marginaali


 

Viisi

#734. Tiistai, 2. marraskuuta 2004 klo 16.39.56, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

“Joku UCLA:n lef­fao­pet­ta­ja oli kehot­ta­nut opis­ke­li­joi­ta lis­taa­maan nopeas­ti ja sen ihmeem­piä ajat­te­le­mat­ta 5 suo­sik­ki­lef­faa ja sen jäl­keen ker­to­maan jokai­ses­ta pää­poin­tin. Pro­fes­so­rin mukaan on hyvin toden­nä­köis­tä, että jokai­nen elo­ku­va ker­too poh­jim­mil­taan samaa tari­naa, joka on sama kuin sinun tari­na­si.” #

Mat­kal­la: Eloa kuvis­sa (via Sedis) #

Mat­rix, Bat­man - paluu, Kar­hu, Seit­se­män, Taru sor­mus­ten her­ras­ta: Kak­si tor­nia. #

Neo, Morpheus ja agentti Smith Mat­rix
Hak­ke­ril­le pal­jas­tuu hänen jo kau­an uumoi­le­man­sa totuus sii­tä, että maa­il­ma ei todel­la­kaan ole sitä, miten mie­li sen ihmi­sel­le tah­too näyttää.
Pingviini ja Kissanainen Bat­man - paluu
Ujos­ta ja köm­pe­lös­tä sih­tee­ris­tä kuo­riu­tuu ambi­va­lent­ti mut­ta itse­näi­nen super­sek­si­käs super­nai­nen, samal­la kun syn­nyn­näi­ses­ti psy­koot­ti­ses­ta ja rumas­ta ankan­poi­ka­ses­ta kas­vaa syn­nyn­näi­ses­ti psy­koot­ti­nen ja ruma ank­ka-aikui­nen. Lepa­kok­si pukeu­tu­va erak­ko­mil­jo­nää­ri koet­taa pitää molem­pia aisois­sa samal­la kun 1800-luvul­la syn­ty­neen kau­hue­lo­ku­va­näyt­te­li­jän mukaan nimet­ty likai­nen lii­ke­mies, jota näyt­te­lee Chris­top­her Wal­ken, yrit­tää hyö­tyä tilanteesta.
Karhu uhkaa metsästäjää Kar­hu
Emon­sa kuol­tua orvok­si jää­nyt kar­hun­pen­tu lei­mau­tuu val­ta­vaan uros­kar­huun ja opet­te­lee sel­viy­ty­mis­tai­to­ja poh­joi­sen Ame­ri­kan jyl­his­sä, kos­ke­mat­to­mis­sa mai­se­mis­sa. Elo­ku­va, jos­sa ihmi­sel­le näy­te­tään hänen paik­kan­sa luon­non hie­rar­kias­sa ja puhet­ta on juu­ri sopi­vas­ti (ei lii­kaa, niin kuin kaurismäkiläisissä).
Syvyyden tulidemoni ja velho Taru sor­mus­ten her­ras­ta: Kak­si tornia
Kak­si kave­rus­ta mat­kal­la Mor­do­riin oppaa­naan Kis­sa­nais­ta­kin ambi­va­len­tim­pi olen­to nimel­tään Klonk­ku, jon­ka pyris­te­lyt kau­an sit­ten kuol­leen valoi­san puo­len­sa perään lopul­ta luhis­tu­vat perin­poh­jai­ses­ti pimeän puo­len alle sil­kas­ta epä­on­nen oikus­ta. Samaan aikaan toi­saal­la sodi­taan niin että tan­ner rys­kää ja aitaa kaatuu.
Kirjoitus seinällä: Sloth Seit­se­män
Eläk­keel­le jää­mäs­sä ole­va vaka­va­mie­li­nen, lep­poi­sa mut­ta väsy­nyt van­han­kan­san­mies, etsi­vä Somer­set ja hänen tilal­leen tulos­sa ole­va, inno­kas, lyhyt­pin­nai­nen ja -kat­sei­nen mut­ta opti­mis­ti­nen nuo­rem­man pol­ven etsi­vä Mills tut­ki­vat vähi­tel­len yhä kam­mot­ta­vam­pia piir­tei­tä saa­vaa mur­hien sar­jaa. Nuo­rem­man etsi­vän vai­mo, syn­ty­mä­tön lap­si ja sitä myö­ten hänen koko tule­vai­suu­den­toi­von­sa tape­taan kuvaan­nol­li­ses­ti kat­so­jan sil­mien edes­sä, eikä jäl­jel­le jää mitään.

Mitään yhteis­tä näis­sä ei minul­le aina­kaan ensi­sil­mäyk­sel­tä hah­mo­tu, mut­ta sitä en kyl­lä kiis­tä het­keä­kään, ettei­vät­kö kaik­ki nämä tari­nat täs­sä muo­dos­sa, jos­sa ne ker­roin, oli­si omas­ta elä­mäs­tä­ni. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]4.11.2008 11:38[/klo] Muo­toi­lin WP:lle, nyky­ai­kais­tin tyyliä.
[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: Batman - paluu, karhu, Matrix, Seitsemän, Taru sormusten herrasta

Elokuva-varvastelu: Dawn of the Dead

#197. Lauantai, 31. heinäkuuta 2004 klo 22.22.55, kirjoittanut Jani. 0 kommenttia.

Perin­tei­ses­ti alla kaik­ki lin­kit vie­vät Room- öh, Wiki­pe­di­aan, ellei toi­sin mai­ni­ta. #

Ei sisäl­lä paho­ja spoi­le­rei­ta. #

Finnkinon lippu: Kuolleiden aamunkoitto Fan­ta­sia alkoi Fan­ta­sia 5:ssä, mut­ta kaik­ki fan­t­asiat päät­ty­vät aika­naan, ja niin myös tämä­kin. Täl­lä ker­taa tätä kes­ti 100 minuut­tia, mikä ei ollut ollen­kaan lii­an pit­kä aika. Sii­nä ensim­mäi­nen posi­tiii­vi­nen kom­ment­ti­ni täs­tä elo­ku­vas­ta. #

Toi­nen plussapiste[alaviite]Joita aina mai­nos­te­taan teat­te­ris­sa elo­ku­vien edel­lä. Plop-plop! Plopplopplopplopplop! Voi VIT#?!&![/alaviite] tulee alku- ja lop­pu­teks­teil­le, jot­ka oli­vat omin­ta­kei­set ja hyvin tyy­lik­käät vähän samal­la taval­la kuin Seit­se­män teks­tit oli­vat aika­naan omin­ta­kei­set, mut­ta nämä eivät kui­ten­kaan olleet samal­la tyy­lil­lä omin­ta­kei­set, vaan omin­ta­kei­ses­ti omin­ta­kei­set. Hmm. No joka tapauk­ses­sa, nii­den, ja koko elo­ku­van taus­tal­la soi­neet musiik­ki­va­lin­nat oli­vat nekin hyvin oma­pe­räi­set ja samal­la taval­la tyy­lik­käät kuin Mat­rixis­sa aikoi­naan. #

Kai­ken­kaik­ki­aan elo­ku­va täyt­ti sil­le aset­ta­ma­ni odo­tuk­set, eli oli ihan viih­dyt­tä­vä koke­mus. Uskot­ta­vuus, mikä­li sel­lais­ta sanaa täl­lai­ses­ta elo­ku­vas­ta puhut­taes­sa on sove­lias­ta käyt­tää, säi­lyi sekin mel­kein lop­pu­met­reil­le saak­ka, kos­ka ihmi­set käyt­täy­tyi­vät ihmis­mäi­ses­ti eli pel­ku­ri­mai­ses­ti eli vii­saas­ti, eivät­kä ryh­ty­neet mihin­kään älyt­tö­miin pelas­tuso­pe­raa­tioi­hin ennen kuin tosi­aan juu­ri sit­ten sii­nä vähän ennen lop­pu­hui­pen­nus­ta. #

Mie­len­kiin­toi­se­na sivu­hah­mo­na elo­ku­vas­sa oli Mic­hael Moo­ren­kin mark­ki­noi­ma visio itse­ään vii­mei­seen saak­ka (aseel­la) var­je­le­vas­ta, val­koi­ses­ta, domi­noi­vas­ta pel­ku­ri­mie­hes­tä (CJ) ja olin näke­vi­nä­ni myös koh­tauk­sen, jos­sa yksi pää­hah­mois­ta ase­tet­tiin tilan­tee­seen jos­sa hänen piti vali­ta läh­tee­kö samal­le, kaik­kea vie­ras­ta pel­kää­vän ja vihaa­van tiel­le vai ei. Ja var­sin ilah­dut­ta­vaa oli sekin, että alku­pe­räi­nen hah­mo ei jää­nyt hän­kään itsen­sä ste­reo­tyy­pik­si vaan jopa kehit­tyi tari­nan ede­tes­sä. #

Toi­nen main­stream-elo­ku­vien surul­li­sen taval­li­sis­ta kuviois­ta posi­tii­vi­ses­ti (Mat­rixin tavoin) poik­kea­va puo­li hah­mois­sa oli mus­ta mies, joka ei kuol­lut… Mikä ei tar­kal­leen ottaen kyl­lä pidä ihan paik­kaan­sa, mut­ta tämän enem­pää en sano. #

Edel­leen kii­tet­tä­vä hah­mo oli nais­pää­roo­li­hah­mo, joka ei ollut (kuten mai­nos lupa­si) kir­ku­va idioot­ti a’la Api­noi­den pla­neet­ta vaan toi­mi­va ja aktii­vi­nen hah­mo. Sii­hen se kui­ten­kin vali­tet­ta­vas­ti myös jäi, eli hänen hah­mon­sa jäi kui­ten­kin hyvin etäi­sek­si. Tämä pätee samal­la myös koko poruk­kaan, eli oikeas­taan lop­pu­jen lopuk­si kenen­kään kuo­le­ma ei ollut, tai oli­si ollut kovin­kaan kos­ket­ta­va. #

Ei tämä mikään klas­sik­ko mie­les­tä­ni ollut, mut­ta ehkä samaa luok­kaa kuin Mas­ter and Com­man­der: Maa­il­man lai­dal­la: viih­dyt­tä­vä ja hyvä koko­nai­suus. Tätä on myös vai­kea ver­ra­ta alku­pe­räi­seen, muu­toin kuin että zom­bit etäi­ses­ti muis­tut­ti­vat alku­pe­räi­sen zom­be­ja, mut­ta tosi­aan­kin vain etäi­ses­ti, ja enem­män ne todel­la­kin muis­tut­ti­vat 28 päi­vää myö­hem­min zom­be­ja. Ärsyt­tä­vä­nä yksi­tyis­koh­ta­na suo­men­ta­ja käyt­ti zom­bi-sanaa, vaik­ka sitä ei ker­taa­kaan mai­nit­tu ääni­rai­dal­la (elä­vis­tä kuol­leis­ta käy­tet­tiin lähin­nä pro­no­mi­nia “they”). #

Alku­pe­räi­set, hitaas­ti ete­ne­vät zom­bit ovat minus­ta edel­leen­kin nii­tä pelot­ta­vam­pia. Niis­sä on jota­kin kam­mot­ta­vas­ti enem­män elä­vien kal­tais­ta kuin näis­sä rai­vo­hul­lun tavoin juok­se­vis­sa, jot­ka on pal­jon hel­pom­pi luo­ki­tel­la mie­les­sä jok­si­kin yli­luon­nol­li­sek­si tai tosi­aan rai­vo­hul­luik­si. Rai­vo­hul­lut puo­les­taan eivät minus­ta aja­tuk­sen tasolla[alaviite]Oikeassa elä­mäs­sä en siis ole zom­be­ja, enkä myös­kään rai­vo­hul­lu­ja koh­dan­nut, mikä­li sii­tä tämän perus­teel­la syn­tyy jon­kin­lais­ta epäselvyyttä.[/alaviite] ole lähes­kään niin pelot­ta­via kuin hitaas­ti mut­ta vää­jää­mät­tö­mäs­ti ja samal­la näen­näi­ses­ti äärim­mäi­sen mää­rä­tie­toi­ses­ti ete­ne­vät pelot­ta­vat sedät (tai tädit tai lap­set). Eli tämän elo­ku­van aika­na koe­tut pel­ko­ti­lat ovat jo tähän men­nes­sä autu­aas­ti unoh­tu­neet, eivät­kä var­maan­kaan tule häi­rit­se­mään yöunia.Pitäkää sil­mäl­lä mah­dol­li­sia jäl­ki­kir­joi­tuk­sia joi­den kel­lon­ai­ka on yökah­den ja aamu­kuu­den välil­lä. Eikä X:kään läh­te­nyt kes­ken elo­ku­van. #

No ja sit­ten vie­lä: sil­mä­leik­ke­jä, The Dawn of the Dead Edi­tion: #

Valkosilmäinen Jani #

Valkosilmäinen Jani, jonka suusta valuu verta #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2011-05-23 21:00[/klo] Päi­vi­tin lin­kit, tyyliä.[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: 28 päivää myöhemmin, Apinoiden planeetta, Bowling for Columbine, Kuolleiden aamunkoitto, markkinointi, Master and Commander: Maailman laidalla, Matrix, Michael Moore, Seitsemän

Seitsemän2

#238. Perjantai, 16. heinäkuuta 2004 klo 17.13.02, kirjoittanut Jani. 2 kommenttia.

L. B. oli käy­nyt City­mar­ke­tis­sa investoimassa[alaviite]L. B.:n mer­kin­tää ei enää ole netissä.[/alaviite], ja minä kun olen aina suun­ni­tel­lut tämän Seit­se­män heti tilai­suu­den tul­len hank­ki­va­ni, niin oli pak­ko läh­teä hikoi­le­maan koh­ti Kel­joa. Jot­ta mah­dol­li­nen huk­ka­reis­su ei niin kovas­ti vitu ottai­si pää­hän, naa­mioin tämän itsel­le­ni käve­ly­len­kik­si eli panin verk­ka­rit ja lenk­ka­rit jal­kaan ja jätin takin kotiin. #

Tämä mer­kit­si sitä, että jou­duin pane­maan pank­ki­kor­tin, ajo­kor­tin (jos vaik­ka hen­ki­löl­li­syy­den jou­tui­si todis­ta­maan) ja bus­si­kor­tin (takai­sin suun­nit­te­lin tule­va­ni bus­sis­sa) sil­mä­la­si­ko­te­loon yhdes­sä sil­mä­la­sien kans­sa, kos­ka aurin­ko­la­sit piti saa­da pää­hän. Onnek­si äitin lasit sopi­vat minun sil­mä­la­si­ko­te­loon, niin että sain poh­joi­sen­ko­to­na vaih­dos­sa sen sil­mä­la­si­ko­te­lon, johon sopi­si vaik­ka mat­ka­pu­he­lin. Joh­tuu ehkä vain syn­käs­tä mie­li­ku­vi­tuk­ses­ta­ni, mut­ta tuo­han on ihan kuin lilan­vä­ri­nen ruu­mi­sark­ku. Mut­ta nyt eksyn aihees­ta. #

Eli ton­gin sen tar­jous­ko­rin uudel­leen ja tein kak­si havain­toa: #

  1. Ani­mat­rix oli tar­jous­ko­ris­ta kadon­nut, eli ne oli joko lop­pu tai tar­jous­hin­ta oli vaih­det­tu taas täy­teen (en kat­so­nut hyl­lys­tä). Olin siis tyy­ty­väi­nen sii­hen, että otin sen vii­mek­si.
  2. Tar­jous­ko­rin sisäl­tö oli näh­däk­se­ni tasan sitä mitä se oli vii­mek­si­kin, eli olin jo var­sin pes­si­mis­ti­nen Seit­se­män löy­ty­mi­sen suhteen.

Sit­ten, aivan viho­vii­mei­ses­sä lai­das­sa, sen peräl­lä, siel­lä se oli! Nii­tä oli noin tusi­na, ja sem­moi­ses­sa pai­kas­sa että saat­toi­vat­pa olla siel­lä jo vii­mek­si­kin mut­ta meni­vät vain sil­mäi­ni ohi! #

Eli Seit­se­män (Se7en), Special Edi­tion: tupla­le­vy. Hin­ta 6,95 €. Tuo­hon hin­taan oli­sin osta­nut ihan pel­kän elo­ku­van­kin, mut­ta täs­sä siis tulee vie­lä vaik­ka mitä ekstro­ja: #

Levy 1
  • Elo­ku­va: ana­mor­fi­nen 16:9-2.35:1, kie­li: Englanti
  • DTS ES 6.1 Disc­re­te / Dol­by Digi­tal Sur­round EX (Yhteen­so­pi­vuus dts 5.1/Dolby Digi­tal 5.1)
  • Teks­ti­tys: Tanska/Ruotsi/Norja/Suomi
  • Kom­ment­ti­rai­dat
Levy 2
  • Avaus­koh­taus (?)
  • Lei­ka­tut kohtaukset
  • Vaih­toeh­toi­set loppuratkaisut
  • etc.

Mikä lie tuo avaus­koh­taus (ruu­mii­na­vaus? :-P ), mut­ta nuo vaih­toeh­toi­set lop­pu­rat­kai­sut on kyl­lä kiin­nos­ta­vaa näh­tä­vää! Mor­gan Free­ma­nin elo­ku­van lopus­sa lausu­mat sanat on minus­ta joten­kin täy­sin asi­aan­kuu­lu­mat­to­mat, ja ihan vii­mei­sen puo­len minuu­tin aika­na juu­ri het­ki sit­ten teh­ty muser­ta­va pal­jas­tus ja pes­si­mis­mi koi­te­taan vie­lä tah­ria tur­hal­la toi­von herät­te­lyl­lä. Pahoin vain pel­kään, että ne vaih­toeh­toi­set loput ovat vie­lä­kin huo­nom­pia ole­mal­la “parem­pia” tai onnel­li­sem­pia, mut­ta elä­tän sil­ti toi­voa, että tämä elo­ku­van teat­te­ri­ver­sios­sa näh­ty lop­pu on se joka on teh­ty joi­den­kin pr-mies­ten vaa­ti­muk­sis­ta, jot­ta ame­rik­ka­lais­po­loi­set eivät jou­tui­si ihan niin toi­vot­to­mi­na pois­tu­maan teat­te­ris­ta ja suo­sit­te­li­si­vat sen kat­so­mis­ta muil­le­kin sen sijaan, että mene­vät ammus­ke­le­maan nii­tä ja itse­ään. #

Ai niin, ja vie­lä piti mai­nit­se­ma­ni että satuin kuin satuin­kin sopi­vaan aikaan sin­ne, eli se vii­mei­nen niis­tä muu­ta­mas­ta bus­sis­ta, jot­ka tule­vat Kel­jon kaut­ta Kel­tin­mä­keen [Koi­vis­ton Auto] näin kesäi­sin, tuli ja pää­sin sil­lä takai­sin kotiin. #

[muok­kauk­set]
[muokkaus][klo]2011-05-23 17:52[/klo] Pois­tin link­ki­mä­tää, mm. TM-lin­kin (Way­back Mac­hi­ne­kaan ei löy­dä ;_;). -“Rupe­si vai­vaa­maan, että sor­ruin­ko lii­ot­te­luun, joten tut­kin asian. En sor­tu­nut.” (Kuvan asial­li­sem­pi lin­ki­tys.) Kän­nyk­kä → matkapuhelin[/muokkaus]
[/muokkaukset] #

Avainsanat: Animatrix, Bowling for Columbine, Citymarket, Morgan Freeman, Seitsemän
  • kesäkuu 2012
  • toukokuu 2012
  • huhtikuu 2012
  • maaliskuu 2012
  • helmikuu 2012
  • tammikuu 2012
  • joulukuu 2011
  • marraskuu 2011
  • lokakuu 2011
  • syyskuu 2011
  • elokuu 2011
  • heinäkuu 2011
  • kesäkuu 2011
  • toukokuu 2011
  • huhtikuu 2011
  • maaliskuu 2011
  • helmikuu 2011
  • tammikuu 2011
  • joulukuu 2010
  • marraskuu 2010
  • lokakuu 2010
  • syyskuu 2010
  • elokuu 2010
  • heinäkuu 2010
  • kesäkuu 2010
  • toukokuu 2010
  • huhtikuu 2010
  • maaliskuu 2010
  • helmikuu 2010
  • tammikuu 2010
  • joulukuu 2009
  • marraskuu 2009
  • lokakuu 2009
  • syyskuu 2009
  • elokuu 2009
  • heinäkuu 2009
  • kesäkuu 2009
  • toukokuu 2009
  • huhtikuu 2009
  • maaliskuu 2009
  • helmikuu 2009
  • tammikuu 2009
  • joulukuu 2008
  • marraskuu 2008
  • lokakuu 2008
  • syyskuu 2008
  • elokuu 2008
  • heinäkuu 2008
  • kesäkuu 2008
  • toukokuu 2008
  • huhtikuu 2008
  • maaliskuu 2008
  • helmikuu 2008
  • tammikuu 2008
  • joulukuu 2007
  • marraskuu 2007
  • lokakuu 2007
  • syyskuu 2007
  • elokuu 2007
  • heinäkuu 2007
  • kesäkuu 2007
  • toukokuu 2007
  • huhtikuu 2007
  • maaliskuu 2007
  • helmikuu 2007
  • tammikuu 2007
  • joulukuu 2006
  • marraskuu 2006
  • lokakuu 2006
  • syyskuu 2006
  • elokuu 2006
  • heinäkuu 2006
  • kesäkuu 2006
  • toukokuu 2006
  • huhtikuu 2006
  • maaliskuu 2006
  • helmikuu 2006
  • tammikuu 2006
  • joulukuu 2005
  • marraskuu 2005
  • lokakuu 2005
  • syyskuu 2005
  • elokuu 2005
  • heinäkuu 2005
  • kesäkuu 2005
  • toukokuu 2005
  • huhtikuu 2005
  • maaliskuu 2005
  • helmikuu 2005
  • tammikuu 2005
  • joulukuu 2004
  • marraskuu 2004
  • lokakuu 2004
  • syyskuu 2004
  • elokuu 2004
  • heinäkuu 2004
  • kesäkuu 2004
  • toukokuu 2004
  • huhtikuu 2004
  • maaliskuu 2004
marginaalin HTML5-moottorina
WordPress 6.2 ja ubudu.
all rights reversed
tietosuojakäytäntö