotimaiset kaupalliset kanavat ovat rajanneet nettivideotarjontansa staattisiin leikkeisiin? Tarkoitan, että miksikähän netitse ei voi katsoa samaa ohjelmaa kuin mitä televisioverkossakin lähetetään? Kysymys on niin ilmeinen ja ajatus sellaisesta vapaudesta niin luonteva, etten oikeastaan haluakaan tietää vastausta. Se on kuitenkin masentava. #

[…] Blogasin: Oopiumia http://mummila.net/marginaali/2009/10/19/oopiumia/ […]
Minusta kyllä ajatustoimintaa puuduttava (eli typerä) ohjelma saa vain levottomaksi. Hyvin kirjoitettu draama, mieluiten pitkä ja vuosia jatkuva sarja, saa parhaiten unohtamaan oman olemassaolon, koska se tarjoaa aivoille virikkeitä. Liian virikkeetön (eli tyhmä) ohjelma vain ajaa tiedostamaan itsensä ja ajatuksensa liian tarkasti.
Se varmaan riippuu keskittymiskyvystä, ja toisaalta vaativuudestakin. Muistan kyllä siitä, kun seurasin Kauniita ja rohkeita, että pitkän aikavälin draamakin voi toimia unohduttavana. Nykyisin kuitenkin kaikki ohjelmien yritykset rakentaa juonta tuntuvat minusta suunnattoman ikäviltä. Niiden nieleminen edellyttää minulta katsojana liikaa. Joudun ponnistelemaan työntääkseni pois tietoisuuden juuri siitä, että tässä on nyt kyse pelkästään juonen rakentamisesta, jonka tarkoituksena on saada minut television ääreen seuraavankin jakson ajaksi. Onnistuneena juonenrakentamisena pitäisin sellaista, jota en tapahtumilta huomaa, enkä muista koska viimeksi olisin sellaista nähnyt. Se oli ehkä Lostin ensimmäinen jakso.
Siksi pidän nykyisin enemmän ohjelmasta, jossa ei ole mitään meneillään olevan osion tuolle puolen tähtäävää juonen yritystäkään, kuten ostos-tv:stä.
Puhe olikin hyvin kirjoitetusta draamasta. En väitä, että sellaista löytäisi edes kerran vuodessa.
Ah, siinä tapauksessa. Allekirjoitan.
Ite taidan olla just semmonen, että periaatteessa mitä tahansa scheissea sieltä tuleekin, voin katsoa sitä - riippuu kyllä paljon mielentilasta. Tosin, en juuri kauheasti vietä aikaa tvn ääressä vaan koneella, en sit tiä kumpi on parempi/pahempi. Elokuvia tulee kyllä katsottua, sehän nyt on selvä.
Hiukan samalla tavalla kadehdittavaa tuollainen kuin se, miten jotkut pystyvät nukkumaan missä ja miten vain.