Mikä­li kaik­ki Bond-elo­ku­vat oli­si­vat niin kuin Casi­no Roy­ale, nii­tä tus­kin oli­si teh­ty tähän päi­vään men­nes­sä jo kah­ta­kym­men­täyh­tä, mut­ta teh­ty­jen elo­ku­vien laa­tu kom­pen­soi­si nii­den mää­rää komeas­ti. #

Varoi­tus: Seu­raa­va teks­ti sisäl­tää juo­ni­pal­jas­tuk­sia. #

Kuten kaik­kial­la on jo todet­tu­kin, Daniel Craigin James Bond ei juu­ri­kaan muis­tu­ta van­haa, eikä tämä ero rajoi­tu pel­käs­tään ulko­nä­köön. Uusi, entis­tä huo­mat­ta­vas­ti tylym­pi Bond ei sil­ti ole täy­sin vail­la huu­mo­ria, jota jot­kut ovat jo ehti­neet kai­pai­le­maan. #

Huu­mo­ria on mer­kit­tä­väs­ti entis­tä vähem­män, se on tot­ta, mut­ta osak­si juu­ri sen, osak­si elo­ku­van muu­toin niin syn­kän luon­teen ansios­ta se on pal­jon aidom­paa ja huvit­ta­vam­paa kuin van­hois­sa Bond-elo­ku­vis­sa. Raa’an väki­val­lan ja her­mo­ja kiris­tä­vän jän­ni­tyk­sen kes­kel­lä huu­mo­ri kukois­taa täyt­täes­sään sitä teh­tä­vää, jos­sa se on par­haim­mil­laan: tuo­mas­sa hel­po­tus­ta lau­kai­se­mal­la jän­ni­tys­tä. Lyhyem­min sanot­tu­na Casi­no Roy­alen Bond lau­koo vit­se­jä sen sijaan että oli­si sel­lai­nen, kuten enti­set. #

Kaik­kia Bond-kli­sei­tä ei Casi­no Roy­alekaan onnis­tu väis­tä­mään tai edes yri­tä väis­tää. Näis­tä pahin on se, että pää­kon­nal­la on fyy­si­nen vam­ma tai sai­raus­ti­la - täs­sä tapauk­ses­sa molem­mat. Idea saat­toi olla hie­no ja oma­pe­räi­nen jos­kus vuo­si­kym­me­niä sit­ten, mut­ta Bond-elo­ku­vat ovat itse­kin jau­ha­neet sitä niin kau­an, että sii­tä on tul­lut kli­see jopa paro­diois­sa. #

Tämän ohel­la Casi­no Roy­alessa on sor­rut­tu jopa Bond-elo­ku­via­kin kes­kin­ker­tai­sem­pien jän­nä­rei­den “pahik­set tun­nis­taa sii­tä, että he puhu­vat englan­tia vah­val­la aksen­til­la” -kli­see­seen. Toi­saal­ta voi­si tie­tys­ti väit­tää, että mikä­li Casi­no Roy­ale oli­si täy­sin vail­la kse­no­fo­bi­aa, se oli­si mer­kil­le­pan­ta­va poik­keus 9/11:n jäl­kei­sen anglo­sak­si­kult­tuu­rin jou­kos­sa. Sil­loin elo­ku­va oli­si joka tapauk­ses­sa nos­ta­nut huo­mat­ta­vas­ti osak­kei­taan minun sil­mis­sä­ni. #

Kli­seet eivät kui­ten­kaan minua elo­ku­vas­sa häi­rin­neet lähes­kään niin pal­jon kuin tuo­te­si­joit­te­lu. Toi­si­naan tuo­te­si­joit­te­lu onnis­tu­taan teke­mään tyy­lik­kään hie­no­va­rai­ses­ti, jol­loin uskoi­sin sen toi­mi­van juu­ri niin kuin pitää­kin. Casi­no Roy­alessa var­sin­kin sen alku­puo­lel­la tava­ra­mer­kit hyp­pi­vät kui­ten­kin rai­vos­tut­ta­vas­ti sil­mil­le (via) ja kir­ku­vat “Kat­so minua! Täs­sä minä olen!”, mikä on kaik­kea muu­ta kuin hie­no­va­rais­ta ja tyy­li­käs­tä. #

Auto­jen, kän­ny­köi­den ja tie­to­ko­nei­den­val­mis­ta­jien logot oli­vat nekin kui­ten­kin pien­tä ver­rat­tui­na Sir Ric­hard Bran­sonin täs­sä kon­teks­tis­sa täy­sin ääliö­mäi­seen vir­nis­tyk­seen len­to­ken­täl­lä. Sii­nä oli ilman muu­ta Casi­no Roy­alen mus­tin het­ki. Onnek­si suun­ta oli sen jäl­keen pel­käs­tään ylös­päin, lukuu­not­ta­mat­ta pien­tä not­kah­dus­ta hie­man ennen lop­pusuo­raa. #

Näin jäl­ki­kä­teen aja­tel­len olen var­sin tyy­ty­väi­nen sii­hen, että olin alu­nal­ku­ja­ni päät­tä­nyt odot­taa Casi­no Roy­alen ilmes­ty­mis­tä dvd:llä ennen sen kat­so­mis­ta. Ei elo­ku­va huo­no­kaan ollut, mut­ta täs­sä ei ollut sel­lai­sia efek­te­jä, jol­lai­sia elo­ku­va­li­pun nyky­hin­nal­la odo­tan saa­va­ni. Suur­kii­tok­set vaan Sun äidil­les tämän arvos­te­lun spons­saa­mi­ses­ta! #

Itse asias­sa elo­ku­van alku­puo­lel­la minus­ta tun­tui jopa, että se kär­si isos­ta kan­kaas­ta jos­sain mää­rin: monet Sebas­tien Foucanin hie­nois­ta par­kour-tem­puis­ta vilis­ti­vät ohi niin nopeas­ti, ettei­vät sil­mä­ni pysy­neet peräs­sä. Eri asia on tie­tys­ti sit­ten se, että sai­si­ko näis­tä toi­min­ta­koh­tauk­sis­ta sen parem­min sel­vää pie­nem­mäl­tä­kään ruu­dul­ta kat­sot­tu­na. #

Jo aiem­min mai­nit­se­mas­sa­ni kri­tii­kis­sään Tee­mu Salo­hal­me pitää uuden Bondin kovuut­ta ongel­mal­li­se­na, kos­ka on sitä miel­tä, että se tekee hah­mos­ta samal­la hyvin etäi­sen ylei­söl­le. Sitä se voi ylei­söl­le laa­jas­ti ottaen olla­kin, mut­ta omal­la koh­dal­la­ni ei mikään voi­si olla hel­pom­pi samais­tu­mis­koh­de kuin kans­saih­mi­si­ään koh­taan täy­del­li­sen epä­luu­loi­nen mies. #

Lisäk­si se, että Bond pysyy ylei­söl­le kyl­mä­nä, on mie­les­tä­ni jopa edel­ly­tys sil­le, että esi­mer­kik­si kidu­tus­koh­tauk­ses­ta voi naut­tia. Mikä­li Craigin hah­mo oli­si sym­paat­ti­sem­pi kuin mitä se on, sen kidut­ta­mi­sen näke­mi­nen tun­tui­si lähin­nä vas­ten­mie­li­sel­tä. Nyt oma- ja myö­tä­tun­to pysyt­te­le­vät nätis­ti pois­sa tiel­tä, kun Bond kar­juu tus­kas­ta herät­täen kun­nioi­tus­ta näyt­te­li­jän­työ­tä koh­taan, ja kun hän ottaa hen­ki­sen yliot­teen kidut­ta­jas­taan nau­ra­mal­la päin tämän naa­maa, se kaik­ki tun­tuu uskot­ta­val­ta. #

Uskot­ta­vuus onkin uuden Bondin vah­vin puo­li. Sian lail­la hikoi­le­va, kaut­taal­taan ver­ta vuo­ta­va ja puus­kut­ta­va Craigin Bond on raa­dol­li­suu­des­saan jotain niin vakuut­ta­vaa, että Casi­no Roy­alea kat­sot­taes­sa on help­po unoh­taa, että kyse on elo­ku­vas­ta joka kuu­luu samaan sar­jaan mui­den, uskot­ta­vuu­des­saan Nuk­ku-Matin luok­kaa ole­vien Bondien kans­sa. Täs­sä suh­tees­sa elo­ku­van hei­koin­ta antia ovat sen lop­pu­met­rit, joil­la Bond on taas het­ken ajan enti­nen, epä­us­kot­ta­va Teräs­mies-itsen­sä. #

Pahin uskot­ta­vuuson­gel­ma löy­tyy kui­ten­kin sii­hen joh­ta­vis­ta tapah­tu­mis­ta. Juo­nen­kään­ne, jos­sa Bond onkin yhtäk­kiä val­mis pudot­ta­maan haar­nis­kan­sa nai­sen edes­sä, jäi minua pato­lo­gi­sen epä­luu­loi­seen hah­moon jo val­miik­si samais­tu­nee­na kat­so­ja­na kai­ve­le­maan: kyl­lä­hän Bondin pitäi­si tie­tää, ettei ihmi­seen luot­ta­mi­ses­ta voi seu­ra­ta mitään muu­ta kuin huo­noa onnea. Sii­hen saak­ka kivi­kas­voi­suu­ten­sa säi­lyt­tä­neen hah­mon yhtäk­ki­nen ja täy­del­li­nen suun­nan­muu­tos ja yri­tys leik­kiä pari­suh­det­ta tun­tui pahan ker­ran pääl­le­lii­ma­tul­ta. #

Toi­vot­ta­vas­ti kysees­sä oli vain jon­kin­lai­nen epä­on­nis­tu­nut yri­tys havain­nol­lis­taa, mil­lais­ten pet­ty­mys­ten tulok­se­na Bondin epä­luot­ta­mus on syn­ty­nyt. Sil­loin sitä ei tar­vit­si­si tois­taa enää yhdes­sä­kään tule­vas­sa Bond-elo­ku­vas­sa. Sel­lai­sia nimit­täin epäi­le­mät­tä tul­laan näke­mään: “James Bond will return”. #

Kai­ken kaik­ki­aan elo­ku­van vah­vuu­det voit­ta­vat sen heik­kou­det, ja sik­si annan Casi­no Roy­alelle kak­si täh­teä kol­mes­ta. #