marginaali


 

Jokeri

#25722. Keskiviikko, 11. huhtikuuta 2012 klo 20.02.50, kirjoittanut Jani. 2 kommenttia.

Mie­tis­ke­lin aamul­la lini­kas­sa Bat­ma­nia ja Joke­ria. Nämä tyy­pit esiin­ty­vät unis­sa­ni aika usein, jäl­kim­mäi­nen eten­kin, Yön rita­rin näke­mi­ses­tä läh­tien on teh­nyt. Hah­mo­jen väli­ses­sä konflik­tis­sa on tie­tys­ti kyse kir­joit­ta­jan itsen­sä pään­si­säi­sis­tä ris­ti­rii­dois­ta. Mut­ta mil­lai­sis­ta, sitä poh­din. #

Kyse­hän ei tämän kak­si­kon kes­ken suin­kaan ole tavan­omai­ses­ta hyvä vas­taan paha -ase­tel­mas­ta. Joke­ri ei ole klas­si­nen oma­ne­dun­ta­voit­te­li­ja-super­rois­to, vaan hänen pää­mää­rän­sä vai­kut­ta­vat pikem­min­kin mie­li­puo­li­sil­ta, seka­sor­ron aiheut­ta­mi­seen täh­tää­vil­tä. #

Ihmet­te­lin, että mitä kum­maa tämä miek­ko­nen minun pääs­sä­ni oikein tekee. Olen miel­tä­nyt itse­ni enem­män Bat­ma­nin kal­tai­sek­si; Bat­ma­nin, joka täh­tää jär­jes­tyk­sen palaut­ta­mi­seen tais­te­le­mal­la epä­jär­jes­tys­tä aiheut­ta­via voi­mia (kuten Joke­ria) vas­taan. #

Yri­tin aluk­si sovi­tel­la hah­mo­ja Dun­geons & Dra­gons -pelien neli­kent­tään. Kek­sin kui­ten­kin, että ongel­maan puree täs­sä tapauk­ses­sa parem­min täl­lai­nen sovel­let­tu neli­kent­tä: #

Kaksiulotteinen koordinaatisto: Y-akselilla metodin entropia, X-akselilla tavoitteen entropia #

Kun pil­kon oman orga­ni­soi­tu­nei­suu­te­ni näil­le kah­del­le akse­lil­le, käy ilmi, että vaik­ka meto­din jär­jes­tel­mäl­li­syys (joka vas­tan­nee kuta­kuin­kin D&D:n “laillisuus”-akselia) onkin minul­le ehdot­to­man tär­ke­ää, tavoit­teen koh­dal­la tilan­ne onkin pal­jon epä­mää­räi­sem­pi. Itse asias­sa aina­kin pikai­sel­la poh­dis­ke­lul­la tulin sii­hen tulok­seen, että tavoit­tee­na epä­jär­jes­tys on minul­le pal­jon mie­lui­sam­pi kuin jär­jes­tys. #

Tämä selit­tää unis­sa­ni kum­mit­te­le­van Joke­rin. Bat­man­han on jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti jär­jes­tys­tä tavoit­te­le­va hah­mo, kun taas Joke­ri tavoit­te­lee epä­jär­jes­tys­tä. Miel­län lisäk­si Joke­rin meto­dis­saan jär­jes­tel­mäl­li­sek­si. Mikä­li Joke­ri menet­te­li­si epä­jär­jes­tel­mäl­li­ses­ti, hän sohi­si koh­ti tavoi­tet­taan saman­lai­sel­la sat­tu­man­va­rai­suu­del­la kuin mil­lai­nen tuo tavoi­te itse on. #

Yön rita­ris­sa Joke­ri kyl­lä väit­tää ole­van­sa “auto­ja jah­taa­va koi­ra”, mut­ta vas­toin puhei­taan hän on pyr­ki­myk­sis­sään sel­väs­ti joh­don­mu­kai­nen ja jopa juo­ni­kas (“a guy with a plan”). Päin­vas­tais­ta vakuu­tel­les­saan hän käyt­tää hyväk­seen sitä, että hänen pää­mää­rän­sä on epä­jär­jes­tys. Se on ilmei­sen teho­kas hämäys: tavoi­te ja meto­di mene­vät meil­tä hel­pos­ti sekai­sin, vaik­ka ne ovat tosia­sias­sa eri akse­leil­la. #

Esi­merk­ki meto­dis­saan epä­jär­jes­tyk­sel­li­ses­tä hah­mos­ta voi­si olla vaik­ka­pa Bat­man – paluun Ping­vii­ni, joka päät­tää het­ken mie­li­joh­tees­ta mm. ryh­tyä por­mes­ta­rieh­dok­kaak­si. Ping­vii­nin tapauk­ses­sa hämär­rys­suh­de menee­kin mie­len­kiin­toi­ses­ti toi­sin päin: Ping­vii­nin meto­di­sen epä­jär­jes­tyk­sen takia mei­dän on vai­kea näh­dä min­kä­laa­tui­nen hänen tavoit­teen­sa on (jos mie­le­käs­tä sel­lais­ta onkaan). #

Tämä jär­jes­tyk­sen ja epä­jär­jes­tyk­sen (Bat­ma­nin ja Joke­rin) väli­nen sisäi­nen konflik­ti­ni on vai­van­nut minua toi­si­naan kovas­ti­kin. Olin aja­tel­lut, että olen huo­no, type­rä ja heik­ko, kun en pys­ty pääs­tä­mään irti jär­jes­tyk­ses­tä, vaik­ka kui­ten­kaan toi­saal­ta en enää usko­kaan sii­hen niin kuin vie­lä nuo­rem­pa­na (kun sisäl­lä­ni asui vain Bat­man) uskoin. Tuo yllä kuvaa­ma­ni akse­li­ja­ko ker­too nyt kui­ten­kin, että se, mis­tä haluan pitää kiin­ni, ja se, mis­tä en enää kyke­ne pitä­mään kiin­ni, ovat­kin kak­si eri asi­aa. Voin pitää meto­di­ni, eikä se ei ole ris­ti­rii­das­sa eri akse­lil­le aset­tu­van tavoit­teen kans­sa. Kog­ni­tii­vi­nen dis­so­nans­si rau­ke­aa. #

Epä­jär­jes­tys­ta­voit­te­le­muk­se­ni takia olen jo pit­kään flirt­tail­lut anar­kis­min kans­sa. Mut­ta akse­li­ja­ko­ni pal­jas­taa täs­sä­kin suh­tees­sa jotain uut­ta: anar­kis­mi — aina­kin useim­mat sen muo­dot — tavoit­te­lee jär­jes­tys­tä, kun taas kei­nois­sa se ottaa vapauk­sia, joi­ta meto­dis­saan jär­jes­tel­mäl­li­nen ei voi itsel­leen sal­lia. Minul­le siis anar­kis­min kei­not edus­ta­vat pää­mää­rää, kun taas sen pää­mää­rä kuvaa kei­no­ja­ni. #

Avainsanat: Batman, Batman - paluu, filosofia, Jokeri, Pingviini, psykologia, uni, Yön ritari

Suuri voima tuo suuret rahat ja aivan liian suuren vastuun

#763. Perjantai, 10. joulukuuta 2004 klo 13.37.25, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Eilen pää­tin lin­ta­ta kak­si kär­päs­tä yhdel­lä iskul­la, eli hyö­dyn­tää Makuu­nin kam­pan­jaa ja kat­soa Hämä­häk­ki­mies 2:n, jota serk­ku vas­ti­kään suo­sit­te­li. Elo­ku­van alus­sa oli Hell­bo­yn mai­nos; saa­pa näh­dä tulee­ko se sit­ten vuo­krat­tua tämän palau­tuk­sen yhteydessä.
Varoi­tus: Totaa­li­sia spoi­le­rei­ta. Hämä­häk­ki­mies kak­kos­ta näke­mät­tö­mien elo­ku­va­nau­tin­to on luul­ta­vas­ti täy­sin pilal­la tämän luke­mi­sen jälkeen.
Toi­ses­sa tule­mi­ses­saan Hämä­häk­ki­mie­hel­lä on ongel­ma. Kun ikui­sek­si kau­ko­rak­kau­dek­si uhkaa­vas­ti lipu­va MJ pää­tyy toi­sen mie­hen syliin, Hämis huo­maa yhtäk­kiä ole­van­sa impo­tent­ti: lii­ma­nä­pit eivät enää pidä, eikä ulok­keis­ta enää pys­ty ruis­ki­maan tah­me­aa nes­tet­tä, jon­ka tulok­se­na on mon­ta kivul­lois­ta putoa­mis­ta kor­keuk­sis­ta. #

Sivu­men­nen on todet­ta­va, että täs­sä suh­tees­sa elo­ku­van­te­ki­jät otti­vat vapauk­sia sar­ja­ku­vas­ta, sil­lä aina­kin vie­lä nii­hin aikoi­hin, kun minä luin Hämä­häk­ki­mies­tä, Peter Par­ker ei ruik­ki­nut seit­tiä, vaan hän kehit­ti, tie­teel­li­siä lah­jo­jaan hyväk­si­käyt­täen, ran­tei­siin kie­dot­ta­vat lait­teet, jois­ta seit­ti sin­kou­tui käm­men­poh­jaan ase­tel­tua napp­pia pai­na­mal­la. Sii­tä joh­tuu sar­ja­ku­vis­sa usein näh­tä­vä Hämik­sen sor­mien sata­nis­ti­nen asen­to, napin pai­na­mi­ses­ta. #

Mik­si MJ ei sit­ten kel­puu­ta Peter Par­ke­ria? Sik­si, että MJ ei tie­dä, että PP on Hämis, ja tämän maa­il­man Hämik­sil­lä on kovas­ti kii­rei­tä, tai aina­kin he niin tah­to­vat itsel­leen usko­tel­la. Elo­ku­van PP:n kyvyt­tö­myys olla pai­kal­la sovit­tuun aikaan on minun näh­däk­se­ni enem­män neu­root­tis­ta kuin “suu­res­ta vas­tuus­ta” joh­tu­vaa. Peter itse­kin tote­aa sen MJ:lle mel­kein suo­raan, että on se vaan kum­maa, miten vai­keak­si niin­kin yksin­ker­tai­nen asia, kuin olla sovi­tus­sa pai­kas­sa kel­lo kah­dek­san, voi men­nä. Se, että PP ei muka voi pal­jas­taa ole­van­sa Hämä­häk­ki­mies, on pelk­kä teko­syy hänel­le itsel­leen. #

Peter Parkerin naapurintyttö (rajaus) Minus­ta elo­ku­van Peter Par­ker tekee kyl­lä vää­rin pait­si sii­nä, ettei luo­ta MJ:n kykyyn teh­dä omia pää­tök­si­ään sen suh­teen, onko naa­mio­san­ka­rin kans­sa hei­las­te­lu jär­ke­vää, myös sii­nä, että jät­tää huo­miot­ta vuo­krai­sän­nän ihas­tut­ta­van ujon tyt­tä­ren, joka on ilmi­sel­väs­ti kor­vi­aan myö­ten rakas­tu­nut Pete­riin. Vähän lai­ha­han tuo on, mut­ta väliä­kö sil­lä, kun tar­jo­aa suklaa­kak­kua! #

Tätä elo­ku­vaa kat­sel­les­sa tuli­vat mie­leen Bat­man ja Bat­man – paluu. Molem­mil­le Bat­ma­neil­le omi­nais­ta oli, että kon­nat ja sivu­hah­mot varas­ti­vat kai­ken huo­mion san­ka­ril­ta, ja niin käy täs­sä­kin. Alfred Moli­na tekee vakuut­ta­vaa työ­tä Toh­to­ri Mus­te­ka­lan roo­lis­sa, ja Mus­te­ka­lan traa­gi­nen hah­mo on muu­toin­kin val­ta­van hal­lit­se­va jo pel­käs­tään fyy­si­sen ole­muk­sen­sa näyt­tä­vyy­den vuok­si. Mis­tä­kö­hän joh­tuu se, että Tri Mus­te­ka­la oli pal­jon parem­min teh­ty kuin Hämä­häk­ki­mies, jon­ka poik­koi­lu kau­pun­gil­la näyt­ti vie­lä ykkös­osaa­kin pahem­min pääl­le­lii­ma­tul­ta, mikä­li vain mah­dol­lis­ta? Tri Mus­te­ka­la nivou­tui ympä­ris­töön­sä täy­sin sau­mat­to­mas­ti. #

Tohtori Mustekala hymyilee leveästi aurinkolasit päässään
Otto Octavius esittelee lonkeroitaan kutsuvieraille #


Octavius kiihtyneenä suojalasit päässään #

J. K. Simmons J. Jonah Jamesonina (rajaus) Toi­nen sivu­hah­mo, joka varas­ti Par­ke­rin syn­ti­syys­komplek­sia suu­rem­man sii­vun huo­mios­ta, oli jo ykkös­osas­sa­kin lois­ta­vas­ti näy­tel­lyt, Kovan lain toh­to­ri Sko­da­na tut­tu J. K. Sim­mons, joka oli ker­ras­saan erin­omai­nen J. Jonah Jame­son. #

Tuon mai­ni­tun komplek­sin käsit­te­lys­sä elo­ku­va teki muu­ten taval­li­ses­ta poik­kea­van kun­nia­no­soi­tuk­sen Mat­rixin suun­taan, kun Peter yrit­ti hypä­tä katol­ta toi­sel­le. #

Vaik­ka ame­ri­kan­li­put eivät lie­hu­neet täs­sä elo­ku­vas­sa enää samal­la vas­ten­mie­li­sel­lä taval­la kuin ykkös­osas­sa (jota teh­tiin 9/11:n isän­maan­kiih­kos­sa), sen tilal­la yhtä okset­ta­vas­ti oli esil­lä juu­ri tämä syn­ti­syys- ja kris­tus­te­ma­tiik­ka. Muu­toin action-elo­ku­van toi­min­ta­koh­taus­ten eliit­tiä edus­ta­nut Octa­viuk­sen ja Hämik­sen tais­te­lu junan katol­la läs­säh­ti ris­til­le­pa­non (vai -aset­tu­mi­sen?), siel­lä­olon tus­kan ja siel­tä alas otta­mi­sen ärsyt­tä­vän ilmi­sel­vään ja täy­sin tur­haan sym­bo­liik­kaan. #

Kaik­kein surul­li­sin­ta on kui­ten­kin se, että Peter ei elo­ku­van­te­ki­jöi­den mie­les­sä näkö­jään kos­kaan saa anteek­si syn­ti­ään muu­toin kuin jat­ku­val­la hyvi­tys­työl­lään: kun Peter tun­nus­taa syyl­li­syy­den­tun­ton­sa syi­neen koko jär­jet­tö­myy­des­sään, May-täti läh­tee pois ja jät­tää Pete­rin yksin sen sijaan, että teki­si niin kuin kuka tahan­sa nor­maa­li ihmi­nen, eli antai­si sen anteek­si täy­sin aiheet­to­ma­na. Seu­raa­va kes­kus­te­lu antaa ymmär­tää, että asias­ta ei enää tämän jäl­keen puhu­ta, kun­han Hämä­häk­ki­mies tulee takai­sin näyttämölle.
May-täti jättää Peter Parkerin yksin pöydän ääreen
Elo­ku­van ansiok­si on sil­ti las­ket­ta­va se, että juu­ri se, mikä aikoi­naan teki Hämä­häk­ki­mie­hes­tä suo­sik­ki­ni mui­den super­san­ka­rei­den jou­kos­sa, eli hah­mon inhi­mil­li­syys, on onnis­tut­tu siir­tä­mään val­ko­kan­kaal­le. Täs­tä hyvä­nä esi­merk­ki­nä oli koh­taus, jos­sa Hämis jou­tui käyt­tä­mään his­siä.
Kai­ken kaik­ki­aan elo­ku­van vah­vat puo­let voit­ti­vat pie­net juo­ni­au­kot ja edel­lä kri­ti­soi­dut sei­kat niin, että koko­nai­suus oli var­sin viih­dyt­tä­vä. Tosin, kos­ka, kuten sanoin, olen ollut Hämis-fani jo pie­nes­tä pitäen, arvio­ni voi olla hiu­kan puo­lu­eel­li­nen. #

Ylei­sar­vo­sa­na: 8/10 #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]18. 6. 14.32[/klo] Muo­toi­lin WP:lle.[/muokkaus]
[muokkaus][klo]19. 3. 2010 8.20[/klo] Päi­vi­tin link­ke­jä ja kuvien sijainteja.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: Alfred Molina, Batman, Batman - paluu, Hämähäkkimies, Hämähäkkimies 2, J. K. Simmons, Matrix, Spider-man, Spider-man 2, symboliikka, Tohtori Mustekala, uskonto

Viisi

#734. Tiistai, 2. marraskuuta 2004 klo 16.39.56, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

“Joku UCLA:n lef­fao­pet­ta­ja oli kehot­ta­nut opis­ke­li­joi­ta lis­taa­maan nopeas­ti ja sen ihmeem­piä ajat­te­le­mat­ta 5 suo­sik­ki­lef­faa ja sen jäl­keen ker­to­maan jokai­ses­ta pää­poin­tin. Pro­fes­so­rin mukaan on hyvin toden­nä­köis­tä, että jokai­nen elo­ku­va ker­too poh­jim­mil­taan samaa tari­naa, joka on sama kuin sinun tari­na­si.” #

Mat­kal­la: Eloa kuvis­sa (via Sedis) #

Mat­rix, Bat­man - paluu, Kar­hu, Seit­se­män, Taru sor­mus­ten her­ras­ta: Kak­si tor­nia. #

Neo, Morpheus ja agentti Smith Mat­rix
Hak­ke­ril­le pal­jas­tuu hänen jo kau­an uumoi­le­man­sa totuus sii­tä, että maa­il­ma ei todel­la­kaan ole sitä, miten mie­li sen ihmi­sel­le tah­too näyttää.
Pingviini ja Kissanainen Bat­man - paluu
Ujos­ta ja köm­pe­lös­tä sih­tee­ris­tä kuo­riu­tuu ambi­va­lent­ti mut­ta itse­näi­nen super­sek­si­käs super­nai­nen, samal­la kun syn­nyn­näi­ses­ti psy­koot­ti­ses­ta ja rumas­ta ankan­poi­ka­ses­ta kas­vaa syn­nyn­näi­ses­ti psy­koot­ti­nen ja ruma ank­ka-aikui­nen. Lepa­kok­si pukeu­tu­va erak­ko­mil­jo­nää­ri koet­taa pitää molem­pia aisois­sa samal­la kun 1800-luvul­la syn­ty­neen kau­hue­lo­ku­va­näyt­te­li­jän mukaan nimet­ty likai­nen lii­ke­mies, jota näyt­te­lee Chris­top­her Wal­ken, yrit­tää hyö­tyä tilanteesta.
Karhu uhkaa metsästäjää Kar­hu
Emon­sa kuol­tua orvok­si jää­nyt kar­hun­pen­tu lei­mau­tuu val­ta­vaan uros­kar­huun ja opet­te­lee sel­viy­ty­mis­tai­to­ja poh­joi­sen Ame­ri­kan jyl­his­sä, kos­ke­mat­to­mis­sa mai­se­mis­sa. Elo­ku­va, jos­sa ihmi­sel­le näy­te­tään hänen paik­kan­sa luon­non hie­rar­kias­sa ja puhet­ta on juu­ri sopi­vas­ti (ei lii­kaa, niin kuin kaurismäkiläisissä).
Syvyyden tulidemoni ja velho Taru sor­mus­ten her­ras­ta: Kak­si tornia
Kak­si kave­rus­ta mat­kal­la Mor­do­riin oppaa­naan Kis­sa­nais­ta­kin ambi­va­len­tim­pi olen­to nimel­tään Klonk­ku, jon­ka pyris­te­lyt kau­an sit­ten kuol­leen valoi­san puo­len­sa perään lopul­ta luhis­tu­vat perin­poh­jai­ses­ti pimeän puo­len alle sil­kas­ta epä­on­nen oikus­ta. Samaan aikaan toi­saal­la sodi­taan niin että tan­ner rys­kää ja aitaa kaatuu.
Kirjoitus seinällä: Sloth Seit­se­män
Eläk­keel­le jää­mäs­sä ole­va vaka­va­mie­li­nen, lep­poi­sa mut­ta väsy­nyt van­han­kan­san­mies, etsi­vä Somer­set ja hänen tilal­leen tulos­sa ole­va, inno­kas, lyhyt­pin­nai­nen ja -kat­sei­nen mut­ta opti­mis­ti­nen nuo­rem­man pol­ven etsi­vä Mills tut­ki­vat vähi­tel­len yhä kam­mot­ta­vam­pia piir­tei­tä saa­vaa mur­hien sar­jaa. Nuo­rem­man etsi­vän vai­mo, syn­ty­mä­tön lap­si ja sitä myö­ten hänen koko tule­vai­suu­den­toi­von­sa tape­taan kuvaan­nol­li­ses­ti kat­so­jan sil­mien edes­sä, eikä jäl­jel­le jää mitään.

Mitään yhteis­tä näis­sä ei minul­le aina­kaan ensi­sil­mäyk­sel­tä hah­mo­tu, mut­ta sitä en kyl­lä kiis­tä het­keä­kään, ettei­vät­kö kaik­ki nämä tari­nat täs­sä muo­dos­sa, jos­sa ne ker­roin, oli­si omas­ta elä­mäs­tä­ni. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]4.11.2008 11:38[/klo] Muo­toi­lin WP:lle, nyky­ai­kais­tin tyyliä.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: Batman - paluu, karhu, Matrix, Seitsemän, Taru sormusten herrasta
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.1.1 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö